Ero sivun ”Bobby Bland” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 23:
'''Bobby ”Blue” Bland''' eli '''Robert Calvin Bland''' ([[27. tammikuuta]] [[1930]] – [[23. kesäkuuta]] [[2013]]) oli [[afroamerikkalaiset|afroamerikkalainen]] [[laulaja]].<ref name="AMG">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.allmusic.com/artist/bobby-quot-blue-quot-bland-mn0000081194 | Nimeke = Bobby "Blue" Bland | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = All Music Guide | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 1.5.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="NYTimes">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2013/06/25/arts/music/bobby-blue-bland-soul-and-blues-balladeer-dies-at-83.html?pagewanted=all&_r=0 | Nimeke = Bobby (Blue) Bland, Soul and Blues Balladeer, Dies at 83 | Tekijä = Friskics-Warren, Bill | Julkaisu = NYTimes.com | Ajankohta = 24.6.2013 | Viitattu = 29.6.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Bland syntyi Rosemarkissa [[Tennessee]]ssä, josta hän muutti vuonna 1947 Memphisiin. Hän lauloi nuoruudessaan gospelia, mutta siirtyi 40-luvun lopulla maallisen musiikin puolelle ja esiintyi yhdessä mm. [[Johnny Ace]]n, [[B.B. King]]in, [[Rosco Gordon]]in ja [[Junior Parker]]in kanssa löyhässä Beale Streeters -nimellä tunnetussa kokoonpanossa.
Blandin varhaisimmat Sam Phillipsin [[Sun Records|Sun]]-studiolla äänitetyt levyt ilmestyivät vuosina 1951-52 [[Chess]]- ja [[Modern]]-levymerkeillä. Vuonna 1952 hänet kiinnitettiin [[Duke Records]]ille, joka julkaisi hänen levytyksensä seuraavien 20 vuoden ajan. Blandin oma tyyli kehittyi vähitellen 50-luvun kuluessa, hänen laulutyylinsä muuttui selkeämmin gospel-vaikutteiseksi, ja myös hänen levyjensä taustat kehittyivät 1950-luvun loppua kohden yhä sofistikoituneemmiksi. Torvisovitusten merkitys korostui, ja välillä levyillä kuultiin myös tyttökuoroja ja viuluja. Orkesterinjohtaja [[Joe Scott]]illa oli Blandin soundin kehittämisessä suuri rooli, ja etenkin varhaisvuosina hänen säestäjinään kuultiin myös useita maineikkaita kitaristeja. [[Pat Hare]] esiintyi hänen läpimurtohitillään ”Farther Up The Road” vuonna 1957. [[Clarence Holliman]] oli kitaristina useilla hänen 1950-luvun kappaleillaan, joita olivat muun muassa ”Loan A Helping Hand”, ”I Smell Trouble”, ”Don’t Want No Woman” ja ”Teach Me (How To Love You)”. 1960-luvulla [[Wayne Bennett]] säesti Blandia muun muassa hittilevyillä ”Turn On Your Love Light” (1961) "Stormy Monday Blues" (1962) ja ”Yield Not To Temptation” (1962).
| |||