Ero sivun ”Auskultantti” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 4 Wikidatan sivulle d:q4405230 siirrettyä kielilinkkiä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[KuvaTiedosto:Jyväskylän seminaarin naisoppilaita.jpg|thumb|right|250px|[[Jyväskylän yliopisto|Jyväskylän seminaari]]n naisoppilaita 1920-luvulla.]]
'''Auskultantti''' eli '''opettajakokelas''' tai '''opetusharjoittelija''' on opettajankoulutustaan suorittava henkilö, joka on edennyt käytännöllisen harjoittelun vaiheeseen. Yleensä nimitystä käytetään [[normaalikoulu]]ssa opettajan pedagogisten opintojen harjoittelua suorittavasta opiskelijasta, mutta nykyisissä opettajankoulutuksen järjestelyissä on mahdollista suorittaa harjoittelu myös tavallisessa koulussa, joita kutsutaan tässä yhteydessä "kenttäkouluiksi"”kenttäkouluiksi”.
 
Nimitys auskultantti on peräisin latinan verbistä ''auscultare'' 'kuunnella'’kuunnella’ ja viittaa siihen, että erityisesti [[1800-luku|1800-luvulla]] tyypillisin opettajankoulutuksen opetusmuoto oli pätevän opettajan pitämien oppituntien seuraaminen. Rinnakkaiskoulujärjestelmän aikana [[seminaariOpettajaseminaari|kansakoulunopettajaseminaarien]] viimeisen vuoden opiskelijoita kutsuttiin auskultanteiksi, samoin kuin oppikoulunopettajiksi normaalikouluissa pätevöitymässä olleita maistereita ja kandidaatteja.
 
Aineenopettajaksi opiskeleva auskultantti suorittaa opettajan [[Pedagogiikka|pedagogiset]] opinnot (60 [[opintopiste|op]]) yleensä yhdessä lukuvuodessa. Tällöin harjoittelu normaalikoululla ja teoriaopetus opettajankoulutuslaitoksella limittyvät toisiinsa. Usein opinnot suoritetaan opiskelun loppuvaiheessa, jolloin ne edeltävät välittömästi valmistumista. Pedagogiset opinnot voi suorittaa myös erillisinä opintoina. Tähän kehotetaan erityisesti muutoin päteviä, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka työskentelevät epäpätevinä opettajina.
 
[[1900-luku|1900-luvun]] alkupuolelta alkaen aina [[1950-luku|1950-luvulle]] kansakoulunopettajaseminaarien pääsyvaatimuksena oli kansakoulu-, myöhemmin [[keskikoulu]]tutkinto. Ylioppilaiden olikin [[1930-luku|1930-luvulle]] saakka mahdollista pätevöityä kansakoulunopettajiksi vuodessa seuraamalla seminaaria '''hospitantteina'''. Mahdollisuus lakkasi, kun Jyväskylän seminaari muuttui [[Jyväskylän yliopisto|Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi]], joka erikoistui ylioppilaiden kouluttamiseen kansakoulunopettajiksi.