Ero sivun ”Karjala-kysymys” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hiomista |
Wgn (keskustelu | muokkaukset) typo |
||
Rivi 36:
=== Neuvostoliiton hajoaminen ===
Vapaa keskustelu alkoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja siitä lähtien kiinnostus onkin ollut kasvavaa. Alueet jäivät Neuvostoliiton paikan
Suomi irtaantui 21. syyskuuta [[1990]] yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisista pykälistä, mutta rajakysymykseen ei otettu kantaa. YYA-sopimuksen katsottiin Suomessa sopivan huonosti EU:n rakennelmiin ja neuvottelut sen muuttamisesta aloitettiin vuonna 1991.
[[Kainuun Sanomat|Kainuun Sanomien]] tietojen mukaan loppuvuodesta 1991 [[Boris Jeltsin]]in hallitus tarjosi Suomen korkeimmalle johdolle mahdollisuutta ostaa Karjala. Myynti olisi ollut jatkoa Baltian maiden itsenäistymiselle. Mauno Koivisto olisi lehden mukaan nimittänyt salaisen komitean selvittämään luovutetun Karjalan alueella olevan infrastruktuurin arvon sekä perusrakenteiden kunnostuksen kustannukset. Työryhmä työskenteli vuodenvaihteessa 1991–1992 ja kokoontui muun muassa [[Santahamina]]ssa. Ryhmä koostui kymmenkunnasta yhdyskunta- ja kaupunkirakentamisen asiantuntijasta, ja sen arvion mukaan Karjalan kauppahinta olisi ollut noin 64 miljardia markkaa.
Tuolloin ulkoministerinä toiminut [[Paavo Väyrynen]] kertoi [[Suomen Tietotoimisto|STT:lle]], ettei hän tiedä mitään Kainuun Sanomien väitteistä. Samoin kertoi silloin ulkoministeriön poliittista osastoa johtanut [[Jaakko Blomberg]] STT:lle ja [[Yleisradio]]lle 18. elokuuta [[2007]]. Saman päivän aamuna Kainuun Sanomien haastattelussa hänellä oli kuitenkin ollut mielikuva työryhmästä.
Rivi 101:
Venäjä-tutkija, itsekin palautusta käsittelevän kirjan kirjoittanut tohtori [[Ilmari Susiluoto]] sanoi [[Kirjatyö]]-lehden haastattelussa tammikuussa 2000, ettei ProKarelian kustannusarvio ”perustu tosiasioihin”, ja katsoi Karjalan palautuksen tuovan tuhansia ongelmia.<ref>Jarmo Boberg. Vaalit eivät tuoneet ratkaisua Venäjällä. 27.1.2000 [http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2000/1/muut/haastattelu.html]</ref> Venäjällä toiminut arkkitehti ''Esa Paaso'' arvioi 1998 jo Viipurin remontin maksavan 30 miljardia markkaa (noin viisi miljardia euroa), ja että alue on syrjäseutua, jonne on vaikea houkutella investointeja.<ref>Karjalan palautus tulisi kalliiksi. Verkkouutiset 4.9.1998 [http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/4.syyskuu/LY3498AB.HTM]</ref>
Karjalan palautusta kannattavan [[Helsingin kauppakorkeakoulu]]n professori [[Arto Lahti|Arto Lahden]] mukaan Karjalan infrastruktuurin kuten teiden ja asuntojen rakentamiseen kuluisi kymmenen vuoden aikana kaikkineen 28 miljardia euroa. Arvio jakautuu siten, että 20 miljardia euroa tulee yksityisiltä tahoilta ja kahdeksan miljardia euroa julkiselta taholta.<ref>Arto Lahden esitelmä Karjala-seminaarissa 23.8.2005 [http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=656&author=65 lyhennelmä]</ref> Turun kauppakorkeakoulun laskentatoimen professori [[Pekka Pihlanto]] esitti [[Kanava (1974)|Kanavassa]] 4-5/2000 ja 7/2000 ja [[Helsingin Sanomat|Helsingin
Suomen Pankin osastopäällikkö [[Antti Suvanto]] arvioi Helsingin Sanomissa elokuussa 2005, että Karjalaan tehtävät rahansiirrot olisivat suhteessa paljon suuremmat kuin Saksan yhdistymisen hinta ja että Suomesta ei löytyisi sellaista maksuhalukkuutta. Se ei Suvannon mukaan olisi mikään sopuisa hanke.<ref>Itä-Saksasta 80 miljardin nettolasku vuosittain. HS 21.8.2005 [http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=mik%C3%A4%C3%A4n+sopuisa+hanke+solidaarisuutta&hae=Hae]</ref>
Rivi 118:
=== Kellä oikeus Karjalaan? ===
Karjala on maantieteellisesti laajempi käsite kuin
Palautuksen vastustajat korostavat usein, että Karjala oli itsenäistä Suomea vain 20 vuotta kun taas Venäjää 60 vuotta. Puolustajat vastaavat, että niin olivat kaikki muutkin Suomen alueet olleet ennen vuotta [[1940]] ja kysyvät, oikeuttaako ”alueryöstö” omistuksen. Alueista Viipurin- ja Laatokan-Karjala, jotka tuolloin kuuluivat [[Vanha-Suomi|Vanhaan-Suomeen]], liitettiin [[Suomen suuriruhtinaskunta]]an vuonna [[1812]], joten periaatteessa vain Petsamo, joka siirtyi Suomelle Tarton rauhassa, oli ollut Suomea vasta 20 vuotta.
|