Ero sivun ”Kaskelotti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
PtG (keskustelu | muokkaukset) ulkonäköä |
PtG (keskustelu | muokkaukset) lisää |
||
Rivi 26:
}}
'''Kaskelotti''' (''Physeter macrocephalus'') on suurin [[hammasvalaat|hammasvalaista]]. Koiras kasvaa keskimäärin 16 metriä pitkäksi. Lajin tunnistaa suuresta kulmikkaasta päästä ja poikkeuksellisesti pään vasemmassa reunassa sijaitsevasta hengitysaukosta. Kaskeloteilla on eläinkunnan suurimmat [[aivot]], ja niiden päässä on lisäksi suuri ontelo, juoka on täynnä [[valaanpääöljy]]ä. Laji on levinnyt laajalle alueella, ja sitä tavataan lähes kaikista meristä. Se on kuitenkin luokiteltu [[Vaarantunut laji|vaarantuneeksi]], ja aiemmin lajia verotti raskas [[ambra]]n ja öljyn takia käyty [[valaanpyynti]]. Kaskelottinaaraat elävät pienissä ryhmissä, mutta vanhat koiraat yksin. Naaraat synnyttävät pitkän raskausajan jälkeen yhden poikasen. Ravinnokseen kaskelotit käyttävät erityisesti [[Kalmarit|kalmareita]].
== Ulkonäkö ja koko ==
Rivi 37 ⟶ 35:
Kaskelotit ovat yleensä tummanharmaita, mutta joskus niiden suut ovat sisältä kirkkaan valkaisia ja vatsassa valkoisia läiskiä. Niiden rintaevät ovat ruumiseen nähden pienet ja melamaiset ja pyrstöevät kolmiomaiset. Pieni selkäevä on myös matala ja yleensä pyöreähkö.<ref name="noaa"/>
== Levinneisyys ja elinympäristö ==
== Lisääntyminen ==▼
Kaskelotin levinneisyysalue on hyvin laaja, ja sitä tavataan lähes kaikilta merialueilta. Niitä elää myös monissa suljetuissa tai osittain suljetuissa sisämerissä, kuten [[Välimeri|Välimerestä]], [[Ohotanmeri|Ohotanmerestä]], [[Kalifornianlahti|Kalifornianlahdesta]] ja [[Meksikonlahti|Meksikonlahdesta]].<ref name="IUCN"/> Kaskelotit elävät yleensä alueilla, joissa meren syvyys on vähintään 600 metriä ja ovat harvinaisia alle 300 metrin syvyisessä vedessä.<ref name="noaa"/>
Lisääntymisaikana uros- ja naaraskaskelotit kokoontuvat laumoiksi, joihin kuuluu kaikenikäisiä naaraita, poikasia, nuoria yksilöitä sekä 1–5 kookasta urosta. Uros parittelee vatsa vasten vatsaa kiimaan tulleen naaraan kanssa. Pian sen jälkeen se lähtee laumasta etsimään uusia parittelukumppaneita. Pitkän tiineyden päätteeksi naaras synnyttää noin 4 metrin mittaisen poikasen. Aluksi se tönii jälkeläisensä varovasti vedenpintaan hengittämään. Poikanen liikkuu kauan emonsa seurassa. Emo imettää sitä yli kaksi vuotta, ja voi kulua jopa seitsemän vuotta, ennen kuin se synnyttää uuden jälkeläisen.▼
== Ravinto ==▼
Pohjois-Atlantilla arvioitiin Yhdysvaltain Kansallisen Valtameri- ja Ilmakehähallituksen (NOAA) laskentoihin perustuen olleen vuonna 1998 noin 4700 kaskelottia. Tarkkoja maailmanlaajuisia kaskelottien laskentoja ei ole suoritettu, mutta joidenkin vuosina 1996–2001 suoritettujen alueellisten laskentojen perusteella karkea arvio valaiden laskennallisesta vähimmäismäärästä maailman merissä olisi NOAA:n mukaan noin 200 000 yksilöä.<ref name="
== Käyttäytyminen ==
=== Elintavat ===
Aikuiset naaraat elävät yleensä pienissä ryhmissä, kun sen sijaan aikuiset koiraat elävät yksin. Keskimäärin 12 naarasta ja niiden jälkeläiset muodostavat yhden perheyksilön. Naaraat pysyvät usein samassa ryhmässä koko ikänsä ja elävät trooppisissa vesissä. Koiraat sen sijaan lähtevät 4–21-vuotiaina ja muodostavat ryhmiä, joissa on muita samankokoisia ja -ikäisiä koiraita. Nämä ryhmät pienenevät hiljalleen, kun vanhenevat koiraat muuttavat lähemmäksi napa-alueita ja päätyvät elämään yksin. Ne palaavat enää vain satunnaisesti trooppisiin vesiin lisääntymään.<ref name="noaa"/>
▲=== Ravinto ===
[[Kuva:A piece of sperm whale skin with Giant Squid sucker scars.JPG|thumb|240px|Kuva kaskelotin ihosta, jossa on jälkiä jättiläiskalmarin lonkeroiden imukupeista.]]
Kaskelottien ravinto koostuu lähinnä useista suurista eläimistä, jotka elävät myös merten syvissä vesissä. Niiden pääravintoa ovat suuret 0,1–10 kiloa painavat [[kalmarit]], mutta ne syövät myös [[hait]], [[Rauskut (heimo)|rauskut]] ja muita [[Kalat|kaloja]].<ref name="noaa"/> Kaskelotit käyttävät ravinnon löytämiseen [[Kaikuluotaus|kaikuluotausta]]. Ravintoa etsiessään ne voivat tehdä jopa kaksi tuntia kestäviä sukelluksia kolmen kilometrin syvyyteen, eli syvemmälle kuin mikään muu nisäkäslaji.<ref name="ark"/>
▲=== Lisääntyminen ===
▲Pohjois-Atlantilla arvioitiin Yhdysvaltain Kansallisen Valtameri- ja Ilmakehähallituksen (NOAA) laskentoihin perustuen olleen vuonna 1998 noin 4700 kaskelottia. Tarkkoja maailmanlaajuisia kaskelottien laskentoja ei ole suoritettu, mutta joidenkin vuosina 1996–2001 suoritettujen alueellisten laskentojen perusteella karkea arvio valaiden laskennallisesta vähimmäismäärästä maailman merissä olisi NOAA:n mukaan noin 200 000 yksilöä.<ref name="verkkoviite">Sperm Whales (Physeter macrocephalus) - Office of Protected Resources - NOAA Fisheries http://www.nmfs.noaa.gov/pr/species/mammals/cetaceans/spermwhale.htm Luettu 28.9.2008</ref>
▲Koiraat saavuttavat [[Sukukypsyys|sukukypsyyden]] 10-vuotiaina, mutta lisääntyvät ensimmäisen kerran vasta noin 19-vuotiaina, jolloin ne ovat 13-metrisiä. Naarat tulevat sukukypsiksi 7–11-vuotiaina, jolloin ne ovat 9 metriä pitkiä.<ref name="ark"/> Lisääntymisaikana uros- ja naaraskaskelotit kokoontuvat laumoiksi, joihin kuuluu kaikenikäisiä naaraita, poikasia, nuoria yksilöitä sekä 1–5 kookasta urosta. Uros parittelee vatsa vasten vatsaa kiimaan tulleen naaraan kanssa. Pian sen jälkeen se lähtee laumasta etsimään uusia parittelukumppaneita. Pitkän tiineyden päätteeksi naaras synnyttää noin 4 metrin mittaisen poikasen. Aluksi se tönii jälkeläisensä varovasti vedenpintaan hengittämään. Poikanen liikkuu kauan emonsa seurassa. Emo imettää sitä yli kaksi vuotta, ja voi kulua jopa seitsemän vuotta, ennen kuin se synnyttää uuden jälkeläisen.
== Suojelu ja uhat ==
Kaskelotteja on [[Valaanpyynti|pyydetty]] jo kauan, ja laajamittainen pyynti aloitettiin Pohjois-Atlantilla vuonna 1712. Toiminnan keskuksena oli [[Nantucket]]in saari. Kaskelotteja ei pyydetty lihan takia, vaan lähinnä [[ambra]]n ja valasöljyn takia.<ref name="ark"/> Pyynti jatkui vuoteen 1988 ja oli suurimmillaan vuoden 1950 tienoilla, jolloin pyydettiin 25 000 yksilöä vuodessa, mikä heikensi dramaattisesti valaspopulaatiota.<ref name="IUCN"/> [[Kansainvälinen valaanpyyntikomission|Kansainvälisen valaanpyyntikomission]] kiellettyä kaupallisen valaanpyynti kaskelottienkin pyynti on käytännössä loppunut.<ref name="noaa"/>
Kaskelotit ovat nykyään melko hyvin turvassa valaanpyynnin uhalta.<ref name="IUCN"/> Pitkään jatkuneella pyynnillä on kuitenkin edelleen vaikutuksia, sillä muun muassa suurimpien lisääntymiskykyisten koiraiden pyynti on vähentänyt raskauksien määrää. Muita kaskelotteihin kohdistuvia uhkia ovat takertuminen kalastusverkkoihin ja törmäyksen laivoihin.<ref name="ark"/>
[[Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto]] luokittelee kaskelotin [[Vaarantunut laji|vaarantuneeksi lajiksi]], mutta laji ei ole välittömässä uhassa kuolla sukupuuttoon. Joitain populaatiota pitää kuitenkin tarkkailla. Tyynenmeren itäosissa valaanpyynti oli erittäin runsasta ja syntymämäärät ovat edelleen hyvin pieniä. Välimeren populaatiota uhkaa erityisesti kalastusverkot ja törmäykset laivoihin.<ref name="ark"/>
== Kaskelotti kirjallisuudessa ==
| |||