Ero sivun ”Carl Niclas Keckman” versioiden välillä

'''Carl Niclas Keckman''' ([[25. kesäkuuta]] [[1793]] [[Oulu]] – [[9. toukokuuta]] [[1838]] [[Helsinki]]) oli suomalainen yliopiston [[lehtori]], kirjastonhoitaja ja [[Suomen kieli|suomen kielen]] kehittäjä. Keckmanilla oli johtava rooli suomen kielen kehittämisessä 1820- ja 1830-luvuilla.<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki| Sivu = 222| Isbn = 951-0-22044-2}}</ref>

Keckman toimi toimi [[Turun akatemia]]n kirjaston [[amanuenssi]]na 1816–1829 ja [[Turun Wiikko-Sanomat|Turun Wiikkosanomain]] toimittajana 1822–1823. Kun yliopisto siirtyi [[Turun palo]]n jälkeen 1828 Helsinkiin Keckmanista tuli uuden [[Helsingin yliopisto|Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston]] ensimmäinen [[Luettelo Helsingin yliopiston suomen kielen lehtoreista ja professoreista|suomen kielen lehtori]]. Hän hoiti lehtorin virkaa 1828–1838<ref name=hss /> ja toimi samalla yliopiston kirjastonhoitajana 1830–1838. [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n perustamiskokous [[16. helmikuuta]] [[1831]] pidettiin Keckmanin kodissa ja Keckman toimi seuran esimiehenä 1831 sekä sihteerinä 1831–1838. Kirjallisuuden seuran ensimmäinen julkaisu, vuonna 1834 ilmestynyt [[sveitsi]]läisen [[Heinrich Zchokke]]n kansankirja ''Kultala'' (''Das Goldmacherdorff'') oli myös Keckmanin suomentama.