Ero sivun ”Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
== SKYP:n perustaminen 1972–1973 ==
SMP:n hajoamisen keskeinen hahmo oli puheenjohtaja [[Veikko Vennamo]], jota SMP:n eduskuntaryhmän enemmistö syytti diktatorisista otteista ja kohtuuttomien taloudellisten sitoumusten asettamisesta. Erimielisyydet kärjistyivät ilmiriidaksi kesällä 1972.<ref name="vuosifakta">WSOY STT: Vuosifakta 74, s. 215. WSOY, Suomen Tietotoimisto, Porvoo 1973. ISBN 951-0-05947-1</ref>
SMP:n eduskuntaryhmä hajosi 8. syyskuuta 1972, kun 12 edustajaa poistui eduskuntaryhmän kokouksesta [[Veikko Vennamo]]n ilmoitettua [[Mauno Kurppa|Mauno Kurpan]] ja [[Heikki Kainulainen|Heikki Kainulaisen]] erotetuksi puoluehallituksen päätöksellä eduskuntaryhmästä sekä [[Lauri Linna]]n ja [[Artturi Niemelä]]n pidätetyksi ryhmän työskentelystä määräajaksi. Uusi eduskuntaryhmä järjestäytyi eduskunnan istuntosalissa omaksi ryhmäkseen 24. lokakuuta 1972. Syksyn aikana Vennamo erotutti nämä henkilöt puolueesta joko puoluehallituksen päätöksellä tai erottamalla sen puolueosaston, johon kyseiset henkilöt kuuluivat. Kun tämä menettely ei onnistunut Artturi Niemelän kohdalla, hän erotti koko Lapin piirin puolueesta.
SKYP merkittiin puoluerekisteriin 29. joulukuuta 1972.<ref>WSOY STT: Vuosifakta 74, s. 66. WSOY, Suomen Tietotoimisto, Porvoo 1973. ISBN 951-0-05947-1</ref> Eduskunnassa hyväksyttiin 28. joulukuuta 1972 [[Puoluetuki|puoluetukea]] koskeva muutos, joka mahdollisti toiseen eduskuntaryhmään siirtyneiden kansanedustajien puoluetuen saamisen, mikäli siirtyjiä on yli puolet eduskuntaryhmän kansanedustajista. Näin SKYP sai puoluetukea 12 kansanedustajastaan ja SMP menetti vastaavan osuuden.<ref name="vuosifakta"></ref> Vuoden 1973 helmikuussa vielä kansanedustaja [[Arvo Sainio]] siirtyi SMP:stä SKYP:seen, kun puolueen jäsenet auttoivat hänet irti velkakahleistaan Veikko Vennamoon. Vennamo kutsui entisiä tovereitaan "''seteliselkärankaisiksi''" väittäen heidän jättäneen puolueen sen tähden, että he saisivat puoluetuen itselleen. ▼
▲Erotetut 12 kansanedustajaa ilmoittivat 5.12.1972 perustaneensa uuden puolueen, joka sai pian nimekseen Suomen kansan yhtenäisyyden puolue (SKYP).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Pauli Kojo (päätoim.) | Nimeke=Mitä missä milloin 1974 – Kansalaisen vuosikirja | Vuosi=1973 |Julkaisija=Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-01072-7 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Sivut= 25-26 |Kieli =}}</ref> SKYP merkittiin puoluerekisteriin 29. joulukuuta 1972.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Pauli Kojo (päätoim.) | Nimeke=Mitä missä milloin 1974 – Kansalaisen vuosikirja | Vuosi=1973 |Julkaisija=Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-01072-7 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Sivut= 29 |Kieli =}}</ref><ref>WSOY STT: Vuosifakta 74, s. 66. WSOY, Suomen Tietotoimisto, Porvoo 1973. ISBN 951-0-05947-1</ref> Eduskunnassa hyväksyttiin 28. joulukuuta 1972 [[Puoluetuki|puoluetukea]] koskeva muutos, joka mahdollisti toiseen eduskuntaryhmään siirtyneiden kansanedustajien puoluetuen saamisen, mikäli siirtyjiä on yli puolet eduskuntaryhmän kansanedustajista. Näin SKYP sai puoluetukea 12 kansanedustajastaan ja SMP menetti vastaavan osuuden.<ref name="vuosifakta"></ref>
Presidentti [[Urho Kekkonen]] ei halunnut käydä vuoden 1974 presidentinvaalia. Hänen jatkamisensa presidenttinä edellytti, että eduskunta pidentäisi presidentin toimikautta [[Suomen presidentin valinta 1973|poikkeuslailla]]. Vennamo vastusti poikkeuslakia ja määräsi myös muut SMP:n kansanedustajat äänestämään sitä vastaan. 13 SKYP:n kansanedustajaa asettui tukemaan poikkeuslakia. He eivät tahtoneet estää Kekkosen presidenttikauden jatkamista etenkään, koska muitakaan presidenttiehdokkaita ei Vennamoa lukuun ottamatta ollut. Poikkeuslaki tarvitsee 5/6 kannatuksen, joten SKYP oli keskeinen tekijä lain hyväksymisessä. Veikko Vennamo syytti Kekkosen uudelleenvalintaa kannattaneita puolueita SMP:n opposition "ostamisesta" poikkeuslain hyväksymisen tueksi.▼
▲Presidentti [[Urho Kekkonen]] ei halunnut käydä vuoden 1974 presidentinvaalia. Hänen jatkamisensa presidenttinä edellytti, että eduskunta pidentäisi presidentin toimikautta [[Suomen presidentin valinta 1973|poikkeuslailla]]. Vennamo vastusti poikkeuslakia ja määräsi myös muut SMP:n kansanedustajat äänestämään sitä vastaan.
SKYP:n puheenjohtajana toimi aluksi kansanedustaja [[Artturi Niemelä]]. Ensimmäisen varsinaisen puoluekokouksensa SKYP piti kesäkuun lopussa 1973. Tällöin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin [[Tampereen yliopisto]]n tilastotieteen professori [[Eino Haikala]], toiseksi puheenjohtajaksi Artturi Niemelä ja kolmanneksi puheenjohtajaksi kansanedustaja [[Olavi Tupamäki]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Pauli Kojo (päätoim.) | Nimeke=Mitä missä milloin 1974 – Kansalaisen vuosikirja | Vuosi=1973 |Julkaisija=Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-01072-7 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Sivut= 184 |Kieli =}}</ref>
== Myöhemmät vaiheet ==
Rivi 19 ⟶ 21:
Marraskuussa 1982 puolueen nimeksi vaihdettiin '''Kansalaisvallan Liitto''' (KVL) (ruots. ''Förbundet för Medborgarmakt''). KVL jäi eduskuntavaaleissa 1983 puolueista pienimmäksi ja puolue poistettiin saman vuoden lopulla [[puoluerekisteri]]stä sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa.<ref>[http://www.vaalit.fi/uploads/bp2vimif.pdf Partier som införts och avförts ur partiregister] (Justitieministeriet 22.8.2005)</ref> KVL:n puheenjohtajana toimi entinen SDP-aktiivi, Uudenmaan läänin maaherra ja kansanedustaja [[Kaarlo Pitsinki]].
SKYP julkaisi vuodesta 1972 äänenkannattajanaan lehteä ''Yhtenäisyys'', jota edelsi edellisvuoden ilmestynyt ''Ovet auki''.{{lähde|13.5.2013}}
==Vaalimenestys==
| |||