Ero sivun ”Aladár Paasonen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Saint-Cyr pois paikannimenä |
Nevalainen 2012, 192-193 oikeuttaa muotoilun "juuri Paasonen oli hänen uskollisin seuralaisensa siellä" |
||
Rivi 27:
Vuonna [[1937]] hänet nimitettiin presidentti [[Kyösti Kallio]]n vanhemmaksi adjutantiksi ja ylennettiin everstiksi.<ref name=Nevalainen2012_217_219 />
Paasonen oli Suomen valtuuskunnan jäsenenä [[talvisota]]a edeltäneissä Moskovan neuvotteluissa loka-marraskuussa 1939 yhdessä mm. Paasikiven ja Nykoppin kanssa. Talvisodan aikana Paasonen oli komennettuna [[Pariisi]]in, jossa hänen tehtävänsä oli yrittää hankkia aseita ja muuta sotavarustusta puolustusvoimille. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Paasonen oli aluksi [[Jalkaväkirykmentti 5 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 5:n]] (JR 5) komentajana [[Karjalankannas|Karjalan kannaksella]] ja [[Itä-Karjala]]ssa vuosina 1941–42. Hänestä tuli marsalkka [[Mannerheim]]in luotetuin apulainen toimiessaan [[Päämaja]]n tiedustelujaoston päällikkönä vuosina 1942–44. {{lähde}} Kun marsalkka presidentin tehtävästä luovuttuaan keväällä 1946 vetäytyi [[Lausanne]]en, [[Sveitsi]]in eläkkeelle, juuri Paasonen oli hänen uskollisin seuralaisensa siellä.<ref>Nevalainen 2012, 192-193</ref>
Sodan jälkeen Paasonen lähti Suomesta vapaaehtoiseen maanpakoon yhdessä lähimmän miehensä eversti [[Reino Hallamaa]]n kanssa keväällä 1945, koska pelkäsi joutuvansa [[Valpo]]n pidättämäksi mm. [[operaatio Stella Polaris|Stella Polaris]]- ja [[asekätkentä]]juttujen takia.<ref>Nevalainen 2012, 156</ref>
| |||