Ero sivun ”Reaalipreesens” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
p Fix
Katolisuus ja ortodoksisuus eivät käytä käsitettä reaalipreesens. Reaalipreesens-sanan käyttö sen historian aikana on ollut samanlainen. Kirjoitin hieman eri käsityksien taustoista ja korjailin vähän oppikielen hölmöä käyttöä artikkelissa.
Rivi 1:
'''Reaalipreesens''' (lat. ''praesentia realis'') on [[kristinusko]]n ajatus, että [[Kristus|Kristuksen]] ruumis ja veri on todella läsnä [[ehtoollinen|ehtoollis]]viinissä ja -leivässä ([[Evankeliumi Matteuksen mukaan|Matt.]] 26:26). Todellisen läsnäolon vastakohta on läsnäolon harha. Reaalipreesens jakaantuu [[substanssi|substantiaaliseen]] reaalipreesensiin ja [[hengellinen|hengelliseen]] reaalipreesensiin. Ensin mainitussa (alalajeja mm. [[transsubstantiaatio]] ja [[konsubstantiaatio]]) todellisesti läsnä on Kristuksen ruumiin ja veren substanssi eli olemus. Jälkimmäisessä nämä eivät ole läsnä olemuksellisesti, vaan pelkästään henkisesti tai hengellisesti.
 
Termi on ilmeisesti alun perin peräisin [[Johannes Duns Scotus|Johannes Duns Scotuksen]] kirjoituksista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.catholicireland.net/the-mystery-of-faith/ | Tekijä=Walsh, Liam | Nimeke=The Presence of the Mystery of Christ in the Broken Bread | Julakisu=The Mystery of Faith | Viitattu=14.3.2013}}</ref> Sitä käytettiin myös [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksen]] ajan kiistelyssä Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolosta ehtoollisaineissa, joka sai alkunsa sveitsiläisten reformaattoreiden, [[Ulrich Zwingli]]n ja [[Johannes Oecolampadius|Johannes Oecolampadiuksen]] ryhtyessä vastustamaan [[luterilaisuus|luterilaisten]] ja [[katolinen kirkko|katolilaisten]] substantiaalista näkemystä ehtoollisessa läsnäolevasta Kristuksesta paluuna "katoliseen harhaan".<ref>Sasse, Hermann: ''Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta''. Concordia 2011.</ref> Termi onkuitenkin kuului myös [[Jean Calvin]]in käsitteistöön; mutta toisin kuin luterilaiset hän ilmaisi sillä, että Kristuksen läsnäolo on todellinen, eikä harhaa, mutta se ei kuitenkaan ole ruumiillinenhänen samallaruumiinsa tavallaja kuinverensä katolinenläsnäoloa, jakuten luterilainen osapuoli opettivat.katsoi tai niiden uhraamista, kuten katolinen osapuoli opetti<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.reformed.org/webfiles/antithesis/index.html?mainframe=/webfiles/antithesis/v2n2/ant_v2n2_presence.html | Tekijä=Nicholson, Brian | Nimeke=Calvin's Doctrine of the Spiritual Presence of Christ in the Lord's Supper | Viitattu=14.3.2013}}</ref><ref>Sasse, Hermann: ''Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta''. Concordia 2011.</ref> Pohjimmiltaan näiden kristinuskon eri haarojen ehtoolliskäsitysten erilaisuus johtuneekin niiden erilaisista opeista [[Vanhurskautus|Jumalan pelastavasta työstä]]. Kalvinilaisuudesa ajatellaan yleensä, että Jumala vanhurskauttaa toiset ja paaduttaa toiset ns. kaksinkertaisen [[predestinaatio]]n perusteella, kun taas luterilaisten [[Liber concordiae|Tunnustuskirjoissa]] ehtoollisen, kasteen ja evankeliumin saarnan opetetaan olevan välineitä, joiden kautta Jumala vanhurskauttaa. Kalvinilaisessa käsityksessä Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolo ehtoollisessa on tarpeeton, koska Jumala antaa armoaan ei leivän ja viinin, vaan Pyhän Henkensä välityksellä<ref>Zwingli Marburgissa 1531: "''Pyhä Henki ei tarvitse vaunuja''".</ref> Vastaavasti luterilaisuudessa reaalipreesens ehtoollisessa on ehdoton, koska myös syntien anteeksiantamisen lupaus leivän ja viinin nauttimisessa uskossa katsotaan varmaksi ja todelliseksi, juuri siinä tapahtuvaksi.
 
Nykyisessä kielenkäytössä reaalipreesensiä käytetään usein nimenomaisesti substantiaalisen reaalipreesensin merkityksenä, ja [[spirituaalipreesenssi]] nähdään sen vastakohtana. Tällä tavalla termiä käyttävät mm. katolilaiset ja luterilaiset.
 
Luterilaisessa kielenkäytössä reaalipreesensiä käytetään yleensä ruumiin ja veren sekä leivän ja viinin todellisen läsnäolon merkityksessä, jonka vastakohtana vertauskuvallisen ehtoollistulkinta nähdään. Myös katolisessa ja ortodoksisessa ehtoollisopissa Jeesuksen ruumiin ja veren erityinen läsnäolo esitetään vastakohdaksi vertauskuvallisuudelle, mutta näillä kirkoilla on eri teologiansa tämän läsnäolon tavalle ([[konsubstantiaatio]] ja [[transsubstantiaatio]].
== Katso myös ==