Ero sivun ”Hal B. Wallis” versioiden välillä

2 701 merkkiä lisätty ,  14 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(interwiki)
'''Hal B. Wallis''' (s. [[14. syyskuuta]] [[1898]], [[Chicago]], [[Illinois]], [[USA]] - k. [[5. lokakuuta]] [[1986]], [[Rancho Mirag]]e, [[Kalifornia]], USA) oli yhdysvaltalainen [[elokuvatuottaja]]. Wallis tuotti uransa aikana yli 400 elokuvaa, ollen 14 kertaa Oscar-ehdokkaana, voittaen yhden ja saaden kaksi [[Irving Thalberg]]in nimeä kantavaa erikois-Oscaria.
 
Hal Wallis lopetti koulunkäynnin 14-vuotiaana, auttaakseen perhettään elannonhankkimisessa, kokeillen onneaan erilaisissa työtehtävissä, mm. kaupparatsuna, kaupaten sähkölämmittimiä Yhdysvaltojen keskilännessä. Äidin sairastuttua, perhe muutti lämpimämpään ilmastoon Los Angelesiin. Hal, joka oli aina ollut elokuvien ystävä, käytti myynitimiehentaitojaan ja puhui teatteriketjunomistajan ympäri, tullen palkatuksi Garrick-elokuvateatterin manageriksi.
Wallis tuotti 1930-luvulla alkaneen uransa aikan peräti 352 elokuvaa, joiden joukosta löytyy mitä värikkäimpiä klassikoita aina [[Casablanca]]sta [[Elvis Presley]]n elokuviin. Hän sai 14 Oscar-ehdokkuutta, voitti yhden ja sai kaksi [[Irving Thalberg]]in nimeä kantavaa erikois-Oscaria.
 
Teatterimanagerina hän tutustui Warnerin veljeksiin, jotka palkkasivat Wallisin 1923 Warner Brosin pr-osastolle töihin. Kolmessa kuukaudessa Wallis oli jo kohonnut osaston johtajaksi. Sam Warnerin kuoltua, [[Jack Warner]] tarvitsi itselleen uuden oikean käden, ja luottomiehen, tarjoten Wallisille tuottajanpaikkaa. Wallisin tuotannossa syntyi 30-luvun alussa mm. sellaiset merkkiteokset kuin "Little Caesar", "I Am a Fugitive From Chain Gang", "Gold Diggers of 1933" ja "Footlight Parade".
 
[[Darryl F. Zanuck]]in lähdettyä Warnerilta 1933 perustamaan omaa tuotantoyhtiötään Wallisista tuli Warnerin tuotannonjohtaja. Seuraavien seitsemän vuoden aikana valvoi 371 filmin tuotannon, nostaen tuona ajanjaksona studion voitot 700-kertaisiksi. Wallisin käsissä Warnerilla muovautuivat myös sellaiset filmitähdet, kuin [[James Cagney]], [[Bette Davis]], [[Humphrey Bogart]], [[Errol Flynn]] ja [[Olivia DeHaviland]].
 
Wallisin ja Jack Warnerin välillä oli jatkuvaa kitkaa, Wallisin ollessa aina velvollinen hyväksyttämään ideansa Warnerilla, jonka käsitykset elokuvanteosta eivät aina olleet samoilla linjoilla tuottajansa näkemyksien kanssa. Warner oli myöskin tietoinen, että yhtiön suuri menestys oli lähes yksinomaa Wallisin ansiota, ja tämä hieman nakersi suuren johtajan omanarvontuntoa. Vuonna 1941 Wallisin sopimuksen umpeuduttua Warnerilla, hän neuvotteli Warnerin kanssa uuden nelivuotisen sopimuksen, siirtyen itsenäiseksi tuottajaksi, Warnerin tarjotessa työtilat ja vastaten taloudellisesta puolesta, Wallisin saadessa täyden vapauden elokuvallisten valintojen suhteen.
 
Uudesta sopimuksesta huolimatta asiat eivät Wallisin ja Warnerin välillä sujuneet, Warnerin jatkuvasti hiillostaessa tähtituottajaansa. Viimeinen pisara Wallisille oli, kun Jack Warner kävi pokkaamassa "Casablancan" Oscarin vuoden parhaasta elokuvasta tuottajan sijaan. Reilussa kuukaudessa Wallis järjesti itsensä vapaaksi Warnerista ja siirtyi Paramountille itsenäiseksi tuottajaksi, luoden vieläkin menestyksekkäämmän uran tuottaen mm. elokuvat "The Strange Love of Martha Ivers", "Sorry, Wrong Number", "The Rose Tattoo", "Gunfight at the O.K. Corral" ja "Rainmaker". Wallisin löytöjä olivat mm. näyttelijät [[Jerry Lewis]], [[Dean Martin]], [[Kirk Douglas]], [[Burt Lancaster]], [[Lizabeth Scott]] ja [[Elvis Presley]].
 
==Aiheesta muualla==
633

muokkausta