Ero sivun ”Bristol Blenheim” versioiden välillä

Kolmipaikkaisen Blenheim I:n keula oli ahdas nimenomaan tähystäjä/pommittajalle. Ison-Britannian rannikon ilmapuolustukselle tehtiin spesifikaatio M.15/35, joka johti Type 152:een eli [[Bristol Beaufort]]iin. Beaufortia odotellessa päätettiin vuonna 1936 tehdä Blenheimistä pitkänokkainen versio, joka aluksi nimettiin Bolingbrokeksi. Kone sai moottoreikseen 100 oktaanin bensiinillä toimivat tehokkaammat Mercuryt ja ulkosiipiin lisäpolttoainesäiliöt. Kone lensi ensilentonsa syyskuussa [[1937]]. Rannikon ilmapuolustus ei kuitenkaan koskaan saanut Bolingbrokeja, vaan [[Lockheed Hudson]]eita ja niin Bolingbroke I nimettiin uudelleen Blenheim IV:ksi. Blenheim-tilaukset muutettiin IV-versioon kesällä [[1938]].

 

 

Konetta myytiin [[Suomi|Suomeen]], [[Turkki]]in, [[Jugoslavia]]an, [[Romania]]an, [[Kreikka]]an ja [[Portugali]]in. Suomi oli ensimmäinen ulkomainen asiakas, joka hankki Blenheimejä. Jugoslavia ja Suomi hankkivat koneen valmistuslisenssin.

Kesäkuussa 1941 [[Ilmavoimien esikunta]] pyysi Valtion Lentokonetehdasta tarjoamaan kymmenen koneen Blenheim I -erää. Kun Saksan sotasaalisvarastosta saatiin ostaa puolalaisia Mercury-lisenssimoottoreita ja jugoslavialaisia Ikarus-tehtaan lisenssillä valmistamia Blenheim-osia (mm. Blenheim IV:n keulan jigi ja piirustukset), nostettiin tilaus 30:een koneeseen. Koneet luovutettiin [[Suomen ilmavoimat|Ilmavoimille]] huhti-joulukuussa [[1943]].

 

 

Vuonna 1943 päätettiin varaosista koota vielä viisi Blenheimiä mutta tilaus keskeytettiin kesäkuussa 1944 ja osat käytettiin vaurioituneiden koneiden korjauksiin.

 

 

Laskentatavasta riippuen Suomen Ilmavoimilla oli siten 97 tai 99 Blenheimiä, joista 55 tai 57 oli rakennettu Suomessa ja 42 Englannissa.

* Kohoamisnopeus 11 m/s pinnassa

* Matkanopeus 300 km/h

 

=== Aseistus ===