Ero sivun ”Joseph Radetzky” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tiedot patsaista sv- ja en-wikistä
tark., kh, typot
Rivi 2:
'''Johann Joseph Wenzel Anton Franz Karl, kreivi Radetzky von Radetz''' ([[2. marraskuuta]] [[1766]] [[Třebnice]], [[Böömi]] – [[5. tammikuuta]] [[1858]] [[Milano]], [[Italia]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/488394/Joseph-Count-Radetzky/ Joseph, Count Radetzky] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 27.4.2013.</ref> oli tšekkiläissyntyinen kreivi ja [[Itävalta|Itävallan]] armeijan [[sotamarsalkka]], joka kukisti [[italia]]laisten yritykset irtautua Itävallasta vuosina 1848–1849. Radetzky loi kaikkiaan yli 70 vuotta kestäneen uran Itävallan armeijassa. Hänen mukaansa on nimetty [[Johann Strauss vanhempi|Johann Strauss vanhemman]] säveltämä tunnettu [[Radetzky-marssi]].
 
Radetzky liittyi Itävallan armeijaan vuonna 1784. Hän palveli [[Itävallan–Turkin sota|Itävallan–Turkin sodassa]] 1787–1792, [[Ranskan vallankumoussodat|Ranskan vallankumoussotien]] alkuvuosina [[Alankomaat|Hollannissa]] sekä 1796–1797 Italiassa [[Napoleon]]in vastaisella sotaretkellä. Vuonna 1805 hän yleni kenraalimajuriksi ja toimi komentajana Italiassa. Radetzky oli yksi liittoutuneiden lahjakkaimpia ja tehokkaimpia komentajia [[Napoleonin sodat|Napoleonin sotien]] aikana. HänosallistuiHän osallistui vuonna 1809 [[Wagramin taistelu]]un [[sotamarsalkkaluutnantti]]na ja samana vuonna hänestä tuli Itävallan armeijan pääesikunnan päällikkö. Hän pyrki uudenaikaistamaan maan asevoimia, mutta rahoituksen puute muodostui ongelmaksi.<ref name="brit" />
 
Vuonna 1813 Radetzky toimi [[Karl Philipp zu Schwarzenberg]]in esikuntapäällikkönä ja vaikutti [[Kuudes liittokunta|kuudennen liittokunnan]] päätöksentekoon, varsinkin [[Leipzigin taistelu]]n suunnitteluun. Hän osallistui [[Pariisin taistelu|Pariisin valtaukseen]] maaliskuussa 1814 ja myös Napoleonin kukistumista seuranneeseen [[Wienin kongressi]]in. Tämän jälkeen Radetzky palasi pääesikunnan päälliköksi, mutta toisenkinepäonnistuttuaan armeijantoistamiseen uudistusyrityksensäyrityksessään epäonnistuttuauudistaa maan armeijaa hän jätti tehtävänsä.<ref name="brit" />
 
Vuodesta 1829 alkaen Radetzky oli puolittain eläkkeellä ja toimi Olmützin (nyk. [[OlmützOlomouc]]in Tšekissä) linnakkeen komentajana. Hänet kuitenkin kutsuttiin kaksi vuotta myöhemmin takaisin aktiivipalvelukseen Italian joukkojen ylipäälliköksi. Radetzky ylennettin vuonna 1836 sotamarsalkaksi ja hän jäi toistamiseenuudelleen eläkkeelle. Hänet kuitenkin kutsuttiin jälleen palvelukseen [[Euroopan hullu vuosi|vallankumousvuonna 1848]]. Radetzky murskasi separatistisen kumouksen Itävallalle kuuluneessa Pohjois-Italiassa lyömällä italialaiset [[Custozan taistelu|Custozan]] (1848) ja [[Novaran taistelu (1849)|Novaran]] (1849) taisteluissa. Vuosina 1848–1857 hän toimi Itävallalle kuuluneen [[Lombardia-Venetsian kuningaskunta|Lombardia-Venetsian kuningaskunnan]] kuvernöörinä ja ylipäällikkönä, halliten rautaisella otteella.<ref name="brit" />
 
Radetzky oli aina suosittu sotilaidensa keskuudessa ja hänet tunnettiin lempinimellä Vater Radetkzy (”Isä Radetzky”).<ref name="brit" /> Hänelle pystytettiin vuonna 1858 muistomerkki [[Praha]]n Malostranské náměstí -aukiolle ja vuonna 1892 ratsastajapatsas [[Wien]]in [[Ringstraße]]lle. ParahanPrahan patsas poistettiin paikaltaan vuonna 1919.
 
==Lähteet==