Wikipedia

Ero sivun ”Radiohiiliajoitus” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti poisti 47 Wikidatan sivulle d:q173412 siirrettyä kielilinkkiä
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
8 905 muokkausta
typo
Rivi 3:
'''Radiohiiliajoitus''' on [[hiili|hiilen]] [[isotooppi|isotooppien]] runsaussuhteiden mittaamiseen perustuva menetelmä, jolla pyritään määrittämään biologista alkuperää olevan näytteen tai biologisesta materiaalista valmistetun esineen ikä.
 
Hiilen radioaktiivstaradioaktiivista isotooppia C-14 (tai <sup>14</sup>C) muodostuu ilmakehän [[typpi]]atomeista [[kosminen säteily|kosmisen säteilyn]] vaikutuksesta. Ilmakehästä radiohiili joutuu eliöihin kasvien [[yhteyttäminen|yhteyttämisen]] kautta, ja [[ravintoketju]]jen kautta myös [[petoeläimet|petoeläimiin]]. [[Hiili-14]] on radioaktiivinen aine ja sen [[konsentraatio]] ilmakehässä on suunnilleen vakio. Eläessään eliö saavuttaa [[metabolia|metabolisen]] tasapapainontasapainon C-14 suhteen. Eliön kuollessa radiohiilen saanti ilmakehästä tyrehtyy. Hiili-14:n [[puoliintumisaika]] on noin 5&nbsp;700 vuotta<ref name=Diamond>{{kirjaviite | Tekijä = Jared Diamond | Nimeke = Tykit, taudit ja teräs, ihmisen ihmiskuntien kohtalot | Sivu = 102-104 | Suomentaja = Kimmo Pietiläinen | Julkaisija = Terra Cognita | Vuosi = 2003 | Tunniste = ISBN 952-5202-56-9}}</ref>, minkä vuoksi eliön kuoltua puolet siinä olleista radiohiiliatomeista hajoaa noin 5&nbsp;700 vuodessa, jäljellä olevista puolet taas seuraavissa noin 5&nbsp;700 vuodessa ja niin edelleen. Niinpä mittaamalla näytteessä jäljellä olevan radiohiilen osuus kaikesta hiilestä voidaan arvioida esineen ikä.
 
Radiohiiliajoitusta käytetään muun muassa [[paleontologia]]ssa ja [[arkeologia]]ssa. Kymmenen puoliintumisajan jälkeen, noin 60&nbsp;000 vuoden kohdalla, radiohiiltä on hyvin vähän jäljellä, eikä sitä vanhempia näytteitä voida määrittää tällä menetelmällä.<ref name="c14"/> [[Komposiitti]]esineitä tutkittaessa täytyy ottaa huomioon mistä kohtaa esinettä näyte on otettu.{{Selvennä|miksi ja miten}} Vertaamalla iältään tunnettuihin esineisiin on todettu, että radiohiilimääritys antaa liian nuoria ikiä hyvin vanhoille esineille.<ref name=Diamond /> Siksi on kehitetty kalibrointikäyriä tekemällä hiilimittauksia tunnetun ikäisistä lähteistä kuten vanhoista puista. Puiden vuosirenkaiden paksuus vaihtelee eri vuosina mihin perustuvaa [[vuosirengasanalyysi]]a voidaan käyttää vertailuun, joten kalibroinnin avulla "radiohiilivuodet" saadaan muutettua todellisiksi aurinkovuosiksi.<ref name=Diamond /> Vanhoissa kirjoissa voidaan vielä puhua kalibroimattomista vuosista, nykyisin ajoitukset kalibroidaan lähes aina.<ref name="CSC">{{Verkkoviite | Osoite=https://extras.csc.fi/arctinet/kivikaus/m7/7_4_1.htm | Nimeke = Radiohiiliajoitusten kalibrointi | Julkaisija = CSC | Julkaisu = Elävä Kivikausi | Tekijä = Juhani Grönhagen ja Eero Muurimäki}}</ref><ref name="MAA">{{Kirjaviite | Nimeke = Käytännön maaperägeologia | Sivu = 16 | Tekijä = Salonen VP & Eronen M & Saarnisto M | Julkaisija = Kirja-Aurora | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 9789512922475}}</ref>
Rivi 9:
Radiohiiliajoitusta kutsutaan myös nimillä radiohiilimenetelmä, hiili-14 -menetelmä sekä C-14 -menetelmä. Ennen radiohiilen määrä mitattiin [[säteilymittari]]lla, nykyään [[massaspektrometri]]lla niin että saadaan tarkempi niin sanottu [[C-14 AMS-ajoitus]].
 
RadiohiilmenetelmänRadiohiilimenetelmän keksi Chicagon yliopiston professori [[Willard Libby]] työryhmineen 1947–1949. Libby sai keksinnöstään kemian Nobelin palkinnon.<ref>[http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/chemistry/laureates/1960/ The Nobel Prize in Chemistry 1960: Willard F. Libby] Nobelprize.org</ref>
 
Suomessa radiohiilinäytteiden määritystä AMS-menetelmällä tehdään [[Helsingin yliopisto]]n ajoitus­laboratoriossa<ref>[http://www.luomus.fi/ajoitus/palvelut/index.htm Palvelut] Helsingin yliopiston ajoituslaboratorio]</ref>
Rivi 41:
Pitkään radiohiili mitattiin sen säteilemästä [[betasäteily]]stä [[geigermittari]]lla, nykyään esimerkiksi suoraan [[massaspektrometri]]n avulla eli [[AMS-ajoitus|AMS-tekniikalla]]. AMS-ajoitus vaatii vain 0,1 milligrammaa hiiltä, mutta perinteinen menetelmä noin yhden gramman. Libbyn aikoina tarvittiin jopa 100 grammaa hiiltä. Radiohiiliajoituksessa käytetään myös parannettuja säteilyn mittaukseen perustuvia menetelmiä GPC ja LPC, jotka vaativat noin 100 milligrammaan näytettä.<ref>http://www.essortment.com/hobbies/scienceenvironm_sbvx.htm</ref>
 
Radiohiiliajoitus sopii kuolleiden, alkuaan eloperäisten aineiden ajoitukseen, esimerkkeinä [[puu]], hiiltyneet ainekset, [[luu]], eläinten kuoret ja [[kollageeni]]<ref name=Kurten /> sekä 1990-luvulta alkaen AMS-ajoituksella [[keramiikka]], jossa on pieniä määriä hiilipitoista kuonaa. Keramiikan ajoitus on tarkempaa kuin monien muodenmuiden näytteiden, koska keraaminen aines estää radiohiilen mahdollisen liukenemisen pois tai uuden saapumisen siihen. Radiohiilen määrän muutoksethan saattaisivat sotkea ajoituksen.
 
== Historia ==
 
Radiohiiliajoitusta kehitteli [[Manhattan-projekti|Manhattan-atomi­pommi­projektissa]] mukana ollut amerikkalainen tutkija [[Willard Libby]] 1940-luvun lopulla. Hänen kanssaan työskenteli kaksi opiskelijaa James R. Arnold ja Ernest C. Anderson [[Chicagon yliopisto]]n metallurgisessa laboratoriossa. Libby sai keksinnöistään vuonna 1960 [[Nobelin kemianpalkinto|kemian Nobelin palkinnon]], joka on ainoa arkeologiaan liittyvä kemian Nobelin palkinto.<ref>C. W. Ceram, Ensimmäinen amerikkalainen</ref>. 1950-luvulla kehitettiin parennetutparannetut menetelmät jotka perustuivat kaasumaisten ja nesteytettyjen näytteiden analyysiin. Useimmat radiohiiliajoitukset tehdään nykyään näillä menetelmillä.<ref name="c14"/> 1960-luvun lopulla tuloksia alettiin korjata eli [[kalibroitu vuosi|kalibroida]] muiden tarkempien ajoitusmenetelmien kuten vuosirenkaiden ajoituksista laadituilla taulukoilla.
 
Kehittyneempi AMS-ajoitus keksittiin 1977. Sinä vuonna tekivät ensimmäiset ajoitukset massaspektrometrillämassaspektrometrilla Rochesterin/Toronton tutkijaryhmä ja General Ionex Corporation ja pian Simon Fraserin ja McMasterin yliopistot.<ref name="c14" />
 
==Kalibrointi muuttaa radiohiilivuodet kalenterivuosiksi==
Rivi 82:
==Radiohiilimenetelmän rajoitukset==
 
Radiohiilimenetelmässä on monia epätarkkuutta lisääviä ja virheellisiä ajoituksia luovia tekijöitä.<ref name="c14"/> Erityisesti sellaiset [[Kreationismi|kreationistit]], jotka uskovat maailman olevan alle kymmennetuhannenkymmenentuhannen vuoden ikäinen, luonnollisesti arvostelevat menetelmää, jolla määritetään kohteiden iäksi viisi kertaa näin paljon.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ntanet.net/radiocarbon.htm | Nimeke = How Creationists Misrepresent the Carbon-14 Dating Method | Tekijä= Robert Holloway | Julkaisija =Nevada Technical Associates | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
===Puoliintumisaika===
Rivi 95:
===Paikkakuntakohtaiset erot===
 
Kosmisen säteilyn määrä riippuu myös maastonkohdan korkeudesta ja [[Maan magneettikenttä|magneettikentän]] voimakkuudesta, mikä otetaan kalibroinneissäkalibroinneissa nykyään joskus huomioon. Aina näin ei voida tehdä, koska jokaiselle paikalle maapallolla ei ole saatavilla vuosirengastietoa.{{lähde}}
 
===Tulivuorenpurkaukset===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Radiohiiliajoitus”