Ero sivun ”Hannutin taistelu” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähde |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Taistelu
| nimi = Hannutin taistelu
| osa_sotaa = [[
| kuva = Bundesarchiv Bild 121-0412, Frankreich, Panzer Somua S35, Geschütz.jpg
| kuvateksti = Kaksi tuhoutunutta Somua S35 -panssarivaunua saksalaisjoukkojen tutkittavana
| päivämäärä = [[12. toukokuuta|12.]]
| paikka = [[Hannut]], [[Belgia]]
| casus =
| aluemuutokset =
| vaikutukset =
| lopputulos =
|
|
|
|
| vahvuus1 = 2 mekanisoitua divisioonaa<br />20
| vahvuus2 = 2 panssaridivisioonaa<br />25
| tappiot1 = 121 panssarivaunua
| tappiot2 = 60 kuollutta<br />80 haavoittunutta<br />49 panssarivaunua
| huomautus =
| muut_taistelut = Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa
}}
'''Hannutin taistelu''' oli [[natsi-Saksa|Saksan]] ja [[Liittoutuneet|länsiliittoutuneiden]] joukkojen välillä 12.–14. toukokuuta 1940 [[Hannut]]in ja [[Gembloux]]in alueella [[Belgia]]ssa [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] käyty taisteltu, joka oli siihen mennessä suurin panssaritaistelu.
Saksan tavoitteena oli sitoa taisteluun Ranskan 1. armeija ja siten estää sen osallistuminen Saksan armeijaryhmä A:n [[Ardennit|Ardenneilla]] tehtävän hyökkäyksen torjuntaan. Läpimurto Ardenneilla oli tarkoitus toteuttaa 15. toukokuuta eli vain viisi päivää [[Alankomaat|Alankomaihin]] ja
Taistelu päättyi Saksan taktiseen voittoon, joskin Ranskan 1. armeija kykeni liittymään Gemblouxin puolustajiin. Gemblouxissa käytiin seuraava taistelu 14.
== Osastot ==
Hannutin aluetta puolusti kenraali
Kenraali Hoepnerin Saksan XVI panssariarmeijakunta, jonka muodostivat 3. ja 4. panssaridivisioona, joihin kumpaankin kuului panssari- ja panssarijalkaväkiprikaati tukevine osineen kuten kenttätykistö-, pioneeri- ja viestiyksiköt. Kumpikin prikaati koostui kahdesta rykmentistä. Panssariprikaatiin kuului kaikkiaan 561 panssarivaunua, mutta liikekannallepanon aikaisten kalustopuutteiden vuoksi todellinen vahvuus oli noin 300.<ref>Forty, George & Duncan, John s. 46</ref>
|