Ero sivun ”Karjala-kysymys” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
eikun ei lisätä vielä mallinetta, kesk. ensin
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Hiomista
Rivi 15:
=== Toinen maailmansota ===
 
[[Talvisota|Talvisodan]] päättäneessä [[Moskovan rauha]]ssa Suomi joutui luovuttamaan [[luovutettu Karjala|suuren osan Karjalaa]], osan [[Salla]]a ja [[Kuusamo]]a, [[Petsamo]]n [[Kalastajasaarento|Kalastajasaarennon]] sekä Suomenlahdella sijaitsevat [[Suursaari|Suursaaren]], [[Tytärsaari|Tytärsaaren]] ja [[Lavansaari|Lavansaaren]]. Koska luovutetusta Karjalasta evakuoidun väestön lukumäärä oli paljon suurempi kuin harvaan asutusta pohjoisesta tai Suomenlahden saarilta evakuoidun, alueluovutukseen liittyvät ongelmat leimautuivat nimenomaan "Karjala”Karjala-kysymykseksi"kysymykseksi”. Pääministeri [[Risto Ryti|Ryti]] olisi [[Juho Kusti Paasikivi|Paasikive]]n ja [[Väinö Tanner|Tanner]]in tukemana halunnut taloudellisista syistä jättää ainakin osan karjalaisista luovutetulle alueelle. He suunnittelivat karjalaisille mahdollisuutta valita kanta-Suomeen muuttamisen ja kotiseudulleen jäämisen välillä. Lähes kaikki karjalaiset kuitenkin päättivät itse, etteivät jää Neuvostoliiton asukkaiksi.
 
Syntynyt Karjala-kysymys painottui [[evakko]]jen asuttamiseen, mutta myös palautuksen vaatimiseen. Karjalaiset kunnat ja seurakunnat perustivat [[Karjalan Liitto|Karjalan liiton]] puolustamaan karjalaisten etuja, ja eduskunta sääti [[pika-asutuslaki|pika-asutuslain]], jonka käsittelyssä pääministeri Ryti antoi karjalaisia katkeroittaneen lausunnon, ettei evakoilla ole oikeutta korvauksiin.<ref>Ryti närkästytti karjalaiset. [http://www.ptoukkar.pp.fi/luukka2.htm#osa34a]</ref> Eduskunta päätti kuitenkin toisin [[9. elokuuta]] [[1940]], ja osa karjalaisten menetyksistä korvattiin.<ref>Laki alueluovutuksen johdosta menetetyn omaisuuden korvaamisesta. [http://www.histdoc.net//historia/korvaus.html]</ref>
 
[[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Suomi valloitti menetetyt alueet takaisin ja miehitti lisäksi suuren osan [[Itä-Karjala]]a. Eduskunta päätti [[6. joulukuuta]] [[1941]] liittää Moskovan rauhassa menetetyt alueet takaisin Suomeen, mutta [[Neuvostoliitto]] ei päätöstä hyväksynyt. Suuri osa karjalaisista evakoista palasikin sodan aikana kotiseudulleen. Toivottiinpa sodan aikana ratkaisua myös [[Itä-Karjalan kysymys|Itä-Karjalan kysymykseen]] Suomen armeijan edetessä syvemmälle Neuvostoliiton alueelle. Vuonna 1944 karjalaiset kuitenkin joutuivat lähtemään suurhyökkäyksen tieltä uudelleen evakkoon. Evakkoon lähtö tapahtui kiireesti ja harva sai mukaansa paljon omaisuutta.
 
[[Moskovan välirauha]]nsopimuksessa [[19. syyskuuta]] [[1944]] kaikki vuonna 1940 luovutetut alueet joutuivat uudestaan Neuvostoliitolle samoin kuin niiden lisäksi myös koko [[Petsamo]].
 
Suomessa ei täysin ymmärretty eikä hyväksyttykään evakkoon lähtöä. Moni siirtokarjalainen joutui kokemaan ryssittelyä. Tilojaan osittain luovuttamaan joutuneet länsisuomalaiset saattoivat katkerina tokaista, että "olisitte jääneet sinne Karjalaanne"Karjalaanne” kun taas siirtokarjalaiset katsoivat jäämisen mahdottomaksi.
 
Pariisin rauhanneuvotteluissa Paasikiven johtama valtuuskunta olisi halunnut keskustella rajakysymyksestä, mutta Suomen annettiin antaa vain yksi lausunto näkemyksistään eikä rajantarkastuksista keskusteltu. [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Pariisin rauhansopimuksessa]] Suomen rajat vahvistettiinkin samoiksi kuin ne olivat olleet jo vuoden 1944 välirauhansopimuksen mukaan. Karjalan palautuskysymys käsitti nyt myös Petsamon aluepalautuksen.
 
=== Kylmä sota ===
[[Kylmä sota|Kylmän sodan]] aikana [[suomettuneisuus|suomettuneessa]] Suomessa Karjalasta vaiettiin julkisesti, ja poliittiset neuvottelut käytiin salassa. Presidentti Paasikivi yritti pari kertaa ottaa asian esille. Paasikiven muistelmien mukaan hän ajatteli [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksen]] jatkamisen hintana olevan Karjalan palautus. Kylmän sodan aikana Kekkosen lisäksi erityisesti ministeri [[Johannes Virolainen]] oli tunnettu palautuksen puolestapuhuja. [[Absolutismi (päihteet)|Absolutisti]]na tunnettu Virolainen lupasi ottaa ryypyn, kun Karjala palautuu.
 
[[Kylmä sota|Kylmän sodan]] aikana [[suomettuneisuus|suomettuneessa]] Suomessa Karjalasta vaiettiin julkisesti, ja poliittiset neuvottelut käytiin salassa. Presidentti Paasikivi yritti pari kertaa ottaa asian esille. Paasikiven muistelmien mukaan hän ajatteli [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksen]] jatkamisen hintana olevan Karjalan palautus. Kylmän sodan aikana Kekkosen lisäksi erityisesti ministeri [[Johannes Virolainen]] oli tunnettu palautuksen puolestapuhuja. [[Absolutisti]]na tunnettu Virolainen lupasi ottaa ryypyn, kun Karjala palautuu.
 
Presidentti [[Urho Kekkonen]] otti asian useasti esille neuvotteluissaan Neuvostoliiton edustajien kanssa.<ref>Mikko Laitinen: "Kekkonen nosti Karjala-kysymyksen esiin 1968". Verkkouutiset 18.9.2003. [http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/kotimaa/42054.html]</ref> Myös [[Saimaan kanava]]n eteläosa oli jäänyt luovutetulle alueelle, mutta 1960-luvun alussa tehtiin sopimus, jolla kanava ja kapea maakaistale sen varrella vuokrattiin Suomelle 50 vuodeksi. Kanavasta neuvoteltaessa Kekkonen oli ehdottanut, että sen länsipuolelle jääneet alueet sekä [[Viipuri]] palautettaisiin Suomelle, mutta näin ei tapahtunut.<ref>Etelä-Saimaa, 8. kesäkuuta 2002: Saimaan kanavan avaaminen ratkaistiin Tamminiemen saunassa</ref> Vuonna 1968 Kekkonen ehdotti [[Leonid Brežnev|Brežnev]]ille Viipurin alueen palauttamista, mutta Brežnev ei suostunut. Kekkonen ei halunnut kysymystä esille julkisesti. Hän huomautti vuonna 1956 Karjalan Liitolle jyrkkäsanaisesti Liiton vaatimuksista ottaa asia esille Neuvostoliiton kanssa ja pyysi että Karjalan asiasta vaiettaisiin julkisuudessa.<ref>Kekkonen kehottaa vaitioloon [http://www.ptoukkar.pp.fi/lukali.htm#osa69a]</ref>
 
Kekkonen piti palautusta suurena unelmana ja palautumattomuutta suurimpana epäonnistumisenaan. Keskeinen argumentti hänellä oli Saksojen kysymys. Kun Neuvostoliitto ehdotti [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisen tasavallan]] tunnustamista, Kekkonen sanoi hinnaksi Karjalan palautuksen. [[Max Jakobson]] kertoo kirjassaan ''Tilinpäätös'', että Karjalan palautus oli Kekkoselle pakkomielle. Erityisesti [[Porkkalan vuokra-alue|Porkkalan]] palautuksen yhteydessä [[1955]] Kekkonen ja Paasikivi toivoivat myös muiden alueiden palautusta. Kekkonen keskusteli asiasta suurlähettiläs Lebedevin kanssa, mutta Neuvostoliitolla ei ollut tähän halua. [[Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi|ETYK]]-konferenssissa 1973-751973–1975 Suomi ei enää ottanut palautusta esille.
 
=== Neuvostoliiton hajoaminen ===
 
Vapaa keskustelu alkoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja siitä lähtien kiinnostus onkin ollut kasvavaa. Alueet jäivät Neuvostoliiton paikan ottanneen Venäjän federaation omistukseen. Monet ovat pitäneet hajoamisen jälkeistä aikaa otollisena palautukselle. He ovat harmitelleet "tilaisuuden”tilaisuuden käyttämättä jättämistä"jättämistä” ja syyttäneet presidentti [[Mauno Koivisto]]a saamattomuudesta. Koivisto ei koko presidenttikautenaan osoittanut halua palauttaa alueita ja halusi vaientaa keskustelun. Kun Neuvostoliitto oli hajoamaisillaan, Koivisto lähetti Moskovaan ulkoministeri [[Pertti Paasio|Paasion]] kertomaan, että Suomi ei vaadi Karjalaa takaisin.<ref>Koivisto halusi vaientaa kokonaan keskustelun Karjalan palauttamisesta. STT-IA 23.1. 1998. [http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/23.tammikuu/UKKKAR.HTM]</ref>
 
Suomi irtaantui [[21. syyskuuta]] [[1990]] yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisista pykälistä, mutta rajakysymykseen ei otettu kantaa. YYA-sopimuksen katsottiin Suomessa sopivan huonosti EU:n rakennelmiin ja neuvottelut sen muuttamisesta aloitettiin vuonna 1991.
 
[[Kainuun Sanomat|Kainuun Sanomien]] tietojen mukaan loppuvuodesta 1991 [[Boris Jeltsin]]in hallitus tarjosi Suomen korkeimmalle johdolle mahdollisuutta ostaa Karjala. Myynti olisi ollut jatkoa Baltian maiden itsenäistymiselle. Mauno Koivisto olisi lehden mukaan nimittänyt salaisen komitean selvittämään luovutetun Karjalan alueella olevan infrastruktuurin arvon sekä perusrakenteiden kunnostuksen kustannukset. Työryhmä työskenteli vuodenvaihteessa 1991-921991–1992 ja kokoontui muun muassa [[Santahamina]]ssa. Ryhmä koostui kymmenkunnasta yhdyskunta- ja kaupunkirakentamisen asiantuntijasta, ja sen arvion mukaan Karjalan kauppahinta olisi ollut noin 64 miljardia markkaa. Infrastuktuurin kunnostus olisi tullut maksamaan paljon enemmän, jopa noin 350 miljardia. Kainuun Sanomien mukaan Koivisto piti hintaa liian kalliina.<ref>Raimo Viirret. Karjala oli kaupan 1991. Kainuun Sanomat 15.8.2007 [http://www.kainuunsanomat.fi/a/2007/08/15/2496341.shtml]</ref>
 
Tuolloin ulkoministerinä toiminut [[Paavo Väyrynen]] kertoi [[Suomen Tietotoimisto|STT]]:lle]], ettei hän tiedä mitään Kainuun Sanomien väitteistä. Samoin kertoi silloin ulkoministeriön poliittista osastoa johtanut [[Jaakko Blomberg]] STT:lle ja [[Yleisradio]]lle [[18. elokuuta]] [[2007]]. Saman päivän aamuna Kainuun Sanomien haastattelussa hänellä oli kuitenkin ollut mielikuva työryhmästä.
 
Väyrysen mukaan keskusteltiin ainoastaan siitä, että "yritykset”yritykset ja yksityiset saattaisivat voida ostaa tai vuokrata maata Karjalan alueelta"alueelta”.<ref>Koiviston Karjala-selvitys outo asia ulkopolitiikan sisäpiirille STT 15.08.2007 [http://www.kaleva.fi/plus/juttu674074_page0.htm]</ref> Sen sijaan tuolloinen pääministeri [[Esko Aho]] piti Koiviston asiantuntijaryhmää mahdollisena.<ref>Esko Aho: Karjalan palautus ei kuulosta uskottavalta. YLE Uutiset 16.08.2007 [http://www.yle.fi/uutiset/24h/id67518.html]</ref> Venäjän entinen valtiosihteeri Gennadi Burbulis kiisti Karjalaa koskaan tarjotun<ref>Venäläispoliitikko uhkaa haastaa Kainuun Sanomat oikeuteen YLE Uutiset 21.08.2007 [http://www.yle.fi/uutiset/24h/id67892.html]</ref> ja Koivisto tarjousta koskaan saaneensa, saati asiantuntijaryhmää nimenneensä.<ref>Koivisto: Venäjä ei tarjonnut Karjalaa Suomelle Helsingin Sanomat 23.8.2007 [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135229749652]</ref>
 
Boris Jeltsinin hallituksen neuvonantajan toiminut [[Andrei Fjodorov]] kertoi [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomille]], että hän oli ollut 1991–1992 mukana Venäjän hallituksen perustamassa 6-86–8 henkilön ryhmässä, joka oli laskenut Karjalan palauttamisen hintaa Suomelle. Hinnaksi arvioitiin 15 miljardia dollaria. Hänen mukaansa Koivisto ja Väyrynen tiesivät näistä epävirallisista keskusteluista ja yhteydenotoista.<ref>HS: [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135230075337 Fjodorov: Koivisto ja Väyrynen tiesivät Karjala-tunnusteluista] 5.9.2007, viitattu 10.9.2007</ref>
 
Kun Kainuun Sanomat kysyi Jaakko Blombergilta Fjodorovin haastattelun jälkeen uudestaan Karjala-työryhmästä, Blomberg sanoi suoraan, että hänellä on mielikuva, että Karjalan palauttamisen hintaa laskettiin ulkoministeriössä. Presidentin roolin hän kuitenkin kiisti asiassa. (KS 6.9. 2007)
Rivi 55 ⟶ 54:
Neuvostoliiton hajottua tehtiin vuonna 1992 Venäjän kanssa ns. [[naapuruussopimus]], jolla korvattiin YYA-sopimus. Se sisältää pykälän rajojen loukkaamattomuuden kunnioittamisesta, mutta ei sotilaallisia kohtia.
 
[[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehdessä]] 49/1995 julkaistiin toimittaja [[Olli Ainola]]n artikkeli otsikolla "Suomi–Suomi vaihtoi Karjalan [[Euroopan unioni]]in". Siinä väitettiin, että neuvottelut Karjalan palautuksesta olisivat estäneet Suomen jäsenyyden [[Euroopan unioni|EU:ssa]] ja [[Pohjois-Atlantin liitto|NATONatossa]]:ssa. Ulkoministeri [[Rafael Paasio|Paasio]] ilmoitti, että "Sopimus”Sopimus vahvisti itärajan uudelleen, vaikka siitä ei paperille mitään sanallisesti pantukaan"pantukaan”.<ref>Olli Ainola. Kiusallinen Karjala, s. 17-21, Suomen Kuvalehti 49 / 1995, 8. joulukuuta</ref> Asiaa ei kuitenkaan ole julkisuudessa vahvistettu eivätkä rajakiistat ole olleet EU- tai NATO-jäsenyyden este: Baltian maat hyväksyttiin molempiin jäseniksi, vaikka niillä ei ollut rajasopimusta Venäjän kanssa, samoin kuin [[Kypros]], vaikka [[Turkki]] käytännössä miehittää pohjoisosaa.
 
=== Uusi Venäjä ===
 
[[Kuva:Boris Yeltsin 1993.jpg|thumb|left|[[Boris Jeltsin]] vuonna 1993.]]
Venäjän presidentti [[Boris Jeltsin]] totesi 18. toukokuuta 1994 [[Martti Ahtisaari|Martti Ahtisaaren]] valtiovierailulla Kremliin, että "Suomen”Suomen alueiden vieminen oli [[Stalin]]in totalitaarista politiikkaa, ja jokainen Venäjän johtaja tuntee piston sydämessään tehdystä vääryydestä"vääryydestä”.<ref>http://virtual.finland.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=25907</ref> Myöhemmin 1997 hän piti rajakysymystä ratkaistuna ja halusi kieltää keskustelun. Vuonna [[1998]] [[Venäjän vuoden 1998 talouskriisi|Venäjän talouskriisi]]n yhteydessä Karjalan tasavallan presidentti [[Sergei Katanandov]] piti rajanmuutosta vaarallisena ja ennustamattomana tekona ja ilmoitti tasavallan johdon olevan paitsi rajanmuutosta, myös koko kysymykseen paluuta vastaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Sergei Prozorov | Nimike=[http://www.euborderconf.bham.ac.uk/publications/files/WP3EuropesNorth.pdf Border Regions and the Politics of EU-Russian Relations] | Sivu = 6| Selite= | Julkaisija= | Vuosi= 2004 | Tunniste= }}</ref>
 
Vuonna [[2000]] presidentti [[Vladimir Putin]] sanoi suomalaisten lehtimiesten haastattelussa, että keskustelu rajamuutoksista vaikeuttaa maiden välisiä suhteita. Tähän presidentti [[Tarja Halonen]] totesi, että kaikesta on voitava avoimesti keskustella.<ref>Valtiovierailun lehdistötilaisuus 7.6. kesäkuuta 2000 [http://www.kaapeli.fi/hypermail/suomis-list/0226.html] </ref> Vuonna [[2001]] Suomen vierailullaan Putin otti sovittelevamman linjan, ja sanoi että rajanmuutokset eivät ole paras ratkaisu, ja ehdotti Karjala-kysymykseen ratkaisuksi integraatiota ja yhteistyötä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Sergei Prozorov | Nimike=[http://www.euborderconf.bham.ac.uk/publications/files/WP3EuropesNorth.pdf Border Regions and the Politics of EU-Russian Relations] | Sivu = 4| Selite= | Julkaisija= | Vuosi= 2004 | Tunniste= }}</ref>
 
=== Nykytilanne ===
 
[[Kuva:Laatokka Sortavalan edustalla.jpg|thumb|300px|Karjalan palautusta puolustetaan joskus Karjalan luonnon kauneudella. Kuvassa Laatokkaa Sortavalan edustalla.]]
Karjala-keskustelu ei ole yltänyt sen enempää sisä- kuin ulkopoliittisellekaan tasolle joitakin yksittäisiä kannanottoja lukuun ottamatta, vaan se on jäänyt kansalaiskeskusteluksi. Mikään merkittävä puolue tai poliittinen taho Suomessa ei aja Karjalan palautusta. Jotkin yksittäiset poliitikot kuten [[Ari Vatanen]] ja [[Risto Kuisma]] ovat kuitenkin ilmaisseet tukensa palautukselle, kun taas esimerkiksi presidentti [[Mauno Koivisto]] on jyrkästi vastustanut jo asiasta puhumistakin. [[Suomen presidentinvaalit 2006|Vuoden 2006 presidentinvaaleissa]] [[Timo Soini]] ja [[Arto Lahti]] kannattivat palautusta avoimesti, ja Lahdella se kuului pääteemoihin. Karjala-keskustelusta on myös lisätty maininta [[CIA]]|CIA:n]] The World Fact Bookiin, jonka tarkoituksena on palvella yhdysvaltalaista yleisöä ja päätöksentekijöitä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke= Finland - Transnational Issues | Ajankohta=6 September, 2007 | Osoite=https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/fi.html#Issues | Julkaisija= CIA - The World Factbook| Luettu= | Kieli= {{en}} }}: ''"various groups in Finland advocate restoration of Karelia and other areas ceded to the Soviet Union, but the Finnish Government asserts no territorial demands"''</ref>
 
Karjala-keskustelua käydään aktiivisesti esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilla kuten [[KareliaForum]]issa ja siirtokarjalaisten heimolehdessä [[Karjala (sanomalehti)|Karjala]]ssa. Ajoittain keskustelu ylittää uutiskynnyksen Venäjällä: vuoden 2003 mielenosoitus ja Karjalan palautus -kirjan julkistaminen olivat esillä tiedotusvälineissä. Venäläinen televisiokanava [[NTV (Venäjä)|NTV]] lähetti vuonna [[2002]] Karjalan palautuksesta dokumentin ja [[Ren TV]] vuonna [[2006]]. Myös mielipidemittaukset on noteerattu Venäjällä. Venäjän ulkoministeri [[Sergei Lavrov]] sanoi 18. tammikuuta 2005, että mielipidemittauksia järjestävät ovat "provokaattoreita”provokaattoreita, joiden tarkoituksena on elvyttää aluevaatimuksia"aluevaatimuksia”.<ref>Riitta Vainio: "Provokaattoreita ja sovittelijoita". Helsingin Sanomat 21.8.2005. [http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/1101980677366]; Venäjän ulkoministeri suomi Karjala-kyselyjen tekijöitä. STT 19.1.2005 [http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahkeet.asp?id=926548] Grani.ru Лавров: Вопрос о возвращении Финляндии российских территорий - провокация [http://grani.ru/Politics/World/Europe/m.83013.html]</ref> Helsinkiläinen asianajaja [[Kari Silvennoinen]] ilmoitti 22.5. 2006 aikovansa oikeustoimiin Venäjän valtiota vastaan, jotta menetettyjen tilojen omistajat saisivat omistusoikeutensa takaisin.<ref> Asianajaja perää omistusoikeuksia menetetyn Karjalan kiinteistöihin. HS 22.5. 2006 [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Asianajaja+per%C3%A4%C3%A4+omistusoikeuksia+menetetyn+Karjalan+kiinteist%C3%B6ihin/1135219995437]</ref> Venäläinen media huomioi asian, ja muun muassa uutistoimisto [[Itar-Tass]] ja verkkolehdet Novyje Izvestija ja Vremja Novostei kirjoittivat aiheesta.<ref> STT: Venäläisviestimet pohtivat Karjala-vaateita 29.5.2006 [http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=35968], Novyje Izvestija [http://www.newizv.ru/news/2006-05-29/47136/] Kasparov.ru [http://www.kasparov.ru/material.php?id=447AE0B223CB0] Ura.ru [http://www.ura.ru/content/world/29-05-2006/news/5490.html] Novyi Region [http://www.nr2.ru/policy/68882.html] Pravda [http://www.pravda.ru/world/europe/european/29-05-2006/86010-Karelia-0] </ref> Venäläiset tuomioistuimet hylkäsivät Silvennoisen vaatimukset ja Eurropan ihmisoikeustuomioistuin ei ottanut niitä käsittelyyn<ref>http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1654&author=10 </ref>. Tammikuussa 2010 [[Sortavalasortavala]]laisiin postilaatikkoihin oli ilmestynyt lentolehtisiä, joissa kehotettiin kaupunkilaisia järjestämään kansanäänestys Suomeen liittymisestä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/83914-venajan-karjalassa-outo-kampanja-kuka-levittaa-suomeen-liittymista | Nimeke =Venäjän Karjalassa outo kampanja: Kuka levittää Suomeen liittymistä? | Tekijä =Ossi Kurki-Suonio | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2.2.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =uusisuomi.fi | Viitattu = 4.4.2011 | Kieli = }}</ref> Tempauksessa vastuussa olleelle venäläismiehelle annettiin 100&nbsp;000 ruplan sakkotuomio. Hänen mukaansa kyseessä oli hätähuuto Karjalan kehnon tilanteen vuoksi. Mies hakee poliittista turvapaikkaa Suomesta. (4.4.2011)<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194673325208/artikkeli/venalainen+haaveili+karjalan+liittamisesta+suomeen+-+hakee+nyt+turvapaikkaa.html | Nimeke =Venäläinen haaveili Karjalan liittämisestä Suomeen - Hakee nyt turvapaikkaa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =4.4.2011 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Aamulehti | Viitattu = 4.4.2011 | Kieli = }}</ref>
 
== Palautusjärjestöt ==
 
Koska puolueet eivät ole ottaneet asiaa ajaakseen, on perustettu muutamia kansalaisjärjestöjä ajamaan asiaa. Näistä jäsenmäärältään suurin on talvisodan jälkeen perustettu karjalaisten etujärjestö [[Karjalan Liitto]]. Sen tavoitteisiin on aina kuulunut karjalaisen kulttuurin vaalimisen lisäksi Karjalan palautus Suomen valtiolliseen yhteyteen. Keväällä 2004 pidetyssä seminaarissa liitto totesi Karjala-kysymyksen tarkoittavan Karjalan palautusta. Karjalan Liiton puheenjohtaja [[Markku Laukkanen]] on valitellut, että niin sanotut "pienet”pienet palautusjärjestöt"palautusjärjestöt” vaikeuttavat Karjalan Liiton toimintaa Venäjällä ja pilaavat sen maineen siellä.<ref>Markku Laukkanen (5.2.2004) Karjalan Liitto ja Karjalan palautus. [[Karjala (sanomalehti)|Karjala]] [http://web.archive.org/web/20050107074543/http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/376/karjalapalautus.htm]</ref>
 
Muut palautusjärjestöt ovat syntyneet tyytymättömyydestä Karjalan Liiton toimintaan palautusasiassa. Järjestöistä näkyvimmät ovat [[ProKarelia]], [[Aluepalautus ry.]], ja [[Tarton Rauha ry.]]. ''ProKarelia'' on kansalaisjärjestö, joka haluaa edistää Karjala-keskustelua. Sillä on tähän tarkoitukseen internet-sivut, ja se julkaisee uutisia ja ''Karelia Klubi'' -nimistä palautuslehteä, joka ilmestyy kuudesti vuodessa. ''Aluepalautus ry.'' on lähettänyt yksityisten karjalaisten tilojen palautusanomuksia Venäjän hallitukselle ja tiedottaa palautuksesta liittyvistä kysymyksistä ja järjestää yleisötilaisuuksia, seminaareja ja koulutusta. ''Tarton Rauha ry.'' järjestää mm.muun muassa keskustelutilaisuuksia. ProKarelia julkaisi vuonna 1998 "''Karjalan reformin''" ja maaliskuussa 2005 "''Karjalan palautus''" -nimisen kirjan, joka sai julkisuutta aina Venäjällä asti.
 
== Kysymyksen osa-alueita ==
===Venäjän kanta===
 
Venäjä on antanut ymmärtää, ettei sillä ole aikomusta suostua Karjalan palauttamista koskeviin neuvotteluihin. Mielipidemittauksia kommentoidessaan (18.1.2005) ulkoministeri Lavrov totesi, että jos palautusta pyydetään, "vastaus”vastaus tulee olemaan ehdottoman kielteinen"kielteinen”.<ref name="vvk">Riitta Vainio: "Provokaattoreita ja sovittelijoita". Helsingin Sanomat 21.8.2005. [http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/1101980677366]</ref> Palautusta kannattavien toiveita on kuitenkin vahvistanut Venäjän ja Japanin edistyminen [[Kuriilit|Kuriilien saarten]] kiistassa. Venäjä on myös palauttanut Kiinalle pienen maa-alueen maiden rajalta ja yrittänyt tehdä rajasopimuksia Baltian maiden kanssa. Usein arvellaan, että Karjalan palautus vahvistaisi vaatimuksia muissa Venäjän rajakysymyksissä kuten juuri Kuriilien tai [[Kaliningrad]]in tapauksissa.
 
Kuriilien ja Baltian rajakiistat eivät kuitenkaan ole suoraan verrannollisia Karjala-kysymykseen, sillä mailta puuttuvat rajasopimukset toisin kuin Suomelta. Kiinalle palautettu maa-alue on pinta-alaltaan (337 km<sup>2</sup>) ja väestöltään huomattavasti Suomen luovuttamia alueita pienempi (n.noin 40&nbsp;000 km²). Lisäksi esimerkiksi Viron kanssa tehty kaatunut sopimus perustuu [[Viron sosialistinen neuvostotasavalta|Neuvosto-Viro]]n rajoihin eikä Tarton rauhaan.
 
Helsingin Sanomien tilaamassa tutkimuksessa 10 &nbsp;% epäili palautuksen kiristävän Suomen ja Venäjän suhteita. Tämä oli neljänneksi suurin syy vastustamiseen. ProKarelia uskoo, että palautus liennyttää maiden välejä ja että se luo Venäjästä myönteisen kuvan. ProKarelian kielenkäytössä palautus nähdään molempia osapuolia hyödyttävänä win-win-projektina.
 
Venäjä pitää Karjala-kysymystä virallisesti määriteltynä Suomen ja Neuvostoliiton välillä Pariisin rauhansopimuksessa ja nykyään Venäjän ja Euroopan unionin suhteisiin liittyvänä asiana.<ref>Sergei Prozorov: Border Regions and the Politics of EU-Russian Relations, s. 4. Tammikuu 2004 [http://www.euborderconf.bham.ac.uk/publications/files/WP3EuropesNorth.pdf]</ref>
Rivi 90 ⟶ 89:
===Suomen kanta===
 
Suomen virallinen kanta on, että rajoja voidaan muuttaa rauhanomaisesti eivätkä Pariisin rauha tai EU-sopimukset sitä estä, mutta tarvetta siihen ei ole. Tämän sanoi ulkoministeriön edustaja [[Yleisradio]]n "''Suomi puhuu"'' -ohjelmassa [[2003]]. Myös muut viralliset lausunnot ovat olleet samansuuntaisia. Presidentti Martti Ahtisaari sanoi vuonna 1998:'' "Suomen virallinen kanta on, että Suomella ei ole aluevaatimuksia Venäjälle. Jos Venäjä haluaa keskustella luovutettujen alueiden palauttamisesta, Suomi on siihen valmis."''.<ref name="svk">Martti Ahtisaari. Suullinen lausunto lehdistötilaisuudessa, Kuopio 30.7.1998 / HS 31.7.1998</ref> Myös ulkoministeri [[Erkki Tuomioja]] vastasi eduskunnassa [[Risto Kuisma]]n kirjalliseen kysymykseen 22.12. joulukuuta 2004 samalla tavoin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ristokuisma.net/arkisto/kuisma2004/ristokuisma041222.htm | Nimeke = Ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan vastaus kysymykseen Karjalan kysymyksestä| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =22.12.2004 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Risto Kuisma | Viitattu = 6.3.2008 | Kieli = }}</ref> Pääministeri [[Matti Vanhanen]] taas totesi YLE:n pääministerin haastattelutunnilla 21.11. 2004, että ei ''"aio olla pääministerinä tätä rauhaa vahingoittamassa"''.<ref>Antti Munnukka. Kollaa kesti - valitettavastiko? Etelä-Saimaa 8.12.2004</ref>
 
=== Palautuksen hinta ===
Rivi 96 ⟶ 95:
[[Kuva:Sortavalan maaseutua.jpg|thumb|200px|Karjalassa on monin paikoin käytössä vanhat suomalaiset talot. Kuva Sortavalan maaseudulta.]]
[[Kuva:Svetogorsk.jpg|thumb|right|200px|Neuvostoaikana rakennettuja asuintaloja [[Enso]]ssa (venäjäksi Svetogorsk)]]
Pelko siitä, että palautus aiheuttaisi suuria kustannuksia, on suurin vastustuksen syy. Helsingin Sanomien tilaamassa tutkimuksessa 42 &nbsp;% palautuksen vastustajista oli sitä mieltä "jälleenrakentaminen”jälleenrakentaminen olisi liian kallista"kallista”. Palautusta verrataan Saksojen yhdistämiseen ja sen odottamattoman suuriin kustannuksiin. Myös luovutettujen aluiden ränsistynyt nykytila arveluttaa. Vain palautukseen myönteisesti suhtautuvat ovat tehneet varsinaisia laskelmia. Jotkut eivät pidä siitä, että tällaisessa "vääryyden korjaamisessa" edes ajatellaan sen hintaa.
 
Kansalaisjärjestö ProKarelian vuonna 1999 teettämän selvityksen mukaan palautus olisi taloudellisesti kannattava. Tämän alueelle muuttaviin 400&nbsp;000 suomalaisiin, sinne tehtäviin kotimaisiin ja ulkomaisiin investointeihin ja sen luonnonvaroihin pohjautuvan tutkimuksen mukaan kustannukset olisivat noin 30 miljardia euroa kymmenen vuoden palautusprojektin aikana.<ref>ProKarelia. Reformi 10 vuoden kassavirtana. [http://prokarelia.net/fi/?x=reformi&y=4-43]</ref> Vertailun vuoksi Suomen valtion vuosibudjetti on noin 40 miljardia euroa.<ref>"Budjettikatsaus 2006" - Valtiovarainministeriö (linkki ei enää toimiva)</ref> ProKarelian tutkimusta on kritisoitu: Helsingin Sanomat piti pääkirjoituksessaan [[29. kesäkuuta]] [[2000]] laskelman yhtä lähtökohtaa palautettaville alueille muuttavista 400&nbsp;000 suomalaisesta toiveajatteluna.<ref> Pääkirjoitus: Todellisuudelle vieras ennuste. Helsingin Sanomat 29.6. 2000 [http://www.hs.fi/arkisto/suojatut/hakutulos?free=Todellisuudelle+AND+vieras+AND+ennuste] (palvelu vaatii kirjautumisen)</ref> Vastineessaan Prokarelia kertoi, että arvio muuttajista perustui osaltaan Suomen Kuvalehden [[22. lokakuuta]] [[1999]] julkaisemaan mielipidemittaukseen, jonka mukaan 10 % suomalaisista olisi valmiita muuttamaan alueelle<ref>Karjalan palauttamisen lasketaan kannattavan. Verkkouutiset 8.12.1999 [http://www.verkkouutiset.fi/cgi-bin/pika/jutut.pl?/arkisto/Arkisto_1999/3.joulukuu/base+1643]</ref> ja arveli, ettei HS ollut tutustunut koko selvitykseen.<ref>Martti Valkonen. ProKarelian vastine Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen. 13.7. 2000 [http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=84&author=1]</ref>
 
Kansalaisjärjestö ProKarelian vuonna 1999 teettämän selvityksen mukaan palautus olisi taloudellisesti kannattava. Tämän alueelle muuttaviin 400&nbsp;000 suomalaisiin, sinne tehtäviin kotimaisiin ja ulkomaisiin investointeihin ja sen luonnonvaroihin pohjautuvan tutkimuksen mukaan kustannukset olisivat noin 30 miljardia euroa kymmenen vuoden palautusprojektin aikana.<ref>ProKarelia. Reformi 10 vuoden kassavirtana. [http://prokarelia.net/fi/?x=reformi&y=4-43]</ref> Vertailun vuoksi Suomen valtion vuosibudjetti on noin 40 miljardia euroa.<ref>"Budjettikatsaus 2006" - Valtiovarainministeriö (linkki ei enää toimiva)</ref> ProKarelian tutkimusta on kritisoitu: Helsingin Sanomat piti pääkirjoituksessaan [[29. kesäkuuta]] [[2000]] laskelman yhtä lähtökohtaa palautettaville alueille muuttavista 400&nbsp;000 suomalaisesta toiveajatteluna.<ref> Pääkirjoitus: Todellisuudelle vieras ennuste. Helsingin Sanomat 29.6. 2000 [http://www.hs.fi/arkisto/suojatut/hakutulos?free=Todellisuudelle+AND+vieras+AND+ennuste] (palvelu vaatii kirjautumisen)</ref> Vastineessaan Prokarelia kertoi, että arvio muuttajista perustui osaltaan Suomen Kuvalehden [[22. lokakuuta]] [[1999]] julkaisemaan mielipidemittaukseen, jonka mukaan 10 &nbsp;% suomalaisista olisi valmiita muuttamaan alueelle<ref>Karjalan palauttamisen lasketaan kannattavan. Verkkouutiset 8.12.1999 [http://www.verkkouutiset.fi/cgi-bin/pika/jutut.pl?/arkisto/Arkisto_1999/3.joulukuu/base+1643]</ref> ja arveli, ettei HS ollut tutustunut koko selvitykseen.<ref>Martti Valkonen. ProKarelian vastine Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen. 13.7. 2000 [http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=84&author=1]</ref>
 
Venäjä-tutkija, itsekin palautusta käsittelevän kirjan kirjoittanut tohtori [[Ilmari Susiluoto]] sanoi [[Kirjatyö]]-lehden haastattelussa tammikuussa 2000, ettei ProKarelian kustannusarvio "perustu”perustu tosiasioihin"tosiasioihin”, ja katsoi Karjalan palautuksen tuovan tuhansia ongelmia.<ref>Jarmo Boberg. Vaalit eivät tuoneet ratkaisua Venäjällä. 27.1.2000 [http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2000/1/muut/haastattelu.html]</ref> Venäjällä toiminut arkkitehti ''Esa Paaso'' arvioi 1998 jo Viipurin remontin maksavan 30 miljardia markkaa (noin 5viisi miljardia euroa), ja että alue on syrjäseutua, jonne on vaikea houkutella investointeja.<ref>Karjalan palautus tulisi kalliiksi. Verkkouutiset 4.9.1998 [http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/4.syyskuu/LY3498AB.HTM]</ref>
 
Karjalan palautusta kannattavan [[Helsingin kauppakorkeakoulu]]n professori [[Arto Lahti|Arto Lahden]] mukaan Karjalan infrastruktuurin kuten teiden ja asuntojen rakentamiseen kuluisi kymmenen vuoden aikana kaikkineen 28 miljardia euroa. Arvio jakautuu siten, että 20 miljardia euroa tulee yksityisiltä tahoilta ja 8kahdeksan mrdmiljardia euroa julkiselta taholta.<ref>Arto Lahden esitelmä Karjala-seminaarissa 23.8.2005 [http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=656&author=65 lyhennelmä]</ref> Turun kauppakorkeakoulun laskentatoimen professori [[Pekka Pihlanto]] esitti [[Kanava (1974)|Kanavassa]] 4-5/2000 ja 7/2000 ja [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomisssa]] 28.7.2006 monia varauksia Karjalan palautuksen väitetyn taloudellisen kannattavuuden suhteen.<ref>Pekka Pihlanto. NATO-optio ja Karjalan kysymys. Kanava 4-5/2000.</ref><ref>Pekka Pihlanto. Viileän analyyttisesti Karjalasta. Kanava 7/2000.</ref><ref>Karjalan palautuksesta ei olisi ollut etua. HS 28.7.2006 [http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=palautuksesta+ei+etua&hae=Hae]</ref>
Suomen Pankin osastopäällikkö [[Antti Suvanto]] arvioi Helsingin Sanomissa elokuussa 2005, että Karjalaan tehtävät rahansiirrot olisivat suhteessa paljon suuremmat kuin Saksan yhdistymisen hinta ja että Suomesta ei löytyisi sellaista maksuhalukkuutta. Se ei Suvannon mukaan olisi mikään sopuisa hanke.<ref>Itä-Saksasta 80 miljardin nettolasku vuosittain. HS 21.8.2005 [http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=mik%C3%A4%C3%A4n+sopuisa+hanke+solidaarisuutta&hae=Hae]</ref>
 
Rivi 110 ⟶ 108:
Keskusteluissa palauttajat ovat pitäneet [[Pariisin rauha, 1947|Pariisin rauhansopimusta]] 1947 pakkorauhana. Tämän vuoksi keskustelussa nostetaan esille [[Tarton rauha]]nsopimus, joka palauttajien retoriikassa käsitetään tasapuolisten sopijaosapuolten sopimukseksi ja tästä syystä moraalisesti oikeampana pidetty. Perusteluksi esitetään myös, että Tarton rauha on ensimmäinen itsenäisen Suomen tekemä rajasopimus. Tämä yksinään ei juridisesti päde, koska Pariisin rauha on Suomen viimeisin rajat määritellyt valtioiden hyväksymä rauhansopimus. Suomen virallisen kannan mukaan niitä ei ole tarpeen muuttaa. Saman kannan mukaan mikään sopimus ei toisaalta estä muuttamaan rajoja, jos yhteistä tahtoa Suomella ja Venäjällä riittäisi.
 
Alueen rajan ovat määritelleet monet rajasopimukset, ensimmäisenä [[Pähkinäsaaren rauha]]. Kannattajien mielestä ne eivät liity Karjala-keskusteluun siksi, että aikaisemmat rauhat on tehty Ruotsin ja erilaisten venäläisten valtioiden välillä eikä Suomen ja Venäjän. Helsingin Sanomien tilaamassa tutkimuksessa 16 &nbsp;% vastustajista ajatteli, että "vanhojen”vanhojen vääryyksien perään on turha haikailla"haikailla”. Tämä oli toiseksi suurin vastustamisen syy.
 
Esimerkiksi [[Adolf Ehrnrooth]]in mielestä [[Tarton rauhanrauha]]n rajat olivat ainoat oikeat. Tämä näkemys Tarton rajasta Suomen oikeana rajana on vastoin presidenttien [[Juho Kusti Paasikivi]] ja [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] nimeen yhdistettyä näkökantaa, jonka mukaan sopimus oli Suomen kannalta liian hyvä jäädäkseen pysyväksi ja se tehtiin Neuvosto-Venäjän ollessa vielä heikko.<ref>[[Veijo Meri]]: C.G. Mannerheim, Suomen marsalkka. s.293. WSOY 1993.</ref> Tämän ajatuksen mukaan Venäjä on "aina"”aina” käyttäytynyt normaalin [[imperialismi|imperialistisen]] ja naapureitaan uhkaavan suurvallan tavoin kantaessaan huolta muun muassa [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]n turvallisuudesta.
 
Omana aikanaan kaikki eivät suinkaan nähneet Tartonkaan rajaa "ainoana”ainoana oikeana rajana"rajana”, vaan monet Suomessa pitivät sopimusta "häpeärauhana"”häpeärauhana”, ja olisivat halunneet, että raja olisi [[heimosodat|heimosotien]] jälkeen sisältänyt [[Itä-Karjala]]n. Pariisin rauhaa taas on pidetty painostusrauhana, jossa Suomea ei päästetty neuvottelemaan rauhanehdoista, ja siksi pätemättömänä.
 
Näkemys erilaisissa raja- ja rauhansopimuksissa määriteltyjen rajojen luokittelusta "oikeudenmukaisiin"”oikeudenmukaisiin” ja "epäoikeudenmukaisiin"”epäoikeudenmukaisiin” voidaan palautuksen vastustajien mielestä kyseenalaistaa. Esimerkiksi Keski-Euroopassa rajoja on satojen ja tuhansien vuosien aikana siirretty lukemattomia kertoja ja monien alueet (esimerkiksi [[Ranska]]n ja [[Saksa]]n raja-alueilla oleva [[Elsass]]) ovat olleet vuoroin useiden eri maiden hallinnassa.
 
=== Kellä oikeus Karjalaan? ===
Rivi 122 ⟶ 120:
Karjala on maantieteellisesti laajempi käsite kuin luovutetettu Karjala. Osia luovutetusta Karjalasta on ollut vuosien saatossa niin Ruotsin, [[Novgorod]]in, Venäjän kuin Suomenkin hallussa. Keskusteluissa on yritetty määritellä, mikä näistä on omistanut alueen ensin ja mikä kauimmin. Myös nykyasukkaiden ja evakkojen omistusoikeudesta kiinteistöihin on kiistelty.
 
Palautuksen vastustajat korostavat usein, että Karjala oli itsenäistä Suomea vain 20 vuotta kun taas Venäjää 60 vuotta. Puolustajat vastaavat, että niin olivat kaikki muutkin Suomen alueet olleet ennen vuotta [[1940]] ja kysyvät, oikeuttaako "alueryöstö"”alueryöstö” omistuksen. Alueista Viipurin- ja Laatokan-Karjala, jotka tuolloin kuuluivat [[Vanha-Suomi|Vanhaan-Suomeen]], liitettiin [[Suomen suuriruhtinaskunta]]an vuonna [[1812]], joten periaatteessa vain Petsamo, joka siirtyi Suomelle Tarton rauhassa, oli ollut Suomea vasta 20 vuotta.
 
Evakkokarjalaisten maaomistus on myös aiheuttanut eripuraa. Toisten mielestä valtio omistaisi tilat, koska se osittain korvasi karjalaisille menetykset. Toiset taas sanovat, että tilat pitää palauttaa edellisille yksityisille omistajille. Sama asia aiheutti keskustelua myös Porkkalan alueen palautuksen yhteydessä. Omistusoikeuden säilymisen puoltajat perustelivat tällöin kantaansa sillä, että Porkkala oli ollut vain vuokrattuna, jolloin Suomen suvereniteetti ei ollut lakannut alueella, ja Porkkala oli ollut vuokralla vain lyhyen aikaa, ei sukupolvien yli.<ref> Suontausta, Tauno: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.</ref><ref>Castrén, Erik: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926. </ref><ref>Castrén, Erik: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.</ref>
Sekä Porkkalan palautuksen että Karjalan takaisinvaltauksen yhteydessä [[1941]] omistusoikeuden palauttamisesta säädettiin laki.
Edellisessä tapauksessa omaisuuden takaisinsaamisen ehtona oli [[Toinen korvauslaki|Toisen korvauslain]] mukaan maksettujen korvausten takaisinmaksu, jälkimmäisessä [[Pika-asutuslaki|Pika-asutuslain]] perusteella saadusta tilasta luopuminen.<ref>N:o 839 Laki eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien ennalleen palauttamisesta 6.12.1941</ref><ref>N:o 580 Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelyistä eräissä tapauksissa 24.7.1942</ref><ref>N:o 431 Porkkalan palautuslaki 8.6.1956</ref> Porkkalan palautuslaki sisälsi myös nimenomaisen pykälän, että mikään Porkkalan alueella olevaa omaisuutta koskeva oikeustoimi, joka oli tehty ennen lain voimaanastumista, ei ollut pätevä.
Edellisessä tapauksessa omaisuuden takaisinsaamisen ehtona oli
[[Toinen korvauslaki|Toisen korvauslain]] mukaan maksettujen korvausten takaisinmaksu, jälkimmäisessä [[Pika-asutuslaki|Pika-asutuslain]] perusteella saadusta tilasta luopuminen.<ref>N:o 839 Laki eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien ennalleen palauttamisesta 6.12.1941</ref><ref>N:o 580 Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelyistä eräissä tapauksissa 24.7.1942</ref><ref>N:o 431 Porkkalan palautuslaki 8.6.1956</ref> Porkkalan palautuslaki sisälsi myös nimenomaisen pykälän, että mikään Porkkalan alueella olevaa omaisuutta koskeva oikeustoimi, joka oli tehty ennen lain voimaanastumista, ei ollut pätevä.
 
Alueella on asunut ennen toista maailmansotaa lähinnä itämerensuomalaista väestöä. Tätä argumenttia käyttävät palautuksen puolustajat pyrkiessään osoittamaan, että omistusoikeus olisi Suomella tai suomalaisilla, kun esihistoriaan ulottuvaa suomensukuista menneisyyttä verrataan slaavilaiseen noin 60 vuoden asutukseen. Tämä nostaa esiin uudet kysymykset siitä, oikeuttaako historia tekemään nykymaailmassa päätöksiä ja voivatko nykysuomalaiset esittää vaatimuksia sillä perusteella, että he samaistavat itseensä satoja tai tuhansia vuosia sitten eläneisiin ihmisiin, jotka tuskin tunsivat suomalaisuuden käsitettä.
Rivi 137 ⟶ 134:
Alueilla asui vuonna 2002 sinne eri puolilta Neuvostoliittoa muuttaneita – etniseltä taustaltaan enimmäkseen venäläisiä, valkovenäläisiä ja ukrainalaisia – ja heidän jälkeläisiään 423&nbsp;300, joista luovutetun Karjalan alueella 369&nbsp;800. Määrä on laskenut Venäjän yleisen väestönkehityksen myötä.<ref>Kai Enkama: [http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_02_05_luovutetut.html Väki vähenee luovutetuilla alueilla]. Tilastokeskus 3.3.2005. Viitattu 1.7.2009.</ref> Heidän asemansa palautuksessa on herättänyt kysymyksiä.
 
Nykyasukkaat on nähty sekä uhkana että mahdollisuutena. Helsingin Sanomien tutkimuksessa toiseksi eniten eli 14&nbsp;% pelkäsi, että "Suomeen”Suomeen syntyisi liian suuri venäläisvähemmistö, mikä aiheuttaisi jännitteitä"jännitteitä”. Epäilyksiä herättää Venäjän aktiivinen ja aggressiiviseksi väitetty tapa puolustaa naapurimaissaan asuvia venäläisvähemmistöjä ja niiden oikeuksia. ProKarelia on ehdottanut venäläisten alueelta poistumista helpottavia muuttoavustuksia ja puhunut myös siitä, että osan heistä olisi itse asiassa hyvä jäädä alueelle työvoimaksi. Osa alueella asuvista kuuluu virkamiehiin kuten rajavartijoihin ja ProKarelian arvion mukaan näiden siirryttyä uudelle rajalle nykyasukkaita jäisi alueelle noin 200&nbsp;000. Tähän skenaarioon liittyy myös kysymykset siitä, myönnettäisiinkö heille Suomen kansalaisuus ja annettaisiinko heidän heti palautuksen jälkeen muuttaa nykyisen rajan puolelle Suomeen.
 
Palautusta on joskus vaadittu, tai siitä on unelmoitu, ilman asukkaita. Vaatimus on aiheuttanut syytteitä ihmisoikeusrikkomuksista. Huomautetaan usein, ettei tunnu hyväksyttävältä korjata menneitä vääryyksiä siten, että häätö kostettaisiin häädöllä. Vastustajat myös epäilevät Suomen kykyä tai halukkuutta ottaa tämän kokoista venäläisväestöä vastaan.
 
Matkailutoimittaja Markus Lehtipuun laskujen mukaan Karjalan noin 12501&nbsp;250 suomalaiskylästä yli 800 on täysin tyhjillään ja lopuissakin asutus on tiiviimpää, joskaan ei asukasluvultaan suurempaa kuin suomalaiskaudella.<ref>Markus Lehtipuu. Karjalan tuhat tyhjää tai melkein tyhjää kylää. 10.1.2005 [http://karjalantragedia.info/kt/?x=100105]</ref> Kyliä jäi asumattomaksi jo neuvostokaudella, kun toteutettiin ns. [[perspektiivittömien kylien likvidointi]].
 
=== Öljysatamat ja Saimaan kanava ===
Rivi 163 ⟶ 160:
Aika ajoin poliitikoilta kysytään kantaa palautukseen. Enimmäkseen mielipiteet ovat olleet palautusta vastaan, mutta myös myönteisiä arvioita on.
 
Tunnettuja mielipiteitä ovat Johannes Virolaisen myönteinen kanta, [[Gustav Hägglund]]in vuoden 1992 lausuma, jonka mukaan Karjalaa ei tulisi ottaa vastaan "vaikka”vaikka sitä tarjottaisiin kultalautasella"kultalautasella”, koska hänen mukaansa [[Pietari (kaupunki)|Pietari]] tarvitsee turvavyöhykkeen,<ref>Dagens Nyheter, 6. maaliskuuta 1992</ref> ja presidentti Mauno Koiviston kielteinen kanta. Hänen mielestään ei pitäisi kysyä, halutaanko Karjala takaisin vaan "halutaanko”halutaanko se takaisin, jos se merkitsee sotaa"sotaa” ja ettei Suomi tarvitse lisämaata.<ref>Koivisto: Karjalan palauttamisesta kysytään väärin [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Koivisto+Karjalan+palauttamisesta+kysyt%C3%A4%C3%A4n+v%C3%A4%C3%A4rin/1101978932988]
</ref>
 
Asiasta on kysytty myös vaalien alla. Ennen [[eduskuntavaalit 1999|vuoden 1999 eduskuntavaaleja]] [[Helsingin Sanomat]] (27. helmikuuta 1999) kysyi puoluejohtajilta: "Tulisiko”Tulisiko uuden hallituksen ehdottaa Venäjän hallitukselle neuvotteluja Karjalan palauttamisesta?" Kannat vaihtelivat [[Esko Aho]]n mielipiteestä ("Meillä”Meillä on mahdollisuus yhdessä sopien rajaa muuttaa. Tiedossa oleva Venäjän kanta on sellainen, että sellaista sopimusta ei ole nyt näköpiirissä.") [[Suvi-Anne Siimes|Suvi-Anne Siimeksen]] jyrkkään vastustukseen: "Ei”Ei. Ihmettelen, ketkä tätä asiaa vielä viitsii pitää yllä."
 
[[Presidentinvaalit 2000|Vuoden 2000 presidentinvaalissa]] kysymys oli esillä lehdistössä jonkin verran<ref>Martti Valkonen: Presidenttiehdokkaiden lämmittelykierros. [http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=33&author=1], ProKarelia 27.10. 1999</ref> ja Karjalan Liiton Karjalan Kunnaat -lehti teki haastattelun aiheesta. Siinä [[Risto Kuisma]] kannatti palautusta ja [[Ilkka Hakalehto]] piti tavoitetta oikeana. [[Riitta Uosukainen]] olisi pitänyt palautusta hyvänä, mutta ei uskonut siihen. Esko Aho halusi ylläpitää Karjala-optiota. Aho, Halonen ja Uosukainen vetosivat Venäjän keskusteluhaluttomuuteen. Kukaan ei halunnut kieltää keskustelua.<ref>Mauri Rastaan uutiskokoelma, http://www.kolumbus.fi/rastas/nyky/kar_pal_nyk.html#pres_ehdokk</ref>
Rivi 172 ⟶ 169:
[[Suomen presidentinvaali 2006|Vuoden 2006 presidentinvaalissa]] [[Timo Soini]] ja [[Arto Lahti]] kannattivat palautusta avoimesti.<ref>"Timo Soini kalastaa protestiääniä" - Iltalehti Onlinen lukijakysely 20.9.2005. Kysymykseen "Mitä mieltä olet Karjalan palauttamisesta Suomelle?" hän vastasi: "Karjala on osa Suomea. Kannatan ja toivon, että se joskus palaa osaksi Suomea."</ref> Arto Lahdella palautus oli yksi vaaliteema. Asiaa kysyttiin presidenttiehdokkailta myös ulkomaisen median haastatteluissa. Muut ehdokkaat pitäytyivät Suomen nykyisessä kannassa.<ref>Presidenttiehdokkaat kansainvälisen median tentattavana. Ulkoministeriö 2006. [http://www.formin.fi/public/?contentid=65640&contentlan=1&culture=fi-FI]</ref> Presidentinvaalien toisella kierroksella tammikuussa 2006 kumpikaan ehdokkaista ei kommentoinut Karjalan kysymystä.
 
Karjalan Liiton puheenjohtaja, [[Suomen Keskusta|Keskustan]] kansanedustaja [[Markku Laukkanen]] ehdotti [[20. lokakuuta]] [[2004]] [[Suomenmaa]]-lehdessä Martti Ahtisaarta Karjalan palautuksen selvitysmieheksi. Toukokuussa 2005 [[Ranska]]n europarlamentaarikko [[Ari Vatanen]] kehotti [[Tarja Halonen|Halosta]] ottamaan asian esille Moskovassa voitonpäivän juhlassa.<ref>"Karjala-kysymys esille Moskovassa" - Ari Vatasen kotisivu [http://www.arivatanen.com/index.php?mid=38&a=show&id=156]</ref> [[Risto Kuisma]] on tehnyt asiasta kaksi kirjallista kysymystä eduskunnassa ja [[Olli Immonen]] yhden.{{Lähde}}
 
== Mielipidemittaukset ==
Rivi 178 ⟶ 175:
Suomessa on tehty viime aikoina useita mielipidemittauksia Karjalan palautuksesta. Tutkimusten mukaan noin kolmasosa kannattaa ja runsas puolet vastustaa palautusta. Kyselyjen lukuja on kuitenkin tutkittu vähän, mutta luvuista on havaittu esimerkiksi, että nuoret ja vanhat kannattavat palautusta eniten. Kyselyissä kysymyksenasettelu ja tutkimustavat ovat olleet hieman erilaista. Presidentinvaalissa 2006 Karjala-teemalla kampanjoinut Arto Lahti sai 0,4 prosenttia äänistä.
 
Venäjällä kyselyn tekoa vaikeuttaa se, että sana 'Karjala'”Karjala” yhdistetään [[Karjalan tasavalta]]an eikä siellä siis aina tiedetä ''Karjalan palautuksen'' tarkoittavan luovutettujen alueiden palauttamista. Tammikuussa [[1999]] [[Viipuri]]ssa MTV3:n teettämässä mittauksessa palautusta kannatti 34 &nbsp;% ja vastusti 57 &nbsp;%, jos nykyasukkaat saisivat Suomen kansalaisuuden. Jos taas palautus vaatisi alueelta muuttamisen, luvut olivat 17 &nbsp;% ja 77 &nbsp;%.
 
=== MC-Infon mittaukset, syyskuu 2005 ja joulukuu 2007 ===
[[Karjala (sanomalehti)|Karjala]]-lehden [[MC-Info]]:lla syyskuussa 2005 teettämän mielipidemittauksen mukaan 36 &nbsp;% suomalaisista kannattaa ja 51 &nbsp;% vastustaa palautusta. <!-- (Kuinka monta vastaajaa? Satunnaisotanta mistä?) --> Kyselyn mukaan 70 &nbsp;% ei kieltäisi asiasta puhumista, 15 &nbsp;% kieltäisi ja 13 &nbsp;% haluaisi ulkopoliittisista syistä varovaisuutta keskusteluun. Hieman alle puolet eli 49 &nbsp;% halusi ulkopoliittisen johdon ottavan asiaan selkeästi kantaa kun taas 38 &nbsp;% ei. Puolet uskoi saaneensa riittävästi puolueetonta tietoa palautukseen liittyvistä asioista ja 42 &nbsp;% ei. Nuorista eli alle 25-vuotiaista samat osuudet olivat
36 &nbsp;% ja 56 &nbsp;%. 43 &nbsp;% kannatti hallitustenvälistä keskustelua ja 49 &nbsp;% vastusti sitä.
 
Joulukuun 2007 mittauksessa 38 prosenttia kannatti ja 43 &nbsp;% vastusti. Puolet halusi poliitikkojen kertovan kantansa selvästi ja 34 prosenttia ei pitänyt sitä tärkeänä. 47 &nbsp;% halusi, että asia otetaan puheeksi Venäjän kanssa. Suomalaisista 72 prosentin mielestä palautuksesta voi keskustella vapaasti kun taas 13 prosenttia katsoi, että ulkopoliittisista syistä keskustelussa pitäisi olla varovainen. 11 prosenttia taas olisi lopettamassa koko keskustelun.<ref>Yle Uutiset [http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id76741.html Karjalan ottaisi takaisin yhä useampi suomalainen] 5.12.2007, viitattu 5.12.2007</ref>
 
=== Helsingin Sanomat, elokuu 2005 ===
Helsingin Sanomien [[Suomen Gallup]]ilta elokuussa 2005 tilaaman mittauksen mukaan 30 &nbsp;% suomalaisista kannattaa ja 62 &nbsp;% vastustaa Karjalan palautusta. Hieman myönteisemmin suhtauduttiin silloin, jos oli kotoisin luovutetuilta alueilta: 42 &nbsp;% kannatti palautusta. Vastaajilta kysyttiin: "Kuinka”Kuinka toivottavaa olisi se, että Venäjä palauttaisi sodassa menetetyn Karjalan takaisin Suomelle?"
 
Kyselyssä tiedusteltiin vastustamisen syitä. Suurin syy (vastustajista 52 &nbsp;%) oli epäily siitä, että "jälleenrakentaminen”jälleenrakentaminen olisi liian kallista"kallista”. 21 &nbsp;% ajatteli, että "vanhojen”vanhojen vääryyksien perään on turha haikailla"haikailla” ja 15 &nbsp;% pelkäsi, että "Suomeen”Suomeen syntyisi liian suuri venäläisvähemmistö, mikä aiheuttaisi jännitteitä"jännitteitä”. 9 &nbsp;% epäili palautuksen kiristävän Suomen ja Venäjän suhteita. Vain 1 &nbsp;% vastusti palautusta väitettyjen ympäristöongelmien vuoksi ja 10 &nbsp;% muun syyn vuoksi.<ref>Helsingin Sanomien mielipidemittaus [http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/1101980677358]</ref>
 
=== Aiempia kyselyitä ===
Aiemmassa kyselyssä (Karjalan Liitto ja [[Taloustutkimus]], huhtikuu 2005) 26 &nbsp;% suomalaisista kannatti Karjalan palautusta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=182725&search=karjalan%20liitto | Nimeke =Kysely: Enemmistö ei halua Karjalaa takaisin | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =24.04.2005 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =YLE | Viitattu = 6.3.2008 | Kieli = }}</ref> Sitä aikaisemmassa ([[STT]] ja [[Suomen Gallup]], 2004) kannattajia oli 38 &nbsp;%. Palautusta vastaan oli molemmissa tutkimuksissa 57 &nbsp;% suomalaisista. Suomen Kuvalehden [[22. lokakuuta]] [[1999]] julkaistussa kyselyssä alueelle muuttamisesta "kyllä"”kyllä”-vastauksia oli 10 &nbsp;% kunja "ei" vastasi”ei”-vastauksia 86 &nbsp;%. 4&nbsp;% ei osannut sanoa. Muuttajahalukkaiden määrä aikuisväestöstä oli siis tuolloin hieman suurempi evakoiden lukumäärää oli.
 
[[ProKarelia]] kritisoi Taloustutkimuksen kyselyä kysymyksenasettelun vuoksi yksipuoliseksi. Se nimitti kyselyä koivistolaisittain tehdyksi viitaten presidentti Koiviston puheisiin palautuksen kalleudesta ja sodan uhasta, koska kyselyn jatkokysymykset käsittelivät vain näitä eikä vastaavia myönteisiä kysymyksiä kysytty. Tutkimuksen oli kuitenkin tilannut [[Karjalan liitto]], jonka suhtautuminen palautukseen on myönteinen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=137 | Nimeke =Karjalan kysymys | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Karjalan Liitto | Viitattu = 6.3.2008 | Kieli = }}</ref> ProKarelia on kritisoinut Liittoa Karjala-kysymyksen unohtamisesta.
Rivi 267 ⟶ 265:
=== EVAn asennetutkimus ===
 
Maaliskuussa 2006 julkaistun [[Elinkeinoelämän valtuuskunta|Elinkeinoelämän valtuuskunnan]] asennetutkimuksen (1218 vastaajaa, satunnaisotanta Manner-Suomen 18-70-vuotiaista)<ref>EVAn asennetutkimus, maaliskuu 2006 [http://eva.fi/files/1523_ikkunat_auki_maailmaan.pdf]</ref> mukaan 73&nbsp;% vastaajista oli sitä mieltä, että Karjala-keskustelu pitäisi lopettaa. Tutkimuksessa kommentoidaan: "Yksi”Yksi mahdollinen kiistan aihe Suomen ja Venäjän suhteissa voisi olla kysymys aikanaan Neuvostoliitolle luovutetun Karjalan palauttamisesta. Suomalaisten valtaenemmistö, kolme neljästä, haluaisi poistaa tämän aiheen keskusteluagendalta (kuvio 37c). Onkin selvää, että aluevaatimusten aktiivinen esittäminen huonontaisi maiden välisiä suhteita."
 
{| border="1" cellpadding="2" class="toccolours" style="margin: 0 0 1em 1em; border-collapse: collapse; clear: right"