Ero sivun ”Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioona” versioiden välillä

Heinäkuussa 1918 divisioona valtasi Soissonsin. Voitto saavutettiin raskaasti, sillä yksikkö menetti 700 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Syyskuussa divisioona auttoi tasoittamaan pullistuman rintamassa St. Mihielin kohdalla. Viimeisen taistelunsa se kävi Meuse-Argonnen metsässä, jossa se eteni seitsemän kilometriä voittaen osia kahdeksasta saksalaisesta divisioonasta. Rauha koitti kesken taistelun tulitauon alkaessa 11. marraskuuta 1918. Tuolloin divisioona oli edennyt [[Sedan (Ardennes)|Sedaniin]] amerikkalaisista divisioonista pisimmälle edenneenä. Se oli myös ensimmäinen, joka ylitti [[Rein|Rein-joen]]joen miehitettyyn Saksaan. Sodan loppuun mennessä 1. jalkaväkidivisioona oli kärsinyt tappioita 22 668 kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina. Sen riveissä palvelleista viidelle myönnettiin kongressin kunniamerkki.

Kun Sisilian valtaaminen oli ohi, divisioona siirrettiin Englantiin valmistautumaan [[Normandian maihinnousu]]un, joka koitti kesäkuun 6. päivän aamuna 1944. Yksikkö nousi maihin [[Omaha Beach|Omaha-rantalohkolla]], jossa vastarinta oli raskaimmasta päästä koko operaatiossa. Osa yksiköistä menetti 30 prosenttia tappioina ensimmäisen tunnin aikana. Omaha Beachilta päästyään divisioona varmisti osaltaan Normandian sillanpääaseman valtaamalla [[Formigny]]n ja [[Chaumont]]in. Se mursi saksalaisrintaman St. Lossa ja hyökkäsi Marignyyn 27. heinäkuuta 1944. Yksikkö ei saanut lepoa, vaan eteni Ranskan halki hyökäten jatkuvasti ja tavoitti Saksan rajan [[Aachen]]issa syyskuussa. Divisioona saartoi kaupungin ja valtasi sen suoralla hyökkäyksellä 21. lokakuuta. The Big Red One jatkoi hyökkäämistä Aachenista itään [[Hurtgenin metsän taistelu|Hurtgenin metsän]] kautta [[Rur]]-joelle. Joulukuun alussa se siirrettiin lepäämään ensimmäisen kerran kuuden kuukauden taistelemisen jälkeen. Lepo jäi lyhyeksi, sillä saksalaiset aloittivat viimeisen suuren offensiivinsa, joka tunnetaan nimellä [[Ardennien taistelu]]. Yksikkö taisteli vuodenvaihteen yli tammikuun loppuun ja auttoi osaltaan torjumaan vihollisen suurhyökkäyksen. Helmikuun lopulla divisioona eteni Rur-joenRurjoen yli, mursi [[Siegfried-linja]]n ja eteni [[Rein]]-joelle. Se ylitti joen Remagenin sillan kautta ja mursi itsensä sillanpääasemasta osallistuakseen [[Ruhrin alue]]en saksalaisten joukkojen piirittämiseen. Divisioona valtasi [[Paderborn]]in, eteni Harz-vuorten yli ja oli sodan loppuessa [[Tšekkoslovakia]]ssa.