Ero sivun ”Kongon kuningaskunta” versioiden välillä

'''Kongon kuningaskunta''' oli [[kongot|kongo-kansan]] muodostama valtio läntisessä [[Afrikka|Afrikassa]] [[1300-luku|1300-luvulta]] [[1800-luku|1800-luvulle]]. Maantieteellisesti kuningaskunta sijaitsi [[Kongo (joki)|Kongo-joenKongojoen]] alajuoksun varrella. Laajimmillaan sen alue ulottui pohjoisessa Oguwe-joelleOguwejoelle (nykyisin [[Gabon]]issa), etelässä Kwanza-joelleKwanzajoelle ([[Angola]]ssa), lännessä [[Atlantin valtameri|Atlantin valtameren]] rannikolle ja idässä Kwango-joelleKwangojoelle ([[Kongon demokraattinen tasavalta|Kongon demokraattisessa tasavallassa]]). Kuningas piti hovia [[Mbanza Kongo]]n kaupungissa, joka nimettiin myöhemmin São Salvadoriksi kuningas Álvaro I:n eurooppalaistamistoimien aikana.

Kongon kuningaskunnan varhaishistoriasta on vähän arkeologista tietoa, mutta se tiedetään, että Kongo-joenKongojoen alajuoksulla on ollut järjestäytynyttä asutusta 1100-luvulta lähtien. Alueella toimi pieniä kaupunkivaltioita, joista kaksi, Mpemba ja Mbata, yhdistyivät 1300-luvun lopulla. Liiton vallanperijä Nimi ya Lukeni perusti Kongon kuningaskunnan, kun hän valloitti [[Mbanza Kongo]]n kaupungin ja siirsi pääkaupungin sinne noin vuonna 1400. Hänen seuraajansa laajensivat kuningaskuntaa liittämällä siihen maakunniksi naapurikuningaskuntia sekä rauhanomaisesti että valloitussodilla.

Portugalilainen tutkimusmatkailija Diogo Cão saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Kongoon 1482-14831482–1483. Kuningas Nzinga Nkuwu päätti omaksua [[kristinusko]]n ja hän otti hallitsijanimekseen João I. Hänen seuraajansa Afonso I vahvisti kristinuskon asemaa valtion uskontona, jossa yhdistyivät paikalliset uskomukset ja eurooppalainen kristillisyys. Orjakauppaa käytiin Kongossa jo ennen eurooppalaisten tuloa, mutta se koski sotavankeja ja orjina syntyneitä. Eurooppalaiset sen sijaan ottivat orjiksi ketä tahansa, millä oli enemmän ja vähemmän tuhoisa vaikutus Kongon väestöön eri aikoina.

1500-luvun lopulla portugalilaiset auttoivat kuningas Álvaro I:stä kukistamaan maan itäosassa virinneen kapinan. Vastalahjana hän antoi portugalilaisille luvan perustaa siirtokunnan [[Luanda]]an, [[Angola]]an. Ajan myötä portugalilaiset laajensivat siirtokuntaansa ja alkoivat esittää aluevaatimuksia myös Kongolle, jotka koskivat Luandan saarta ja Mbwilan maakuntaa. 1665 tilanne kärjistyi sodaksi, jossa Portugalin joukot löivät Kongon Mbwilan taistelussa. Myös Kongon kuningas [[António I]] sai surmansa ja vallanperimyskiistat johtivat sisällissotaan. Portugali yritti hyötyä siitä, mutta sen joukot kärsivät tappion Kitombon taistelussa 1670, mikä pakotti sen luopumaan vaateistaan kahdeksi sadaksikahdeksisadaksi vuodeksi.

Kuningaskuntaan kuului kuusi varsinaista maakuntaa: Mbamba, Mpangu, Mbata, Mpemba, Nsundi ja Soyo. Lisäksi kuningas oli ainakin nimellisesti Kongo-joenKongojoen pohjoispuolella sijaitsevien alueiden Vungun, Kakongon ja Ngoyon sekä etelässä kimbundujen alueella sijaitsevien Matamban ja Ndongon valtias. Kuninkaalla oli valta nimittää ja erottaa maakuntien käskynhaltijoita ja muita virkamiehiä.