Ero sivun ”Maastopuku” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Kirjoitusvirheitä korjattu |
p Kirjoitusvirheitä korjattu |
||
Rivi 6:
Maastopuku ei ollut vielä 1900-luvun alkupuolella laajassa käytössä. 1800-luvulla armeijoilla oli käytössä niin kirkkaita värejä kuin rohkeita ja mahtipontisia kuvioitakin. Niiden tarkoitus oli säikäyttää vihollinen, houkutella uusia alokkaita joukkoihin, lisätä joukkojen yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä mahdollistaa henkilöiden helppo tunnistaminen epäsuotuisissa sääolosuhteissa.
Pienet epäorganisoituneet joukot ottivat ensimmäisinä vähitellen käyttöön ruskeaa ja vihreää kuvioina sekoittaneet puvut. Pääjoukoilla oli edelleen käytössä vanhat värikkäät asut, kunnes he vakuuttuivat uusien pukujen hyödyistä. Miestappioiden vuoksi [[Yhdistynyt kuningaskunta|britit]] joutuivat värjäämään punaiset [[tunika]]nsa neutraaleimmiksi,
[[Yhdysvallat]] seurasi brittejä nopeasti
Muut armeijat pitäytyivät kirkkaammissa väreissä. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alussa [[ranska]]laiset kärsivät raskaita tappioita, sillä heidän joukkojensa housut olivat helposti maastossa näkyvät, väritykseltään punaiset (''garance''). Asia korjattiin vuonna 1915, osittain tappioiden vuoksi, osittain siksi, että punainen väriaine oli valmistettu Saksassa. [[Ranskan armeija]] otti pian värikseen horisontinsinisen takin. [[Belgia]]n armeija alkoi käyttää khakiväriä vuonna 1915. Ranskalaiset perustivat myös vuonna 1915 naamiointiosasto ''Section de Camouflagen''. Osaston asiantuntijat olivat enimmäkseen maalareita, kuvanveistäjiä, teatterin lavastajia ja muita alalle hyvin soveltuvia. Vuoden 1915 puolivälissä ranskalaisella naamiontiosastolla oli neljä pajaa: yksi [[Pariisi]]ssa ja kolme lähistöllä, lähinnä tuottamassa naamioverkkoja ja maalattuja kankaita. Verkkojen rakenne muuttui nopeasti langoista ja kudelmista raffianiinin, juuttikankaan ja kookosvärin käyttöön. Luonnonmukaisten materialien käyttö oli aina suositeltavaa.
| |||