Ero sivun ”Douglas Haig” versioiden välillä

Haigin ura kehittyi nopeasti, vuonna 1906 hän yleni jo kenraalimajuriksi. Saavutettuaan tämän arvostetun sotilasarvon nuorimpana brittiarmeijan sotilaana Haig työskenteli läheisesti sotaministeriön ja siirtoarmeijan johdon kanssa seuraavat vuodet.

 

 

Haig oli suoraviivainen [[hyökkäyssota|hyökkäyssodan]] kannattaja. Brittien yleinen käytäntö oli hyökätä vain suoran miesylivoiman turvin, ilman tarkkaa tiedustelua. Upseerit koostuivat pääasiassa rikkaiden ja arvostettujen sukujen edustajista, joten alempien luokkien inhimillisellä kärsimyksellä ei juuri ollut merkitystä. Hän kuitenkin ymmärsi vuoden 1916 aikana [[Sommen taistelu|Somme]]ssa, että brittien käyttämä hyökkäystapa oli liian verinen. Hän kuitenkin suostui jatkamaan entiseen tapaan, koska Ranskan sodanjohto painosti häntä siihen.<ref name=imspp /> Hän suhtautui penseästi [[konekivääri]]en käyttöön, koska uskoi sen johtavan puolustukselliseen ajatteluun. Ratsuväen sotilaana Haig vastusti moottoroitujen panssariyksiköiden kehittelyä ja ummisti yleensäkin korvansa kaikelle "uudelle" ajattelulle. Vielä sodan loppupuolella hevosten ruoka painoi kymmenen kertaa enemmän kuin tankkien polttoaine.

 

Muodollisesti Haig oli aina ajan tasalla, mutta teki joukon karkeita operatiivisia virheitä, varsinkin Sommen taistelun valtavat tappiot olivat seurausta suoranaisista laiminlyönneistä. Haigin pintapuoliset ja nopeat tilannekatsaukset tehtiin usein kaukana varsinaisista sotatoimialueista.

 

Lisäksi useimmat Haigin kenraaleista olivat samaa koulukuntaa. Ranskalaisten ja brittien yhteistyö oli myös vaikeaa kieliongelmien ja strategioiden synkronoinnin puutteen vuoksi. Haigin puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että hänen riippuvuutensa Ranskan ylijohdon päätöksistä haittasi merkittävästi koko Englannin armeijan toimintaa.