Ero sivun ”Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 2 Wikidatan sivulle d:q5450807 siirrettyä kielilinkkiä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
'''Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue''' (SKYP) ([[ruotsin kieli|ruots.]] ''Finlands Folks Enhets Parti'') oli [[puolue]], jonka perusti vuonna [[1972]] [[Suomen Maaseudun Puolue]]esta (SMP) erotettu [[oppositio]]. SMP:n [[eduskuntaryhmä]]n hajoaminen oli poikkeuksellinen tapaus [[eduskunta|eduskunnan]] historiassa, sillä ryhmää vaihtoi enemmistö ryhmästä.
 
== SKYP:n perustaminen 1972–1973 ==
SMP:n hajoamisen keskeinen hahmo oli puheenjohtaja [[Veikko Vennamo]], jota SMP:n eduskuntaryhmän enemmistö syytti diktatorisista otteista ja kohtuuttomien taloudellisten sitoumusten asettamisesta. Erimielisyydet kärjistyivät ilmiriidaksi kesällä 1972.<ref name="vuosifakta">WSOY STT: Vuosifakta 74, s. 215. WSOY, Suomen Tietotoimisto, Porvoo 1973. ISBN 951-0-05947-1</ref> SMP:n eduskuntaryhmä hajosi 8. syyskuuta 1972, kun 12 edustajaa poistui eduskuntaryhmän kokouksesta [[Veikko Vennamo]]n ilmoitettua [[Mauno Kurppa|Mauno Kurpan]] ja [[Heikki Kainulainen|Heikki Kainulaisen]] erotetuksi puoluehallituksen päätöksellä eduskuntaryhmästä sekä [[Lauri Linna]]n ja [[Artturi Niemelä]]n pidätetyksi ryhmän työskentelystä määräajaksi. Uusi eduskuntaryhmä järjestäytyi eduskunnan istuntosalissa omaksi ryhmäkseen 24. lokakuuta 1972. Syksyn aikana Vennamo erotutti nämä henkilöt puolueesta joko puoluehallituksen päätöksellä tai erottamalla sen puolueosaston, johon kyseiset henkilöt kuuluivat. Kun tämä menettely ei onnistunut Artturi Niemelän kohdalla, hän erotti koko Lapin piirin puolueesta. Eduskunnassa hyväksyttiin 28. joulukuuta 1972 [[Puoluetuki|puoluetukea]] koskeva muutos mahdollisti toiseen eduskuntaryhmään siirtyneiden kansanedustajien puoluetuen saamisen, mikäli siirtyjiä on yli puolet eduskuntaryhmän kansanedustajista. Myöhemmin vuoden 1973 alussa vielä kansanedustaja [[Arvo Sainio]] siirtyi SMP:stä 6. joulukuuta 1972 perustettuun SKYP:hyn, kun puolueen jäsenet auttoivat hänet irti velkakahleistaan Veikko Vennamoon. Vennamo kutsui entisiä tovereitaan "''seteliselkärankaisiksi''" väittäen heidän jättäneen puolueen sen tähden, että he saisivat puoluetuen itselleen.
 
Eduskunnassa hyväksyttiin 28. joulukuuta 1972 [[Puoluetuki|puoluetukea]] koskeva muutos, joka mahdollisti toiseen eduskuntaryhmään siirtyneiden kansanedustajien puoluetuen saamisen, mikäli siirtyjiä on yli puolet eduskuntaryhmän kansanedustajista. Näin SKYP sai puoluetukea 12 kansanedustajastaan ja SMP menetti vastaavan osuuden<ref name="vuosifakta"></ref>. Vuoden 1973 helmikuussa vielä kansanedustaja [[Arvo Sainio]] siirtyi SMP:stä 6. joulukuuta 1972 perustettuun SKYP:hyn, kun puolueen jäsenet auttoivat hänet irti velkakahleistaan Veikko Vennamoon. Vennamo kutsui entisiä tovereitaan "''seteliselkärankaisiksi''" väittäen heidän jättäneen puolueen sen tähden, että he saisivat puoluetuen itselleen.
 
[[Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi|ETYK]]-prosessin varmistamiseksi [[Urho Kekkonen]] ei halunnut käydä vuoden 1974 presidentinvaalia, vaan edellytti, että hänet valitaan presidentiksi eduskunnan perustuslain säätämisjärjestystä edellyttävällä poikkeuslailla. Vennamo vastusti poikkeuslakia ja määräsi myös muut SMP:n kansanedustajat äänestämään sitä vastaan. 13 SKYP:n kansanedustajaa asettui tukemaan poikkeuslakia. He eivät tahtoneet estää Kekkosen presidenttikauden jatkamista etenkään, koska muitakaan presidenttiehdokkaita ei Vennamoa lukuun ottamatta ollut. Poikkeuslaki tarvitsee 5/6 kannatuksen, joten SKYP oli keskeinen tekijä lain hyväksymisessä. Veikko Vennamo syytti Kekkosen uudelleenvalintaa kannattaneita puolueita SMP:n opposition "ostamisesta" poikkeuslain hyväksymisen tueksi.
 
SKYP:n ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kansanedustaja [[Artturi Niemelä]]. Ensimmäisen varsinaisen puoluekokouksensa SKYP piti kesäkuun lopussa 1973. Tällöin johtoon valittiin [[Tampereen yliopisto]]n tilastotieteen professori [[Eino Haikala]].<ref name="vuosifakta"></ref>
Ensimmäisen varsinaisen puoluekokouksensa SKYP piti kesäkuun lopussa 1973. SKYP sai ensimmäisissä käymissään [[Eduskuntavaalit 1975|eduskuntavaaleissa 1975]] yhden kansanedustajan, mutta jäi tämän jälkeen ilman. SKYP:n ainoa kansanedustaja [[Matti Asunmaa]] loikkasi [[Suomen Keskusta|Keskustapuolueeseen]] kesken vaalikauden keväällä 1977. Siten SKYP jäi kokonaan ilman puoluetukea saman lain perusteella joka oli tehty juuri SKYP:n perustamisen (ja poikkeuslain läpimenon) mahdollistamiseksi.{{lähde|9.1.2012}}
 
== Myöhemmät vaiheet ==
 
Ensimmäisen varsinaisen puoluekokouksensa SKYP piti kesäkuun lopussa 1973. SKYP sai ensimmäisissä käymissään [[Eduskuntavaalit 1975|eduskuntavaaleissa 1975]] yhden kansanedustajan, mutta jäi tämän jälkeen ilman. SKYP:n ainoa kansanedustaja [[Matti Asunmaa]] loikkasi [[Suomen Keskusta|Keskustapuolueeseen]] kesken vaalikauden keväällä 1977. Siten SKYP jäi kokonaan ilman puoluetukea saman lain perusteella, joka oli tehty juuri SKYP:n perustamisen (ja poikkeuslain läpimenon) mahdollistamiseksi.{{lähde|9.1.2012}}
 
Vuonna 1977 SKYP:n puheenjohtajaksi valittiin [[Tampereen yliopisto]]n tilastotieteen professoripuheenjohtaja [[Eino Haikala]], joka sai lisäksi kunnian olla SKYP:n presidenttiehdokkaana [[Suomen presidentinvaali 1978|vuoden 1978 vaaleissa]]. Haikala ei saanut presidentinvaalissa yhtään valitsijamiestä. Vuodesta 1979 alkaen SKYP:n puheenjohtaja oli valtiotieteen maisteri [[Anssi Keski-Vähälä]]. SKYP osallistui itsenäisesti myös [[Suomen presidentinvaali 1982|presidentinvaaleihin 1982]] ehdokkaanaan myös kristillisen liiton ehdokkaana ollut [[Raino Westerholm]]. Westerholm ei kuitenkaan saanut valitsijamiehiä sen enempää omalta puolueeltaan kuin SKYP:ltäkään. Ennen Westerholmin valintaa SKYP oli ilmoittanut valitsevansa ehdokkaakseen eduskunnan puhemiehen [[Johannes Virolainen|Johannes Virolaisen]], mikäli [[Ahti Karjalainen]] valittaisiin Keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi. SKYP perui kuitenkin ilmoituksensa todettuaan, että Keskusta "näytti tarvitsevan Virolaisen omaksi ehdokkaakseen".
 
Marraskuussa 1982 puolueen nimeksi vaihdettiin '''Kansalaisvallan Liitto''' (KVL) (ruots. ''Förbundet för Medborgarmakt''). KVL jäi eduskuntavaaleissa 1983 puolueista pienimmäksi ja puolue poistettiin saman vuoden lopulla [[puoluerekisteri]]stä sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa.<ref>[http://www.vaalit.fi/uploads/bp2vimif.pdf Partier som införts och avförts ur partiregister] (Justitieministeriet 22.8.2005)</ref> KVL:n puheenjohtajana toimi entinen SDP-aktiivi, Uudenmaan läänin maaherra ja kansanedustaja [[Kaarlo Pitsinki]].