Ero sivun ”Belgianpaimenkoira” versioiden välillä

'''Belgianpaimenkoira''' on belgialainen [[Paimenkoirat|paimenkoirarotu]], joka jakautuu neljään muunnokseen lähinnä karvapeitteen ja värin perusteella: [[belgianpaimenkoira groenendael|groenendael]] (pitkäkarvainen musta), [[belgianpaimenkoira laekenois|laekenois]] (karkeakarvainen), [[belgianpaimenkoira malinois|malinois]] (lyhytkarvainen) ja [[belgianpaimenkoira tervueren|tervueren]] (pitkäkarvainen punaruskea, joskus myös hiekanharmaa). Muunnoksia ei määritellä sukutaulun perusteella, koska esim. malinoispentueisiin syntyy toisinaan tervuerenpentuja, jotka rekisteröidään luonnollisesti tervuereneiksi. Kaikki muunnokset ovat alkuperältään paimenkoiria, mutta nykyään ne eroavat käyttötarkoituksiltaan suuresti. Aikojen saatossa suomessa on rekisteröity reilu kymmenentuhatta belggariyksilöä, joista ylivoimaisesti eniten on tervueren- ja groenendael-muunnoksia. Yhdysvalloissa nimityksellä ''Belgian Sheepdog'' viitataan usein yksinomaan groenendael-muunnokseen, mikä saattaa aiheuttaa sekaannuksia, koska Euroopassa belgianpaimenkoira eli ''berger belge'' tarkoittaa nimenomaan kaikkia muunnoksia.

Belgianpaimenkoirat ovat innokkaita ja vilkkaita usein vielä vanhoinakin. Belgianpaimenkoira on todella aktiivinen ja väsymätön, ja siksi se tarvitseekin runsaasti vapaata liikuntaa, ja sille sopii lähes mikä tahansa harrastus. Belgianpaimenkoira on älykäs koira, ja se nauttii erilaisista tehtävistä ja uusien asioiden opettelemisesta. Belgianpaimenkoirissa esiintyy myös arkuutta, ja siksi koiralle voivatkin uudet asiat ja paikat olla toisinaan hankalia. Siksi koira pitäisikin pennusta alkaen totuttaa uusiin paikkoihin. Mikäli omistaja epäonnistuu kasvattamisessa saataa lopputuloksena olla luonnehäiriöitä ja agressiivisuutta. Luonteensa takia belgianpaimekoiria suositellaan ihmisille, joilla on kokemusta sekä aikaa nauttia koiranomistajan ilosta. Belgianpaimenkoirien käyttötarkoitus on toimia palvelus- ja poliisikoirina, mutta nykyisin groenendael ja tervueren toimivat pääasiassa näyttely-, agility- ja harrastuskoirina.

Alun perin belgianpaimenkoirat olivat säkäkorkeudeltaan nykyistä hieman lyhyempiämatalampia. 1880-luvun lopulla, kun rotua alettiin kehittämään ja tutkimaan, tunnettiin useita eri muunnoksia. Rotu jaettiin ensin kolmeen muunnokseen: lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen. Koska värillä ei ollut väliä, nykyinen groenendael ja tervueren luettiin samaksi muunnokseksi. 1900-luvun alkupuolella vakiintui kuitenkin nykyiset neljä muunnosta.