Ero sivun ”Kristillinen pasifismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ekui (keskustelu | muokkaukset)
Yritetty vastata valitukseen kirjoituksen yksipuolisuudesta eli tehdä se neutraalimmaksi. Lisätty esimerkiksi linkki ev.lut. kirkon sivulle, jossa on kirkon virallinen kanta asiaan.
Ekui (keskustelu | muokkaukset)
p Lisättiin vielä linkit englanninkielisiin pasifismia kritisoiviin kirjoituksiin ja täydennettiin evlut.kirkon kantaa. Olisiko nyt kyllin neutraali kirjoitus?
Rivi 22:
Kritiikin mukaan Paavali antoi oikeutuksen lailliselle esivallalle pakkokeinojen käyttöön esim. Roomalaiskirje 13.1-5:''"1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. 2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. 3 Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. 4 Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. 5 Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta."''
Kaikki kristityt ovat aina hyväksyneet esivallan Jumalan asettamaksi auktoriteetiksi, jota tulee totella. Edellinen roomalaiskirjeen kohta puhuu alamaisuudesta esivallalle eikä sotapalveluksesta. Siksi sitäpasifistit eieivät voipidä pitääsitä pätevänä kritiikkinä siitä, voiko kristitty tappaa. Siinä Paavali kehotti olemaan alamainen NeeronNeron hallitsemalle Rooman esivallalle, vaikka se vainosi kristittyjä. Kristilliset pasifistit ovat alamaisia poliisille ja muille viranomaisille, mutta tottelevat enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Usein kristittyjen kiistely tästä asiasta kulminoituu juuri tämän raamatunkohdan tulkintaan. Toiset näkevät siviili- ja sota-ajan alamaisuuden samana ja toiset eri asiana.
 
Kritiikin mukaan alkuseurakunnalla ei ollut yhtenäistä näkemystä armeijassa palvelemisesta ja varhaisten kirkkoisien teksteissä on mainintoja kristityistä sotilaista. <ref name="cross-section">[http://cross-section.info/E08/alkukrist_pasifismista.php Alkukristittyjen pasifismia ei ollut olemassa, Tuomas Kangasniemi Cross Section 2008]</ref> Oliko alkukristityt pasifisteja vai ei? Ensinnäkin vastaus riippuu siitä, keitä pidetään kristittyinä. Toiseksi on ilmeistä, että silloinkin myös kristityt olivat eri mieltä tästä asiasta. Jos kristillisyydellä tarkoitetaan kristillistä kulttuuria, niin valtaosiltaan se on erittäin sotaista ja siitä on pasifismi kaukana. Jos kristillisyydellä tarkoitetaan henkilökohtaista sydämen uskoa ja rakkautta Raamatun Jumalaan, pasifismi tulee esiin.
Rivi 39:
Kokemukset siitä, mitä Jeesus tarkoittaa "vihollisen rakastamisella" jakavat kristityt. On ilmeistä, että rakkaus isänmaahan ja kunnioitus esivaltaa kohtaan saavat monet kuulemaan Jeesuksen opetukset eri tavalla kuin ne, jotka rakastavat Jeesusta enemmän kuin mitään muuta ja kunnioittavat Jumalan kuningaskuntaa enemmän kuin maallista isänmaataan.
 
Nykyään valtaosa amerikkalaisesta kristillisyydestä kannattaa kristittyjen osallistumista sotaan. Pasifistiset [[mennoniitat]] ja [[amissit]] ovat pieni vähemmistö. Perusteluna sotaan osallistumiselle he pitävät vapauden puolustamista. <ref>''[http://www.cbn.com/spirituallife/churchandministry/evangelism/Rodgers_Wars.aspx Should Christians Fight in War?]''</ref> He katsovat olevansa oikeutettuja tarttumaan aseeseen, ettei Paholainen saisi valtaansa Amerikkaa.<ref>''[http://www.desiringgod.org/resource-library/articles/did-jesus-teach-pacifism Did Jesus teach pacifism?]''</ref> He sanovat, että he rakastavat vihollisiaan, kuten Jeesus käski. He antavat heille mahdollisuuden antautua ja kohtelevat vankejaan hyvin. Kaikki kansat, jotka uskovat olevansa "Jumalan kansoja" ovat ajatelleet sodassa tappamisesta samaan tapaan. Useimmat kristillisyyttä tunnustavat ihmiset eivät hyväksy sotaa mistä syystä tahansa, vaan puhuvat oikeutetusta sodasta. He pitävät pasifismia käytännön mahdottomuutena. He puhuvat radikaalista Jeesuksen seuraamisesta, joka ei heidän mielestään ole käytännössä mahdollista.
 
===Suomen Evankelis-Luterilainen kirkko ja sota===
Kirkko opettaa "oikeutetun sodan" teologiaa eikä hyväksy hyökkäyssotia: "Kristillisen opetuksen mukaan sota on synnin seurausta. Sota voi tulla kyseeseen vain äärimmäisenä ja viimeisenä puolustuskeinona suuremman pahan ehkäisemiseksi. Tämä merkitsee muun muassa hyökkäyssodan kieltämistä. Näkemykseen liittyy niin kutsuttu oikeutetun sodan teoria, jonka ovat muotoilleet kirkkoisät Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Suomen evankelis-luterilainen kirkko pitää sotaa kansojen ja ihmiskunnan onnettomuutena. Tappaminen ei voi koskaan olla moraalinen velvollisuus, mutta niin kutsuttuun oikeutettuun sotaan osallistuminen on hyväksyttävää." <ref>''[http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Sota Täältä voit lukea lisää kirkon näkemystä aiheesta.]''<br/ref>
Nykyään kirkon asenne kristillisiin pasifisteihin on varsin suvaitseva: "Kristikunnassa ja luterilaisuudessa on sijaa myös radikaalille pasifismille, joka suhtautuu torjuvasti kaikkeen tappamiseen. Tällöin viitataan usein Kristuksen opetukseen ja esimerkkiin ja erityisesti Vuorisaarnaan." <ref>''[http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Sota Täältä voit lukea lisää kirkon näkemystä aiheesta.]''</ref>
 
== Lähteet ==
Rivi 51 ⟶ 52:
*[http://www.kristillinenrauhanliike.fi/archives/tag/aseistakieltaytyminen Kirkon kiväärit]<br />
*[http://www.saunalahti.fi/~erkkik4/sotajarauha.pdf Jeesuksen Kristuksen pasifismi]
*[http://koti.phnet.fi/petripaavola/esivalta.html Kristitty esivalta ja sota]
* [[Sodan etiikka]]