Ero sivun ”Valtion tiedoituslaitos” versioiden välillä

'''Valtion tiedoituslaitos (VTL)''' oli [[Suomi|Suomessa]] [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodan]] aikana toiminut tiedotus- ja [[sensuuri]]elin.

VTL:n edeltäjä oli lokakuussa [[1939]] toimintansa aloittanut '''Valtioneuvoston tiedoituskeskus''', joka perustettiin "sodasta”sodasta tai muusta poikkeuksellisesta tilanteesta johtuvia tiedoitus- ja julkaisutehtäviä varten"varten”. Laitos toimi [[valtioneuvoston kanslia]]n alaisena. Sen tuli hankkia tietoja hallitukselle ja muille viranomaisille, tiedottaa viranomaisten toiminnasta yleisölle ja huolehtia siitä että painotuotteissa ja radiossa otettaisiin huomioon maanpuolustukselliset näkökohdat. Lisäksi laitoksen tuli tehdä Suomea ja sen politiikkaa tunnetuksi ulkomailla.<ref name="ejuti5">Jutikkala 1997, s. 5-10</ref>

VTL:n tarkastusjaoston tehtävänä oli ehkäistä sellaisten tietojen ja mielipiteiden leviäminen, jotka olisivat voineet vaikuttaa haitallisesti Suomen puolustukseen, sisäiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai Suomen suhteisiin muihin valtioihin. Samoin tarkastusjaosto pyrki omalta osaltaan torjumaan [[vakoilu]]a ja paljastamaan vakoiluhankkeet. <ref> Otavan iso tietosanakirja, osa 9. </ref>

Sensuuritehtäviä VTL hoiti valvomalla sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja, radiota ja postilähetyksiä. Tätä varten maa jaettiin sensuuripiireihin. Sotilaiden ja kotirintaman välistä kirjeenvaihtoa tarkastettiin pistokokein kenttäpostikonttoreissa. Kirjeissä ei saanut esiintyä tietoja, joista olisi voinut olla hyötyä viholliselle, etenkään sotajoukkojen sijaintia, aseistusta ja toimintaa ei saanut ilmaista. Mikäli tällaisia oli, ne mustattiin tai leikattiin kirjeistä pois. Tarkastettujen kirjeiden ja pakettien määrä jäi kenttäpostin kokonaismäärään (noin miljardi postilähetystä jatkosodan aikana) suhteutettuna käytännössä varsin pieneksi. <ref> Teuvo Rönkkönen: ''Kenttäposti ja postisensuuri.'' Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 634–646. </ref> Painotuotteiden valvontaa varten oli 19 julkaisutarkastustoimistoa ja niissä yhteensä noin 70 sensoria, jotka tarkastivat kuukausittain 30&nbsp;000–35&nbsp;000 lehtiartikkelia. Keskimäärin 500 artikkelin sisältöön puututtiin ja 100 artikkelia kiellettiin kokonaan. Sensuurin kannalta erityisen hankalia aiheita olivat [[natsi-Saksa|Saksan]] sotamenestys ja Saksan miehittämillään alueilla harjoittama politiikka sekä Suomen pyrkimykset erillisrauhaan [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] kanssa. <ref> Jatkosota-kronikka, s. 132. </ref>

Paikalliset sensuuriviranomaiset tarkkailivat lehtien ja postin ohella myös yksittäisten tapahtumien vaikutuksia kansalaisten mielialoihin ja käyttäytymiseen. <ref> Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 644. </ref>

Toimintansa luonteesta johtuen VTL joutui usein eduskunnassa ja lehdistössä arvostelun kohteeksi. Ajoittain ankarakin arvostelu kohdistui etenkin maan poliittiseen johtoon. <ref> Otavan iso tietosanakirja, osa 9. </ref>

Valtion tiedoituslaitos lakkautettiin vuoden [[1944]] lopussa. <ref> Otavan iso tietosanakirja, osa 9. </ref>