Käytännössä henkilön toimintakykyä tarkastellaan usein hänen fyysisinä, psyykkisinä ja sosiaalisina edellytyksinään selviytyä päivittäisistä askareista. Tällainen tarkastelu tekee toimintakyvyn helposti lähestyttäväksi, mutta samalla kadotetaan toimintakyvynkokonaisuus. Todellisuudessa toimintakyky on jotain muuta kuin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen suorituskyvyn summa. Joskus toimintakyky on parempi, mitä sen osatekijöitä tarkastellen voisi olettaa, toisinaan taas se on jopa huomattavasti oletettua heikompi. Henkilön toimintakyvyn tarkastelu ja arviointi painottuu käytännön syistä useimmiten hänen fyysisen toimintakykynsä arviointiin. Silloinkin mitataan yleensä fyysistä suorituskykyä, kuten lihasvoimaa tai hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä.}}
Suorituskykymittausten yhteydessä puhutaan usein henkilön toimintakyvyn mittaamisesta. Keskityttäessä helposti mitattaanmitattavaan ja konkreettiseen fyysiseen suorituskykyyn unohdetaan helposti, että toimintakykyyn vaikuttavat myös psyykkiset ja sosiaaliset resurssit, kuten muisti ja oppiminen, elämän mielekkyyden kokeminen sekä sosiaalinen osallistuminen ja sosiaaliset suhteet. Niiden merkitys saattaa olla huomattavasti fyysistä suorituskykyä suurempi. Toisaalta, toimintakyky ei ole ainoastaan henkilön mahdollisuus suoriutua jotain toiminnasta, vaan olennaista on myös se, miten tärkeäksi hän kokee suoriutumisen motivaationsa. Monesti toimintakyvyn alenemisen taustalla on jaksamattomuus tai motivoitumattomuus eikä fyysisen suorituskyvyn aleneminen. Jokainen ihmisen asettaa elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen ja toimii saavuttaakseen tärkeänä pitämänsä asiat. Toimintakykyä tarkastellessaan ulkopuolinen arvioija ohittaa helposti ihmisen oman tahto- ja tarvemaailman ja keskittyy siihen, mitä itse pitää tälle ihmiselle tarpeellisena. Tuo ulkopuolisen havaitsema tarpeellinen kattaa useimmiten vain elämän fyysiset tarpeet. Ihminen voi kompensoida jonkin toimintakyvyn osa-alueen heikkenemistä muiden osa-alueiden hyvällä toiminnalla, esimerkiksi kehittämällä uusia tapoja suoriutua jostain tehtävästä. Tämä edellyttää muutosta omassa toiminnassa. Se vaatii luopumista totutusta sekä kekseliäisyyttä ja asioiden jäsentämistä ja hahmottamista uudella tavalla. Valitettavan usein henkilön oma ratkaisu toimintakyvyn ongelmiin on luopuminen. Hän luopuu sellaisista asioista, jotka ovat hänelle vaikeita tai mahdottomia. Esimerkiksi häntä eivät enää kiinnosta aiemmat harrastukset, koska hänen pääsynsä niiden pariin on liian vaikeaa. Näin ihminen kaventaa vapaaehtoisesti omaa elinpiiriään ja kiinnostuksensa kohteita. Aina ei ole mahdollista vaikuttaa omaan toimintakykyyn, vaan toimintakykyä parantavat toimet kohdistetaan toiminta- ja elinympäristöön. Asunnossa tai asumisympäristössä tehdyt muutokset ovat usein sellaisia, että niistä hyötyvät kaikki siinä mukana olevat. Muutokset parantavat myös niin sanotusti terveiden toimintaedellytyksiä.
==Toimintakyvyn arviointiin liittyvät uudet odotukset==
