Wikipedia

Ero sivun ”Grumman F6F Hellcat” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti poisti 2 Wikidatan sivulle d:q465903 siirrettyä kielilinkkiä
Elo (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
4 375 muokkausta
p kh
Rivi 58:
!bgcolor="#87CEEB" colspan="3"|Aseistus
|-
|Kuorma||colspan="2"|6 x 12,7 mm Browning -konekivääri, 3 x 450 kg pommi, Tiny Tim -raketteja
|-
|}
[[Kuva:F6F-3 fighters landing on USS Enterprise (CV-6).jpg|thumb|300px|F6F-3 hävittäjiä USS Enterprise -lentotukialuksella]]
'''Grumman F6F Hellcat''' oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikainen hävittäjälentokone. Se oli tarkoitettu seuraajaksi [[F4F Wildcat]] -koneelle, jota se ulkoisesti paljon muistuttikin, vaikka olikin kokonaan uusi malli, jossa ei ollut yhteisiä osia edeltäjänsä kanssa. Hellcat ja Vought [[F4U Corsair]] olivat Yhdysvaltain laivaston pääasialliset tukialushävittäjät syyskuusta [[1943]] alkaen toisen maailmansodan loppupuoliskon ajan. Hellcateja rakennettiin kaikkiaan 12 272 kappaletta. Hellcat vedettiin palveluksesta pian sodan päätyttyä.
 
{{Korjattava/Kieli|Pitkiä teknillisiä lauseita, varsinkin osion loppupäässä. Olisiko kenties syytä lohkoa näitä, esitettävän asian selkeyttämistä varten?}}
 
==Kehitystyö==
Wildcatin seuraajana Hellcatiin oli tarkoitus asentaa 1 7001700 hv:n Wright R-2600 Cyclone -moottori, mutta taistelukokemusten mukaan parempi suorituskyky oli tarpeen, ja moottoriksi tuli 2 0002000 hv (1 5001500 kW) Pratt & Whitney R-2800 Double Wasp.
 
Sopimus XF6F-1-prototyypistä allekirjoitettiin 30. kesäkuuta [[1941]]. Ensimmäinen Cyclone-moottoria käyttävä malli lensi 26. kesäkuuta [[1942]] ja ensimmäinen Double Wasp -moottoria käyttävä 30. heinäkuuta 1942. Ensimmäinen sarjatuotantokone lensi 3. lokakuuta 1942. Malli VF-9 otettiin operatiiviseen käyttöön USS Essexillä maaliskuussa 1943.
Rivi 74:
Kuten edeltäjänsä Wildcat, myös Hellcat oli rakenteeltaan yksinkertainen kone, joka oli suunniteltu valmistuksen helppoutta silmällä pitäen ja kestämään raskaitakin vaurioita pystyen silti palaamaan tukialukselle. Lentäjän suojana oli 96 kg panssarointia, tuulilasi oli luodinkestävä ja myös moottorin öljysäiliön ja öljynjäähdyttimen ympärillä oli panssarointia. Itsetiivistyvät polttoainetankit vähensivät tuleen syttymisen vaaraa.
 
Vaikka Hellcat muistutti Wildcatia, se ei ollut vain sen suurempi versio. Hellcatissa oli leveämpi laskuteline, joka oli vihdoin [[hydrauliikka|hydraulikäyttöinen]], kun se Wildcatissa oli pitänyt nostaa käsikäyttöisesti. Hellcat oli ala- eikä keskitaso, ja sen siipipinta-ala oli suuri (31 m<sup>2</sup>). Aseistuksena oli, kuten Wildcatissakin, 6 kpl Browning .50 (12,7 mm) -konekivääriä, joihin oli 400 ammusta kuhunkin. Myöhempiin koneisiin lisättiin kolme ripustinta 450 kg pommeja varten.
 
Viimeinen Hellcat valmistui marraskuussa [[1945]]. Valmistettujen koneiden kokonaismääräksi tuli 12&nbsp;272, joista 11&nbsp;000 oli rakennettu kahden vuoden aikana. Keskimäärin koneita rullasi ulos tehtaasta 20 kappaleen päivävauhtia.
Rivi 81:
Ensimmäistä kertaa Hellcat osallistui taisteluun japanilaisia vastaan 1. syyskuuta 1943, kun USS Independencen (CVL-22) koneet ampuivat alas [[Kawanishi H8K]] -lentoveneen. Pian tämän jälkeen, 23. marraskuuta, Hellcatit ampuivat [[Tarawa]]n yllä alas 30 [[Zero]]a omien menetysten supistuessa yhteen koneeseen. 11. marraskuuta Hellcatit saivat [[Rabaul]]in yllä 100 ilmavoittoa muutaman koneen menetyksillä.
 
Vuoden 1943 lopusta lähtien Hellcatit olivat mukana lähes jokaisessa taistelussa japanilaisia koneita vastaan, ja voittivat lähes aina. Kokonaissuhteeksi tuli 19 voittoa yhtä menetettyä konetta kohden. Näillä lukemilla Hellcatista tuli eniten yhdysvaltalaisia [[Hävittäjä-ässä|ässiä]] tuottanut kone: 306 Hellcat-lentäjää kohosi ässäksi, kun [[P-51 Mustang]] -lentäjistä tuli 275 ässää. Hellcatin käyttö Tyynellämerellä käänsi voimatasapainon nopeasti Yhdysvalloille. Hellcatilla saavutettiin 75&nbsp;% kaikista Yhdysvaltain merivoimien ilmavoitoista Tyynellämerellä, ja kaikista liittoutuneiden konetyypeistä juuri sillä saavutettiin eniten ilmavoittoja japanilaisia vastaan.
 
Ensimmäinen ilmavoitto saavutettiin F6F Hellcatilla 5. lokakuuta 1943 [[Wake]]lla, kun 22-vuotias Robert Duncan ampui alas Zeron.<ref>[http://books.google.fi/books?id=gYnKvS3OaIYC&pg=PA89&lpg=PA89&dq=Robert+Duncan+first+F6F+pilot+shooting+down+the+zero+fighter&source=bl&ots=rifN0K6nMP&sig=O7bEDa4VCBccIwQ9bNbGj9Kokvo&hl=fi&ei=0WviTrajIeTN4QTEnYm4BQ&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=5&sqi=2&ved=0CEAQ6AEwBA#v=onepage&q&f=false] Hellcat Aces of World War 2</ref> F6F Hellcat pitää myös eräänlaista ”maailmanennätystä” sillä: sillä on ammuttu alas kaksi japanilaista Zeroa alas 45 sekunnissa. Tämä tapahtui 11. marraskuuta 1943 Rabaulilla, lentäjänä oli Hamilton ”Mac” McWhorter.<ref name="acepilots">http://acepilots.com/usn_mcwhorter.html</ref> Yhteensä Hellcatilla ammuttiin alas lähes 5&nbsp;3005300 japanilaista konetta.
 
Tutkalla varustetut Hellcat-[[yöhävittäjä]]t tulivat palvelukseen alkuvuodesta 1944.
 
Brittien [[Fleet Air Arm]]ille toimitettiin [[Lend-Lease]]-lain nojalla 1&nbsp;2631263 konetta. Se sai aluksi niment ''Gannet'', mutta nimi muutettiin [[1944]] yksinkertaisuuden vuoksi Hellcatiksi, jolloin F6F-3 sai nimen Hellcat F.I, F6F-5 nimen Hellcat F.II ja F6F-5N nimen NF.II. Koneet taistelivat [[Norja]]ssa, Välimerellä ja Kaukoidässä. Sodan jälkeen ne korvattiin brittiläisillä koneilla. Monet Fleet Air Armin hävittäjä-ässät, kuten Stanley Orr ja Blyth Ritchie, saavuttivat ilmavoittoja Hellcatilla.
 
[[Ranska]]n Aéronavale käytti myös Hellcatejä [[Indokiina]]ssa. [[Argentiina]]n ja [[Uruguay]]n laivastot käyttivät niitä 1960-luvun alkuun asti.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Grumman_F6F_Hellcat”