Wikipedia

Ero sivun ”Henrik V (Ranska)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p fixataanpas tuo samalla
lis.
Rivi 1:
{{Korjattava/nimi}}
[[Tiedosto:Henri V de France.jpg|thumb|Henri d’Artois, Chambordin kreivi.]]
'''Henri Charles Ferdinand Marie Dieudonné d’Artois, Chambordin kreivi''' ([[29. syyskuuta]] [[1820]] [[Pariisi]] – [[24. elokuuta]] [[1884]] [[Frohsdorf]], [[Itävalta]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/105021/Henri-Dieudonne-dArtois-count-de-Chambord/ Henri Dieudonné d’Artois, count de Chambord] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 31.3.2013.</ref> oli [[Ranska]]a hallinneen [[Bourbon (suku)|Bourbon-suvun]] viimeinen päämies ja erään tulkinnan mukaan Ranskan kuningas nimellä '''Henrik V''' viikon ajan elokuussa 1830. Myöhemmin hän oli [[Legitimistit|legitimistien]] tukema kruununtavoittelija kuolemaansa asti. [[Ranskan kolmas tasavalta|Kolmannen tasavallan]] alkuvaiheessa 1870-luvulla Bourbonien valtaanpaluu näytti Ranskassa mahdolliselta, mutta Chambordin kreivin taipumaton vanhoillisuus useissa kysymyksissä vei häneltä tarvittavan kannatuksen.
 
==Elämä==
Chambordin isä oli salamurhan uhriksi joutunut [[Charles Ferdinand (Berryn herttua)|Berryn herttua Kaarle Ferdinand]], kuningas [[Kaarle X (Ranska)|Kaarle X:n]] poika. Hän syntyi isänsä kuoleman jälkeen.<ref name="brit" /> Nuori kruununperillinen sai aluksi tittelin Bordeaux’n herttua. Kaarle ja hänen vanhempi poikansa [[Ludvig XIX|Ludvig]] luopuivat kruunusta [[Heinäkuun vallankumous|heinäkuun vallankumouksen]] seurauksena 2. elokuuta 1830, jolloin seuraavana kruununperimysjärjestyksessä oli 9-vuotias Bordeaux’n herttua. Hän joutui pian pakenemaan edeltäjiensä tavoin ulkomaille ja kansalliskokous julisti 9. elokuuta kuninkaaksi Orléansin herttua [[Ludvig Filip]]in. Lähinnä legitimistit tunnustivat Chambordin seitsemän päivää hallineeksi kuninkaaksi.
Chambordin isä oli salamurhan uhriksi joutunut [[Charles Ferdinand (Berryn herttua)|Berryn herttua Charles Ferdinand]], kuningas [[Kaarle X (Ranska)|Kaarle X:n]] nuorempi poika. Hän syntyi seitsemän kuukautta isänsä kuoleman jälkeen, mikä varmisti hallitsijasuvun jatkumisen, sillä kruununprinssi, Berryn herttuan isoveli [[Ludvig XIX|Ludvig d'Angoulême]] oli lapseton. Bourbonien tukijat puhuivat ”ihmelapsesta” (''l’enfant du miracle'') ja hänet kastettiin [[Jordan]]joesta haetulla vedellä. Tuleva kruununperillinen sai aluksi tittelin Bordeaux’n herttua. Yksityiset legitimistit ostivat hänen käyttöönsä [[Chambordin linna]]n, sillä kansalaisten vastustuksen vuoksi ostoa ei haluttu suorittaa valtion varoilla.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbe/0037.html ''Nordisk familjebok'' (1906), s. 41–42] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 4.8.2013.</ref>
 
Kaarle X ja hänen vanhempi poikansa Ludvig luopuivat kruunusta 2. elokuuta 1830 [[Heinäkuun vallankumous|heinäkuun vallankumouksen]] seurauksena 9-vuotiaan Bordeaux’n herttuan hyväksi. Hänet huudettiinkin [[Rambouilletin linna]]ssa viimeisten Bourboneille uskollisten joukkojen edessä kuningas Henrik V:ksi, mutta hän joutui pian pakenemaan edeltäjiensä tavoin ulkomaille, aluksi [[Skotlanti]]in.<ref name="NFB" /> Kansalliskokous julisti 9. elokuuta kuninkaaksi Orléansin herttua [[Ludvig Filip]]in. Lähinnä legitimistit tunnustivat Chambordin seitsemän päivää hallineeksi kuninkaaksi.
Chambord vietti lapsuutensa pääosin Itävallassa. Hän ei aktiivisesti tavoitellut Ranskan kruunua [[heinäkuun monarkia]]n (1830–1848), [[Ranskan toinen tasavalta|toisen tasavallan]] (1848–1852) eikä [[Ranskan toinen keisarikunta|toisen keisarikunnan]] (1852–1870) aikana. [[Napoleon III|Napoleon III:n]] kukistuttua lokakuussa 1870 hän kuitenkin ilmoitti halukkuudestaan palata valtaistuimelle. [[Rojalistit|Rojalistien]] saatua enemmistön [[Ranskan kolmas tasavalta|kolmannen tasavallan]] ensimmäisissä parlamenttivaaleissa monarkian palauttaminen vaikutti mahdolliselta. Ongelmaksi muodostui Chambordin vanhoillisuus ja jyrkän kielteinen suhtautuminen aiempien vallankumousten perintöön, minkä hän teki julkisesti tiettäväksi julkaisemissaan kirjoissa.<ref name="brit" /> Hän asetti mahdollisen kuninkuutensa ehdoksi muun muassa [[Ranskan lippu|trikolorilipusta]] luopumisen. Jyrkkyys alensi hänen kannatustaan myös rojalistien keskuudessa.
 
Chambord vietti lapsuutensa pääosin Itävallassa. Hänen kasvatuksestaan huolehti [[Ange Hyacinthe Maxence de Damas|paroni Damas]] ja hän sai neuvonantajikseen maanpaossa asuneita jyrkkiä legitimistejä. Hänet kasvatettiin uskomaan itsevaltiuteen ja [[ultramontanismi]]in. Chambord mursi jalkansa pudottuaan vuonna 1841 hevosen selästä ja ontui sen jälkeen loppuikänsä. Aikuistuttuaan hän matkusteli runsaasti Euroopassa, tapasi ranskalaisia legitimistejä ja ilmoitti pitävänsä itseään ainoana Ranskan kruunuun oikeutettuna.<ref name="NFB" /> Hän ei kuitenkaan tavoitellut valtaanpääsyä Ranskassa kovinkaan aktiivisesti [[heinäkuun monarkia]]n (1830–1848), [[Ranskan toinen tasavalta|toisen tasavallan]] (1848–1852) eikä [[Ranskan toinen keisarikunta|toisen keisarikunnan]] (1852–1870) aikana.<ref name="brit" /> [[Helmikuun vallankumous (Ranska)|Helmikuun vallankumouksen]] jälkeen vuonna 1848 hän ei vastakkaisista odotuksista huolimatta pyrkinyt Ranskaan, vaan päätti vain odottaa kärsivällisesti että ranskalaiset kutsuisivat hänet takaisin valtaan, mitä ei kuitenkaan tapahtunut.<ref name="NFB" />
Ehdotus Bourbon-monarkian palauttamisesta hävisi Ranskan kansalliskokouksen äänestyksessä kesäkuussa 1874 ja seuraavassa tammikuussa tasavaltalainen valtiosääntö hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä. Tämän jälkeen Chambordin kuninkuus muuttui epätodennäköiseksi ja hän eli loppuikänsä vapaaehtoisessa maanpaossa.<ref name="brit" /> Koska hänellä ei ollut lapsia, kruununtavoittelijan asema siirtyi hänen kuoltuaan vuonna 1883 Ludvig Filipin pojanpojalle [[Philippe d’Orleans]]ille, joka oli mielipiteiltään vapaamielisempi. Tässä vaiheessa tasavallan kannatus oli kuitenkin jo ehtinyt vakiintua Ranskassa.▼
 
[[Napoleon III|Napoleon III:n]] kukistuttua Chambord lopulta ilmoitti halukkuudestaan palata valtaistuimelle 9. lokakuuat 1870 antamassaan julistuksessa. [[Rojalistit|Rojalistien]] saatua enemmistön [[Ranskan kolmas tasavalta|kolmannen tasavallan]] ensimmäisissä parlamenttivaaleissa monarkian palauttaminen vaikutti mahdolliselta. Chambord palasi Ranskaan ja asettui omistamaansa Chambordin linnaan. Ongelmaksi muodostui kreivin vanhoillisuus ja jyrkän kielteinen suhtautuminen aiempien vallankumousten perintöön, minkä hän teki julkisesti tiettäväksi.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Ranskalaisille antamassaan toisessa julistuksessa hän asetti mahdollisen kuninkuutensa ehdoksi muun muassa [[Ranskan lippu|trikolorilipusta]] luopumisen ja palaamisen Bourbonien valkoiseen lippuun. Tämä jyrkän legitimistinen linja vieroitti muut rojalistiryhmät, ennen kaikkea [[orleanistit]], joiden tuki olisi ollut välttämätön. Mahdollisuus Chambordille vaikutti kuitenkin vielä aukenevan , kun [[Orléans (suku)|Orléans-suvun]] päämies, Pariisin kreivi [[Philippe d’Orléans]] 5. elokuuta 1873 julkisesti tunnusti hänet lailliseksi kruununtavoittelijaksi. Syksyn 1873 edetessä odotettiin jo oikeiston nostavan Chambordin tavalla tai toisella valtaan, mutta 27. lokakuuta hän julkaisi avoimen kirjeen, jossa ilmoitti kieltäytyvänsä sitoutumasta mihinkään ehtoihin kuninkuudelleen tai antamasta takeita kansalaisvapauksien säilyttämisestä. Tämä vei häneltä uudelleen ratkaisevan kannatuksen.<ref name="NFB" /> Jopa rojalistinen presidentti, marsalkka [[Patrice de Mac-Mahon]] veti tämän jälkeen tukensa pois.<ref name="brit" />
 
▲Ehdotus Bourbon-monarkian palauttamisesta hävisi Ranskan kansalliskokouksen äänestyksessä kesäkuussa 1874 äänin 279–79 ja seuraavassa tammikuussa tasavaltalainen valtiosääntö hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä. Tämän jälkeen Chambordin kuninkuus muuttui epätodennäköiseksi ja hän eli loppuikänsä vapaaehtoisessa maanpaossa.<ref name="brit" /> Koska hänellä ei ollut lapsia, kruununtavoittelijan asema siirtyi hänen kuoltuaan vuonna 1883 LudvigPhilippe Filipind’Orleansille.<ref pojanpojallename="NFB" [[Philippe/> d’Orleans]]ille,Pariisin jokakreivi oliolikin mielipiteiltään vapaamielisempi. Tässäja joustavampi, mutta tässä vaiheessa tasavallan kannatus oli kuitenkin jo ehtinyt vakiintua Ranskassa.
 
==Lähteet==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_V_(Ranska)”