Wikipedia

Ero sivun ”Saattue” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti poisti 25 Wikidatan sivulle d:q370330 siirrettyä kielilinkkiä
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 122 muokkausta
w
Rivi 8:
[[1900-luku|1900-luvun]] alussa [[HMS Dreadnought (1906)|dreadnought]] -luokan taistelulaivojen kehittäminen mullisti voimasuhteita merellä. Uusien taistelulaivojen nopeus ja niiden tykkien kantama teki niistä ylivoimaisia kauppalaivojen tuhoajia. Taistelulaiva kykeni upottamaan useita aluksia näkymättömistä horisontin takaa ennen kuin sitä oli edes saattueesta havaittu. Uhkaa voitiin torjua ainoastaan suojaamalla saattuetta omalla taistelulaivalla. Tämä oli äärimmäisen kallista.
 
[[Taistelulaiva|Taistelulaivojen]] olemassaolo oli pääsyy miksi Britannian Amiraliteetti ei ottanut saattuetaktiikkaa käyttöönsä pohjoisella Atlantilla [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] alussa. Loppuvuoteen 1914 mennessä [[Saksan keisarikunta|saksalaiset]] taistelulaivat oli karkoitettu valtameriltä ja pääasiallisen uhan muodostivat [[U-veneetvene]]et. Sukellusveneet olivat vain hieman kauppalaivoja nopeampia ja kykenivät upottamaan muutaman laivan saattuetta kohden sillä niiden [[torpedo]]- ja kranaattivarasto oli rajallinen. Amiraliteetilta kului kuitenkin pitkä aika saattuetaktiikan omaksumiseen ja vasta vuonna 1917 sitä ryhdyttiin käyttämään. Saksalaisten sukellusveneiden aiheuttamat tappiot putosivat murto-osaan aiemmasta.
 
Saattueista esitettiin koituvan myös haittoja, niiden nopeus määräytyi hitaimman aluksen mukaan joka estäisi nopeampien aluksien tehokkaampaa käyttöä. Satamien ylikuormitus lukuisten laivojen saapuessa olisi ongelma, myös toimettomuus seuraavaa saattuetta odotellessa. Ensimmäisen maailmansodan alusmenetyksiä analysoitaessa todettiin näiden ongelmien olevan mitättömiä verrattuna siihen että saattueissa kulkiessaan riski tulla upotetuksi oli pienempi vaikka sillä ei olisi saattajia lainkaan. Nopeampien alusten tehoton käyttö oli toisarvoista sen rinnalla että koko laiva saattoi yksinään purjehtiessaan todennäköisesti tulla upotetuksi. Saattueiden käyttö todellisuudessa helpotti satamien työskentelyä, saattueiden kulkiessa tarkan aikataulun mukaisesti.
 
==Liittoutuneiden laivasaattueet toisessa maailmansodassa==
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] sytyttyä Brititbritit omaksuivat laivasaattueiden käytön kauppamerenkulussa aluksi vapaaehtoisena, sittemmin välttämättömyytenä. Sotaa käyvä Britannia [[Yhdistynyt kuningaskunta]] tarvitsi kipeästi materiaali- ja raaka-ainetoimituksia [[Atlantin valtameri|Atlantin]] toiselta puolelta Kanadasta[[Kanada]]sta ja myöhemmin [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]]. [[Natsi-Saksa|Saksalaiset]] kehittivät erityisiä taktiikoita [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] saattueita vastaan, ja liittoutuneet toisaalta vastataktiikoita.
 
[[Taistelulaiva]]nTaistelulaivan musertava tuhovoima saattuetta vastaan kävi selväksi saattue HX-84:n tuhoamisen yhteydessä. [[5. marraskuuta]] [[1940]] saksalainen [[taskutaistelulaiva]] ''[[Admiral Scheer]]'' hyökkäsi saattuetta vastaan. Alukset ''Maiden'', ''Trewellard'', ''Kenbame Head'', ''Beaverford'', ja ''Fresno'' upposivat välittömästi ja muut vaurioituivat. Ainostaan aseistetun kauppalaivan ''HMS Jervis Bayn'' uhrautuva puolustautuminen ja pimeys pelasti loput kauppalaivat tuholta.
 
Myös suojaamistehtävissä taistelulaivat osoittivat vahvuutensa. Saksalaisten [[Scharnhorst (1936)|''Scharnhorstin'']] ja [[Gneisenau (1936)|''Gneisenaun'']] lähestyessä 41:n aluksen muodostamaa saattuetta HX-106 pohjoisella Atlantilla [[8. helmikuuta]] [[1941]], ne väistyivät paikalta havaitessaan [[HMS Ramillies (07)|''HMS Ramilliesin'']]. Sen 15 tuumaisten pääaseiden täysosumat olisivat merkinneet varmasti vakavia vaurioita.
 
Saksalaisten käyttämä taktiikka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Saattue”