Ero sivun ”Friedrich Ferdinand von Beust” versioiden välillä

Beust kuului ikivanhaan saksilaiseen aatelissukuun. jaHän opiskeli lakitiedettä, valtiotieteitä, filosofiaa jasekä historiaa [[Göttingen]]issä ja [[Leipzig]]issa. Hän toimi vuodesta 1830 alkaen diplomaattina Saksin palveluksessa eri puolilla Eurooppaa. Kuningas [[Fredrik August II (Saksin kuningas)|Fredrik August II]] nimitti hänet vuonna 1849 Saksin ulkoministeriksi ja hänestä tuli maan hallituksen vahva mies. Beust pyysi [[Preussi]]a lähettämään joukkoja kukistamaan Dresdenissä toukokuussa 1849 syntynyttä [[Dresdenin kansannousu|kansannousua]] ja solmi sen jälkeen liiton Saksin, Preussin ja [[Hannover]]in välillä. Myöhemmin hän pyrki luomaan Saksan pikkuvaltioista vastapainoa Preussin ja Itävallan vaikutusvallalle, mikä ajoi hänet vastakkain varsinkin Preussin kansleri [[Otto von Bismarck]]in kanssa. Vuodesta 1853 hän toimi myös sisäministerinä ja pyrki toteuttamaan maltillisia uudistuksia talouden kehitämiseksi.<ref name="brit" />

[[Preussin–Itävallan sota|Preussin ja Itävallan sodassa]] vuonna 1866 Saksi asettui Itävallan puolelle ja Itävallan tappion jälkeen Bismarck painosti Beustin eroamaan Saksin hallituksesta. Yllättäen Itävallan keisari [[Frans Joosef I]] kutsui hänet palvelukseensa ja Beust nimitettiin lokakuussa 1866 Itävallan ulkoministeriksi sekä helmikuussa 1867 kansleriksi (heinäkuusta 1867 alkaen ministeripresidentti). Ensi töikseen hän palautti perustuslaillisen hallinnon ja hyväksyi ''Ausgleichin'' eli [[Itävalta-Unkarin kompromissi]]n, jolla luotiin pohja kaksoismonarkialle. Itsehallinnon myöntäminen [[Unkari]]lle ratkaisi toistaiseksi Habsburgien valtakunnan kiperimmän sisäisen ongelman. Keisari korotti hänetBeustin vuonna 1868 paronista kreiviksi.<ref name="brit" />

Beustin ja Frans Joosefin ulkopolitiikka tähtäsi kostoon Preussille ja Itävallan aseman palauttamiseen vodenvouden 1866 tappion jälkeen. Beust yritti ensin estää eteläisen Saksan pikkuvaltioita yhtymästä Preussin johdolla ([[Pohjois-Saksan liitto]]). ja senSen jälkeen liittoutuahän pyrki liittoutumaan [[Ranska]]n ja [[Italia]]n kanssa Preussin saartamiseksi. Hänen politiikkansa ajoi Itävallan uuden sodan partaalle [[Ranskan–Saksan sota|Ranskan–Saksan sodan]] aikana, mutta lopulta hän kuitenkin ymmärsi sotaan liittymsienliittymisen epäviisaaksi. [[Saksan yhdistyminen]] Preussin johdolla vuonna 1871 merkitsi Beustin suunnitelmien valumista hiekkaan ja. Frans Joosef vapautti hänet tehtävistään saman vuoden lokakuussa. Hän palveli sen jälkeen Itävalta-Unkarin lähettiläänä [[Lontoo]]ssa 1871–1878 ja [[Pariisi]]ssa 1878–1882. Beust kuoli vuonna 1886 ScholssSchloss Altenbergissä lähellä [[Wien]]iä.<ref name="brit" />