Ero sivun ”Kolmikymmenvuotinen sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Taistelu
| nimi = Kolmikymmenvuotinen sota
Rivi 31 ⟶ 30:
Väkivaltaisuudet alkoivat saksalaisessa [[Donauwörth]]in kaupungissa vuonna 1606, kun kaupungin luterilainen enemmistö kielsi katolisilta omistusoikeuden. Tämä aiheutti mellakan puhkeamisen. Baijerin ruhtinas [[Maksimilian I (herttua)|Maksimilian]] (1573–1651) riensi katolisten apuun. Levottomuuksien päätyttyä Saksan kalvinistiset ruhtinaat ja protestanttiset kaupungit tunsivat itsensä uhatuiksi ja perustivat vuonna 1608 ''[[Evankelinen unioni|Evankelisen unionin]]'', protestanttien puolustusliiton, Pfalzin vaaliruhtinaan [[Fredrik IV (Pfalz)|Fredrik IV:n]] (1583–1610) johdolla. Vastalauseeksi katoliset perustivat [[Katolinen liiga (Saksa)|Katolisen liigan]] Maksimilianin johdolla 1609.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/EBchecked/topic/99832/Catholic-League | Nimeke = Catholic League | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 10.5.2013 }}</ref>
[[Tiedosto:Defenestration-prague-1618.jpg|thumb|Protestantit heittävät kaksi keisarillista virkamiestä [[Hradcany]]n kuninkaanlinnan ikkunasta 23. toukokuuta 1618. Tapausta pidetään alkuna kolmikymmenvuotiselle sodalle.]]
Keisari Matias kuoli ilman poikaa 1617 ja nimesi perijäkseen [[Steiermark]]in Ferdinandin, josta tuli Böömin kuningas ja Pyhä rooman keisari [[Ferdinand II]]. Ferdinand II oli [[Jesuiitat|jesuiittojen]] kouluttama kiivas katolinen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/EBchecked/topic/204463/Ferdinand-II | Nimeke = Ferdinand II | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 10.5.2013 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.habsburger.net/en/chapter/persecutor-protestants-ferdinand-ii?language=de | Nimeke = Persecutor of the Protestants: Ferdinand II| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = habsburger.net | Viitattu = 10.5.2013 }}</ref>
Böömin protestantit, jotka olivat enemmistönä katolisen mielivallan alla, vaativat kuningasta apuun. Kuningas hylkäsi pyynnön. 23. toukokuuta 1618 väkijoukko valtasi palatsin ja heitti kaksi kuninkaan ministeriä ulos ikkunasta. Tätä pidetään Böömin kapinan ja kolmikymmenvuotisen sodan alkuna. Tarinan mukaan ministerit putosivat lantakasaan ja selvisivät hengissä [[defenestraatio]]sta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.habsburger.net/en/events/thirty-years-war-1618-1648?language=de | Nimeke = The Thirty Years’ War 1618-1648 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Habsburger.net | Viitattu = 10.5.2013 }}</ref>
Rivi 72 ⟶ 71:
[[Kustaa II Aadolf]] tuli Saksan luterilaisten avuksi kuten Kristian IV ennen häntä, mutta myös hakemaan taloudellisia etuja Itämeren etelärannikolta. Kustaa II Aadolfia tukivat jälleen taloudellisesti Ranskan [[Ludvig XIII]]:n pääministeri [[kardinaali Richelieu|Richelieu]] ja alankomaalaiset.
Kesällä [[1630]] hyvin varustettu Ruotsin armeija nousi maihin Pommerin rannikolla. Pommerin, Brandenburgin ja Saksin ruhtinaat eivät osanneet päättää osallistuisivatko sotaretkeen, mikä viivytti hyökkäyksen alkua ja [[Magdeburg]]in kaupungin avuksi pääsyä. Tällä aikaa Kustaa II Aadolfin joukkojen eversti [[Dietrich von Falkenberg]] puolusti Magdeburgin kaupunkia Keisarin puolella taistelleen Tillyn joukkoja vastaan, kunnes nämä seitsemän kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen valtasivat ja [[Magdeburgin ryöstö|ryöstivät]] kaupungin [[20. toukokuuta]] [[1631]] tappaen lähes kaikki sen asukkaat
Ruotsin armeija marssi etelään Saksiin. [[Breitenfeldin ensimmäinen taistelu|Breitenfeldin taistelussa]] [[17. syyskuuta]] [[1631]] Kustaa II Aadolfin ja Saksin vaaliruhtinaan, Juhana Yrjö I:n joukot löivät katolisten [[Johann Tilly]]n ja kreivi [[Gottfried Heinrich Pappenheim]]in armeijat [[Leipzig]]in pohjoispuolella. Katolinen ratsuväki ajoi ensin saksilaisjoukot pakoon, ja ne pysähtyivät vain hetkeksi ryöstämään ruotsalaisten leirin. Tämän jälkeen Ruotsin ratsuväki ajoi keisarillisen ratsuväen pakosalle, jolloin myös keisarin jalkaväki pakeni kentältä. Katoliset menettivät 6000 miestä, yli puolet joukoistaan, mutta Kustaa II Aadolf saattoi korvata menetyksensä omaan armeijaansa värvätyistä vangituista palkkasotureista. Voittoisan taistelun jälkeen muutkin protestanttiset ruhtinaskunnat liittyivät sotaan. Ruotsin joukot viettivät talven Etelä-Saksassa.
Rivi 79 ⟶ 78:
[[Kuva:Battle of Lutzen.jpg|thumb|left|250px|Kuningas Kustaa II Aadolfin kuolema 6. marraskuuta 1632 [[Lützenin taistelu]]ssa, (Carl Wahlbom 1855).]]
Wallenstein ja Kustaa II Aadolf kohtasivat [[Lützenin taistelu]]ssa [[6. marraskuuta]] [[1632]]. Protestantit voittivat, mutta Kustaa II Aadolf sai surmansa,<ref name="SW"/> samoin katolisten Pappenheim. Protestanttien armeijan johtajaksi tuli [[Bernhard Weimar]], joka valtasi Baijerin voiton jälkeen. Tällä välin Wallenstein hyökkäsi Ruotsin tukialueille Sleesiaan.
Ferdinand II:n epäilykset Wallensteinia kohtaan nousivat jälleen loppuvuodesta [[1633]] hänen kerättyään rauhanliikettä katolisen armeijan johdon keskuudesta. Peloissaan, että Wallenstein olisi vaihtamassa puolta, Ferdinand pidätytti hänet poistettuaan hänet joukkojen komennosta. Yksi Wallensteinin komentajista, kapteeni Devereux salamurhasi hänet Chebin (saksaksi Eger) kaupungintalolla [[25. helmikuuta]] [[1634]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.habsburger.net/en/chapter/wallenstein-death-murder?language=de | Nimeke = Wallenstein: death by murder | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Habsburger.net | Viitattu = 10.5.2013 }}</ref>
Vuosina [[1633]]–[[1634]] Heilbronnin liiton toivottiin kääntävän sodan protestanttien eduksi. Keisarillisten joukkojen voitto [[Nördlingenin taistelu]]ssa [[6. syyskuuta]] [[1634]] päättyi kuitenkin protestanttien kannalta katastrofiin. Ruotsin komentaja Kustaa Horn jäi vangiksi ja Ruotsin armeija vetäytyi Itämeren rannikolle.<ref name="SW"/> Uudeksi ylipäälliköksi nimitettiin [[Johan Banér]].
Osapuolet tapasivat Prahassa [[1635]], jossa jälleen vahvistettiin Augsburgin rauha vuodelta [[1552]], jonka tilanteen mukaan katolisten ja protestanttien maat määräytyivät. Hyvitysedikti hylättiin näin ollen, ja kalvinismi laillistettiin. Saksan ruhtinaita kiellettiin solmimasta liittoja keskenään, ja Saksan ruhtinaskuntien armeijat yhdistettiin keisarin määräysvaltaan.
Rivi 90 ⟶ 89:
==Ranskan väliintulo 1636–1648==
Viimeisessä vaiheessaan sodasta tuli valtataistelu hallitsijoiden välillä, ja uskonto lykättiin syrjemmälle. Ranska, vaikkakin katolinen maa, oli Pyhän roomalaisen keisarikunnan ja Espanjan kilpailija, ja päätti liittyä sotaan protestanttien puolella.<ref name="SW"/> [[Kardinaali Richelieu]] uskoi Habsburgien olevan liian voimakkaita hallitessaan Ranskan itärajan takaisia alueita ja käyttäessään vaikutusvaltaansa Alankomaissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.habsburger.net/en/chapter/wars-terrible-final-phase?language=de | Nimeke = The war’s terrible final phase | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Habsburgs.net | Viitattu = 10.5.2013 }}</ref>
Ranska julisti sodan Habsburgien [[Espanja]]lle toukokuussa [[1635]]. Ranska oli liitossa Alankomaiden ja Ruotsin kanssa. Espanja hyökkäsi Ranskaan ja tuhosi [[Champagne]]n ja [[Burgundi]]n provinsseja ja uhkasi jopa [[Pariisi]]a [[1636]]. Keisarillinen kenraali [[Johann von Werth]] ja espanjalainen komentaja kardinaali [[Ferdinand Habsburg]] johtivat Habsburgien armeijoita. Keisari [[Ferdinand II]] kuoli vuonna [[1637]] ja [[Ferdinand III (keisari)|Ferdinand III]] seurasi häntä.
| |||