Ero sivun ”Maakeskinen maailmankuva” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) laajennettu, ei enää tynkä |
|||
Rivi 1:
[[Kuva:Cellarius ptolemaic system c2.jpg|thumb|Ptolemaiolainen maailma.]]
[[Kuva:Ptolemaicsystem-small.png|300px|right|thumb|Planeettojen sisäkkäisiä pallonkuoria esittävä kaaviokuva [[Peter Apian]]in teoksesta ''Cosmographia'' (Antwerpen 1539)]]
'''Maakeskinen maailmankuva''' eli '''geosentrinen maailmankuva''' tai '''ptolemaiolainen maailmankuva''' tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan [[Maa]] on maailmankaikkeuden liikkumaton keskipiste, jota [[planeetta|planeetat]], [[tähti|tähdet]], [[Aurinko]] ja [[Kuu]] kiertävät. Tämä
== Maakeskinen maailmankuva ==
Maakeskinen maailmankuva syntyi todennäköisesti siitä harhavaikutelmasta, että maan kiertäessä akselinsa ympäri muut taivaankappaleet kiertävät säännöllisesti taivaankannen poikki maan näyttäessä pysyvän täysin paikoillaan. Planeettojen havaittiin kuitenkin pian tekevän [[Retrogradinen_liike#Näennäinen taannehtiva suunta|mutkia näennäisellä radallaan]], minkä selittämiseen [[Apollonios Pergalainen]] kehitti noin 230 eaa. [[episykli]]mallin, pienen ympyräradan, jota planeetta kiersi samaan aikaan maapalloa kiertäessään ja jonka keskipisteenä oli deferentti eli maakeskinen kiertorata. [[Klaudios Ptolemaios]] kehitti antiikin episykleihin perustuvan planeettojen liikettä kuvaavan mallin huippuunsa kirjassaan ''[[Almagest]]''. Episykli säilyi käytössä aina [[Johannes Kepler]]in uudistuksiin saakka.▼
Maakeskinen maailmankuva syntyi todennäköisesti siitä harhavaikutelmasta, että maan kiertäessä akselinsa ympäri muut taivaankappaleet kiertävät säännöllisesti taivaankannen poikki maan näyttäessä pysyvän täysin paikoillaan. Varhaisina aikoina maan liikkumattomuutta pidettiinkin [[naiivi realismi|naiivin realismin]] mukaisesti tulkitun välittömän kokemuksen perusteella itsestään selvänä asiana.<ref name=sfairopoiia>{{kirjaviite | Tekijä = Raimo Lehti | Nimeke = Sfairopoiia | Sivu = 41-43 | Julkaisija = Tähtitieteellinen yhdistys Ursa | Vuosi = 2009 | Tunniste = 978-952-5329-76-6}}</ref>
Varhaisimpina aikoina oletettiin myös, että [[litteä maa|Maa on litteä]]. Virheelliset käsitykset Maan muodosta ja liikkumattomuudesta eivät kuitenkaan estäneet [[babylonia]]laisia tähtitieteilijöitä laatimasta havaintojensa perusteella taivaan ilmiöistä yksityiskohtaisia taulukoita, joiden perusteella niitä voitiin tyydyttävällä tarkkuudella ennustaakin. Niinpä esimerkiksi kuun [[kuukausi|anomalistinen ja sideerinen jakso]] tunnettiin jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua<ref>Sfairopoiia, s. 21-23, 261-265</ref>, samoin ulkoplaneettojen ([[Mars]]in, [[Jupiter]]in ja [[Saturnus|Saturnuksen]]) kiertoajat<ref>Sfairiopoiia, s. 26-32</ref>, ja muun muassa planeettojen [[konjunktio (tähtitiede)|konjunktiot]], [[oppositio (tähtitiede)|oppositiot]] sekä [[heliakinen nousu|heliakiset nousut ja laskut]] pystyttiin ennustamaan.<ref>Sfairopoiia, s. 26-27</ref>
Sen jälkeen kun [[maapallo|Maan pallonmuotoisuus]] tuli [[Antiikin Kreikka|Antiikin Kreikassa]] hyväksytyksi, maakeskisen maailmankuvan perusoletukset voitiin muotoilla seuraavasti:<ref>Sfairopoiia, s. 41</ref>
# Maa on pallon muotoinen
# Näkyvää maailmankaikkeutta rajoittaa pallonmuotoinen [[taivaanpallo]]
# Maa sijaitsee keskellä maailmaa, joten maapallolla ja taivaanpallolla on yhteinen keskipiste
# Maapallo ei liiku
# Taivaanpallo pyörii kiinteän akselin ympäri; täyteen pyörähdykseen kului yksi [[tähtivuorokausi]] eli noin 23 h 56 min.
Taivaanpallo katsottiin yleensä reaaliseksi, aineelliseksi kappaleeksi<ref>Sfairopoiia, s. 228</ref> [[Kiintotähti|Kiintotähtien]] oletettiin olevan kiinnitetyt joko itse taivaanpalloon tai, sen jälkeen kun [[prekessio]] tuli tuunnetuksi, erityiseen kiintotähtien palloon, jonka oletettiin hitaasti kiertyvän varsinaisen taivaanpallon suhteen.<ref>Sfairopoiia, s. 93</ref>. Auringon, Kuun ja tunnettujen planeettojen oletettiin toisaalta tekevän kerran vuorokaudessa kierroksen maapallon ympäri, toisaalta myös liikkuvan kiintotähtien suhteen [[Eläinrata]]a pitkin. Niiden oletettiin olevan kiinnitetyt Maata ympäröiviin sisäkkäisiin pallonkuoriin,<ref name=TahtitPer>;{{kirjaviite | Tekijä = Hannu Karttunen, Heikki Oja, Pekka Kröger, Markku Poutanen | Nimeke = Tähtitieteen perusteet | Sivu = 532-534 | Julkaisija = Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Valtion painatuskeskus | Vuosi = 1984 | Tunniste = 951-859-367-1}}</ref> sisimpänä Kuun, sen jälkeen [[Merkurius|Merkuriuksen]], [[Venus|Venuksen]], Auringon, [[Mars]]in, [[Jupiter]]in ja [[Saturnus|Saturnuksen]] sekä vihdoin kiintotähtien pallonkuori.
[[Aristoteles|Aristoteleen]] mukaan taivaanpallon ulkopuolella oli vielä [[Ensimmäinen liikuttaja]] (''Primum mobile''), josta lähti kaikkia taivaankappaleita liikuttava, maailmaa käynnissä pitävä voima.<ref name=TahtitPer>{{kirjaviite | Tekijä = Hannu Karttunen, Heikki Oja, Pekka Kröger, Markku Poutanen | Nimeke = Tähtitieteen perusteet | Sivu = 532-534 | Julkaisija = Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Valtion painatuskeskus | Vuosi = 1984 | Tunniste = 951-859-367-1}}</ref>
=== Planeettojen liike ===
▲
=== Maakeskinen maailmankuva ja kristinusko ===
Maakeskisen maailmankuvan omaksuivat myös [[keskiaika|keskiajan]] kristityt, jotka yrittivät sovittaa yhteen Aristoteleen ja [[kristinusko]]n käsitteet. Niinpä [[Jumala (kristinusko)|Jumala]] sijoitettiin Aristoteleen Ensimmäisen liikuttajan paikalle, ja maailman jakoa sisäkkäisiin pallonkuoriin täydennettiin lisäämällä Maan sisään vielä [[helvetti|helvetin]] eri piirit.<ref name=TahtitPer />
== Käsityksen kyseenalaistaminen ja syrjäytyminen ==
Maakeskisen maailmankuvan kyseenalaistivat jo eräät [[pythagoralaiset]] filosofit sekä heiltä vaikutteita saanut [[Parmenides]]. Heidän mukaansa Maa ja planeetat kiersivät ympyrärataa oletetun [[keskustuli|keskustulen]] ympäri.<ref>Sfairopoiia, s. 246</ref>
[[Aristarkhos Samoslainen]] esitti jo 200-luvulla eKr, että planeettojen liike on yksinkertaisemmin selitettävissä olettamalla, että Maa kiertää Aurinkoa.<ref>Sfairopoiia, s. 250</ref> Oppi ei kuitenkaan tullut vanhalla ajalla yleisesti hyväksytyksi, koska sitä pidettiin "terveen järjen" vastaisena. Sekä [[Aristoteles]] että [[Klaudios Ptolemaios|Ptolemaios]] kuitenkin katsoivat jo tarpeelliseksi esittää perustelujakin käsitykselle Maan liikkumattomuudesta. Aristoteleen mukaan asia seuasi perusteli sitä opillaan eri [[klassiset alkuaineet|alkuaineiden]] "luonnollisilla liikkeillä"<ref>Sfairopoiia, s. 57-58</ref>, kun taas Ptolemaios viittasi siihen, ettei tähtien vuotuista [[parallaksi]]a ollut havaittu.<ref name=RL196>Sfairopoiia, s. 196</ref>
Jo vanhalla ajalla esitettiin myös käsityksiä, että Maa tosin pyöri kerran vuorokaudessa akselinsa ympäri, mutta pysyi muutoin paikoillaan, ja Aurinko teki sen ympäri kierroksen kerran vuodessa. Myös Ptolemaios piti Maan vuorokautista pyörimisliikettä tähtitieteen kannalta mahdollisena ja yksinkertaisempanakin kuin oletusta taivaanpallon pyörimisestä, mutta hylkäsi sen, koska hänen mukaan Maan pyöriminen olisi saanut maan päällä aikaan dynaamisia ilmiöitä, joita kuitenkaan ei esiinny.<ref>Sfairopoiia, s. 196</ref> Kysymystä pohti myöhäiskeskiajalla myös [[Nicolas Oresme]]<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Nicolas Oresme | Nimeke = Livre du ciel et du monde}}</ref>
Jo Ptolemaios tiesi, että planeettojen havaittujen liikkeiden poikkeamat tasaisesta [[ympyräliike|ympyräliikkeestä]] littyivät selvästi siihen, missä asemassa planeetta kulloinkin oli suhteessa Aurinkoon. Näitä ns. ''aurinkoon liittyviä anomalioita'' käsitelläänkin ''[[Almagest]]issa'' varsin tarkoin. [[Nikolaus Kopernikus]] osoitti 1500-luvulla, että nämä poikkeamat oli helpoiten selitettävissä olettamalla planeettojen ja myös Maan kiertävän Aurinkoa.<ref>Sfairopoiia, s. 182, 258-259}}</ref>
Uudella ajalla [[aurinkokeskinen maailmankuva]] syrjäytti vähitellen maakeskisen, mihin Kopernikuksen ohella vaikuttivat varsinkin [[Nikolaus Kopernikus]], [[Johannes Kepler]] ja [[Galileo Galilei]].
== Lähteet ==
{{viitteet}}
[[Luokka:Tähtitieteen historia]]
| |||