Ero sivun ”Mimmi Bergh” versioiden välillä

'''Jemina (Mimmi)”Mimmi” Bergh''' ([[1. syyskuuta]] [[1845]] [[Kuopio]] -– [[17. syyskuuta]] [[1932]] [[Oulu]]) oli suomalainen kirjailija ja tyttökoulun lehtori.

[[Liminka|Limingan]] rovastin [[Julius Immanuel Bergh]]in tytär Mimmi Bergh kävi Kuopion ruotsalaisen tyttökoulun ja seurasi myöhemmin opetusta [[Seminaari|Jyväskylän seminaarissaseminaari]]ssa ja Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa. Oulussa hän opetti useassa koulussa ja toimi ensimmäisenä johtajattarena [[Myllytullin koulu|Oulun suomalaisessa jatko-opistossa]].

Bergh osallistui aktiivisesti hyväntekeväisyystyöhön[[hyväntekeväisyys]]työhön, mm.muun muassa [[Oulun Diakonissalaitos|Oulun diakonissakodin]] ja vankeinhoitoyhdistyksen toimintaan. Ollessaan opettajana [[Oulun vankila|Oulun lääninvankilassa]] hän kirjoitti kuusiosaisen sarjan ''Kertomuksia ja mietteitä vangeille vankilan yksinäisyydessä'' (1891-18921891–1892). ”Herätykseksi ja kehotukseksi” tarkoitetuissa vihkosissa Bergh suosittelee kurinalaista ja mukavuuksista karsittua elämäntapaa: mikään kärsimys ei ole turha, sillä maallisen vaivan palkka on iankaikkinen elämä taivaassa.

Teoksessa ''Silmäyksiä aikamme emansipatsiooni-pyrintöihin'' (1889) Bergh käsittelee [[Naisasialiike|naisasiaa]] mm.muun muassa avioliiton, uskonnon ja moraalisten kysymysten näkökulmasta. Ajatukset yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten tasa-arvoisuudesta olivat monella tapaa edellä aikaansa. Bergh kannatti tyttöjen koulutusta ja suhtautui suopeasti jopa yhteiskouluihin. Hänen näkemyksensä mukaan tytöistä tuli kasvattaa reippaita ja oma-aloitteisia kansalaisia, joilla olisi myös ”intelligenssiä” ja ”syvempää koulusivistystä”.

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Bergh, Mimmi}}