Ero sivun ”Vinícius de Moraes” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
p wfix
Rivi 18:
Jobimin ja de Moraesin lauluja alkoivat levyttää monet brasilialaisartistit, mutta João Gilberton kolme ensimmäistä albumia tekivät parhaiten tunnetuiksi sellaisia klassikoiksi muodostuneita lauluja kuten ”Garota de Ipanema”, ”Insensatez” ja ”Chega de Saudade”. De Moraes alkoi itsekin esiintyä pienillä klubeilla ensiesittämässä monia tuleva hittejään nasaalilla baritoniäänellään. Vuonna 1963 hän kuitenkin palasi Unesco-lähettilääksi Pariisiin nyt jo neljännen vaimonsa Nelita Abreu Rochan kansa.
 
De Moraesin näytelmästä ''Orfeu da Conceição'', joka oli muunnelma klassisesta [[Orfeus ja Eurydike]] -tarinasta, tehtiin elokuva ''[[Musta Orfeus]]'', joka voitti [[Parhaan ulkomaisenvieraskielisen elokuvan Oscar-palkinto|parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar]]in ja [[Cannesin elokuvajuhlat|Cannesin]] Kultaisen Palmun. Hänen sanoittamiaan lauluja kuultiin myös toisessa Cannes-voittajassa, [[Claude LelouchinLelouch]]in vuoden 1966 elokuvassa ''[[Mies ja nainen (elokuva)|Mies ja nainen]]''.
 
1960–1970-luvuilla de Moraes jatkoi yhteistyötä brasilialaismuusikoiden, etenkin [[Baden Powell de Aquino|Baden Powellin]]in ja [[Toquinho]]n kanssa. Vuonna 1969 vallassa ollut sotilasjuntta laittoi hänet varhaiseläkkeelle ulkoasiainhallinnosta alkoholistiksi syytettynä. De Moraes palasi taiteilijan uralleen ja teki kiertueita Euroopassa Chico Buarquen ja [[Nara Leão]]n kanssa.
 
Vinícius de Moraes kuoli alkoholismin aiheuttamiin vaurioihin 66-vuotiaana kotonaan Riossa kahdeksannen vaimonsa Gilda de Queirós Mattoson ja säveltäjäkumppani Toquinhon läsnäollessa.