Ero sivun ”Juodkrantė” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
p kh |
||
Rivi 9:
==Historia==
[[Kuva:Juodkrante amber.jpg|thumb|oikea|205px|Schwarzortin meripihkasatama 1880-luvulla.]]
Juodkrantė, tuolloin Schwartzort, mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1429 [[Saksalainen ritarikunta|Saksalaisen ritarikunnan]] kirjeessä, jossa kuvailtiin kylän kokemia myrskyvahinkoja. Kylä sijaitsi alun perin [[Itämeri|Itämeren]] rannalla noin 2,5 kilometriä kylän nykyisestä sijaintipaikasta. 1600-luvun alussa Schwartzort menetti lähes kaikki asukkaansa [[Musta surma|Mustan surman]] johdosta. Tuulen mukaan liikkuvat [[hiekkadyyni]]t aiheuttivat vaaran, että kylän talot olisivat jääneet hiekan alle. 1680-luvulla kylän keskus siirrettiin nykyiseen paikkaansa [[Kuurinkynnäs|Kuurinkyntäälle]]. Vuoden 1724 jälkeen kylän ei enää mainita sijaitsevan Itämeren rannalla vaan Kuurinkynnäällä. Schwartzortin uusi sijainti osoittautui hyväksi. Majatalo avattiin vuonna 1673z koulu vuonna 1743 ja puukirkko vuonna 1795. Kirkko paloi vuonna 1878, minkä jälkeen korvaajaksi rakennettiin tiilinen [[luterilaisuus|luterilainen]] kirkko.
1860-luvulla Schwarzortissa tapahtui useita muutoksia. 1850-luvun lopulla laguunin vesireittiä syvennettiin, mikä mahdollisti laivojen saapumisen kylän rannalle. [[Ruoppaus|Ruoppauksen]] yhteydessä löydetiin [[meripihka]]a, ja vuonna 1860 aloitettiin meripihkan kaivuutyö kylän pohjoispuolella. Kaivuutoiminta jatkui 30 vuotta, ja sen aikana kaivettiin 2250 tonnia meripihkaa. Suurimmillaan kaivuuyritys työllisti 1000 ihmistä. Meripihkan kaivaminen vaikutti positiivisesti Schwarzortin talouteen, ja kylään rakennettiinkin parakki meripihkan kaivajille, toinen koulu, huvila ja satama laivoille. Meripihkan yhteydessä kaivettua maata käytettiin rannikon muokkaamiseen muun muassa vahvistamalla soisten alueiden maaperää. Vuonna 1890 meripihkaa kaivanut yritys lopetti toimintansa Schwarzortissa, minkä seurauksena kylän väkiluku putosi noin puolella. Vuonna 1895 kylässä asui 423 asukasta.
Rivi 15:
Matkailutoiminta alkoi kylässä 1860-luvulla, kun liikemies Edward Stellmacher muunsi vanhan majatalon hotelliksi nimeltä ''Kurischer Hof''. Meripihkaliiketoiminnan johdosta Schwarzortin kylä laajeni pohjoisemmas, ja kylän pohjoisalueille rakennettiin useita huviloita ja hotelleja. 1900-luvun alussa kylässä sijaitsi viisi hotellia, 20 huvilaa ja [[parantola]]. Kylästä tuli kylpyläkohde, ja Schwarzortissa vierailikin noin 3000 vierailijaa vuosittain.
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen [[Saksan keisarikunta|Saksa]] menetti [[Itä-Preussi]]n pohjoisosat, mukaanlukien Schwarzortin. Kylästä tuli osa Liettuaa, ja liettualaiset nimesivät sen Juodkrantėksi. Vuonna 1940 Juodkrantėsta tuli osa [[Neuvostoliitto]]a muun Liettuan ohella. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana kylän kylpylätoiminta lakkasi kokonaan. Neuvostoaikana Neringan kunnan alue, Juodkrantė mukaan lukien, oli tiukasti valvottua raja-aluetta. Vasta 1960-luvulla kylään alkoi saapua jälleen turisteja. Kuitenkin lähikylä [[Nida (kylä)|Nida]] houkutteli enemmän vierailijoita. Neuvostoaikana Juodkrantėn asukkaiden pääelinkeinoksi tuli kalastus. Kylästä tuli osa itsenäistä Liettuaa vuonna 1991 Neuvostoliiton hajottua. Tämän jälkeen matkailuala on lähtenyt jälleen nousuun.
==Matkailutoiminta nykyään==
| |||