Ero sivun ”Edwin Linkomies” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 31:
Edwin Linkomies oli kannattanut koulupoikana [[Risto Ryti]]n nuorsuomalaisia, mutta hallitusmuototaistelun yhteydessä hän liittyi [[monarkismi]]a kannattaneeseen kokoomuspuolueeseen ja liukui sen [[oikeisto]]siipeen. Linkomies toimi muun muassa [[Suomalais-Saksalainen Seura|Suomalais-Saksalaisen Seuran]] (SSS) puheenjohtajana ja tuki myös [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallista kansanliikettä]] (IKL). [[Eduskunta]]an hänet valittiin 1933 ja hän istui sen varapuhemiehenä kauden 1939–1943.<ref name="v1"/> Kokoomuksen puheenjohtajana Linkomies oli vuosina 1943–1945.<ref name = KKO54 /> [[Talvisota|Talvisodan]] loppuvaiheessa Linkomies kannatti rauhaa kovillakin ehdoilla. [[Välirauha]]n aikana hän kannatti aktiivisesti saksalaissuuntausta.
 
[[Jatkosota|Jatkosodan]] vuosina Edwin Linkomiehen ja presidentiksi nousseen Risto Rytin välit paranivat uudelleen. Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana [[5. maaliskuuta]] [[1943]] – [[8. elokuuta]] [[1944]].<ref name="v1"/> Linkomiehen muodostama hallitus Maalaisliiton [[Tyko Reinikka]]a lukuun ottamatta kannatti rauhanpolitiikkaa, ja hallitus tiedustelikin Neuvostoliiton ehtoja useaan otteeseen 1943–1944. Hallitus totesi kuitenkin Neuvostoliiton ehdot liian koviksi, jotta niihin silloisessa tilanteessa armeijan seisoessa lyömättömänä [[Syväri]]llä asti ja saksalaisten yhä piirittäessä [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]ia olisi voitu suostua. Ainoastaan sosiaalidemokraattien [[Väinö Tanner]] kannatti silloisten ehtojen hyväksymistä.
 
Neuvostoliiton aloitettua suurhyökkäyksen Linkomiehen hallitus suunnitteli Mannerheimin valintaa presidentiksi ja sen jälkeistä hallituksen vaihtoa, jotta rauhanneuvotteluihin päästäisiin uudestaan. Linkomies taivutteli presidentti Rytin väistymään 'terveydellisiin syihin' vedoten. Koska Rytin ero virastaan astui voimaan heti [[1. elokuuta]] [[1944]] ja eduskunta valitsi Mannerheimin hänen seuraajakseen vasta [[4. elokuuta]] toimi Linkomies pääministerin ominaisuudessa myös tasavallan presidenttinä kolmen päivän ajan.