Ero sivun ”Sosialistinen realismi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset) typo |
|||
Rivi 47:
Neuvostoliiton sosialistinen realismi syntyi lähes samanaikaisesti [[Natsi-Saksa]]n nousun kanssa 1930-luvun alussa. Jotkut tutkijat ovat löytäneet yhtäläisyyksiä natsien ja kommunistien taiteesta. Yhteistä niille on valtiojohtoinen ja puolueen ohjaama propaganda, henkilöpalvonnan korostaminen, työn ihannointi, kansanomaisuus, vanhan taiteen ”klassisten” ja ihanteellisten, sankarillisten aiheiden, kuten [[Historiamaalaus|historiamaalauksen]] käyttö, sekä ennen kaikkea [[modernismi]]n taidetta kohtaan osoitettu vastustus. Kommunistien iskusana modernismia vastaan oli [[Formalismi|”formalismi”]] ja natsien vastaava [[Rappiotaide|”rappiotaide”]]. Molempia käsitteitä saatettiin käyttää leimoina ja tuomiona taiteilijoille lähes missä tahansa yhteydessä.
Pariisin [[maailmannäyttely]]ssä vuonna 1937 ensimmäisen Grand Prix -palkinnon jakoivat Hitlerin pääarkkitehti [[Albert Speer]] ja Neuvostopaviljongin suunnittelijat. Paviljongin katolle oli sijoitettu [[Vera Muhina]]n veistos ''Työläinen ja kolhoosinainen'' (1935-1937), josta tuli myöhemmin tunnettu neuvostotaiteen ikoni.<ref>Eha Komissarov, Punaisten lippujen alla, näyttelyluettelossa ''Punaste lippude all'', Turun taidemuseo 2008, s. 42.</ref>
Rivi 74:
== … ja epävirallinen kulttuuri ==
[[Tiedosto:Semionov-Alexase57bw.jpg|thumb|250px|Alexander V. Semionov, ''[[Nevski prospekt]] juhlapäivänä'', 1970.]]
Neuvostoliiton taiteilijaliittoon kuulumattomilla taiteilijoilla ei ollut laillista oikeutta olla taiteilija.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.artmargins.com/index.php/archive/357-ilya-kabakov-and-the-concentrated-spectacle-of-soviet-power | Nimeke = Ilya Kabakov and the Concentrated Spectacle of Soviet Power | Tekijä = Matthew Jesse Jackson | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = ArtMargins | Ajankohta = 23.12.2001 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 26.7.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref> Siitä huolimatta Neuvostoliitossa oli myös useita sosialistisen realismin ulkopuolella olevia niin sanottuja [[toisinajattelija|toisinajattelevien]] taiteilijoiden suuntauksia, joita kutsuttiin
Esimerkiksi 1970- ja 1980-luvuilla [[Ilja Kabakov]] oli tekemisissä epävirallisen Moskovan "Romanttisen [[Käsitetaide|konseptualismin]]" (NOMA) kanssa. [[Svetlana Boym]] kirjoitti, että {{Sitaatti|...se ei ollut niinkään taiteellinen [[koulukunta]], vaan [[alakulttuuri]] ja [[elämäntapa]]. [[Hruštšov|Hruštšovin]] [[Suojasää|suojasään]], [[Andrei Sinjavski|Sinjavskin]] ja [[Juli Daniel|Danielin]] oikeudenkäyntien, [[Tšekkoslovakian miehitys|
Neuvostoliiton epävirallisen taiteen esikuvat olivat usein kielletyssä länsimaisessa taiteessa ja siinä esiintyvät [[ekspressionismi]], uskonnollisuus, [[abstrakti taide|abstrakti maalaustaide]] ja [[konstruktivismi]], [[käsitetaide]] ja [[performanssi]]t. Toisinajattelijat kehittivät Neuvostoliitossa myös omia suuntauksiaan. Mahtipontista neuvostotyyliä [[satiiri|satirisoivaa]] suuntausta, jota kutsuttiin ''Sots''-taiteeksi, on pidetty sosialismin [[Pop-taide|pop-taiteena]]. ''Apt'' oli pienimuotoista ja usein käsitetaiteesta vaikutteita saanut suuntaus, jota esitettiin asuinhuoneistoissa. Neuvostoliitossa yksityisasunnoissa esitetty taide ei kuulunut valtiosääntelyn piiriin, joten toisinajattelijat alkoivat järjestää näyttelyitä kodeissaan. Toisinajattelijat kuitenkin arvelivat, että [[KGB]] tarkkaili myös yksityistiloissa pidettyjen näyttelyiden kävijöitä.
| |||