Ero sivun ”Martialis” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 36 Wikidatan sivulle d:q2098 siirrettyä kielilinkkiä
p kh
Rivi 3:
 
==Elämä==
Tietomme Martialiksen elämästä perustuvat pääosin siihen, mitä hänen runoistaan on pääteltävissä. Martialis syntyi vuoden 40 paikkeilla Bilbiliksessä, [[Hispania Tarraconensis| Hispania Tarraconensiksessa]] nykyisen Espanjan alueella. Hänen vanhempansa olivat ilmeisesti Rooman kansalaisia ja kustansivat pojalleen normaalin koulutuksen eli lakia, puhetaitoa ja kirjallisuutta. Martialis itse toteaa olevansa [[keltit|kelttien]] ja [[iberit|iberien]] jälkeläinen.
 
Vuoden 64 tienoilla Martialis lähti [[Rooma]]an, missä hän hakeutui [[Seneca nuorempi|Senecan]] perheen suojelukseen, sillä Senecat olivat myös Hispaniasta kotoisin. Kun Seneca [[Pison salaliitto|Pison salaliiton]] seurauksena menetti asemansa keisari [[Nero]]n hovissa ja joutui tekemään itsemurhan, jäi Martialis joksikin aikaa ilman suojelijaa.
Rivi 12:
 
==Tuotanto==
Ensimmäinen Martialikselta osin säilynyt runokokoelma on vuonna 80 ilmestynyt ''Liber de spectaculis'', joka on kirjoitettu [[Colosseum]]in avajaisten kunniaksi. Vuonna 85 ilmestyneet kokoelmat ''Xenia'' ja ''Apophoreta'' sisältävät lyhyitä lahjarunoja, joita lisättiin lahjoihin, joita roomalaisilla oli tapana antaa vierailleen pitojen jälkeen tai ystävilleen [[saturnalia]]-juhlan aikaan.
 
Martialiksen myöhäisemmät runokoelmatrunokokoelmat tunnetaan vain niiden järjestysluvun (I-XII) perusteella. Yhdessä kokoelmassa on aina noin sata runoa; yhteensä Martialiksen runoja tunnetaan noin 1500. Runojen mitta on tavallisimmin [[eleginen distikon]], mutta Martialis käyttää myös muita mittoja, erityisestaerityisesti [[hendekasyllabus]]ta ja [[korijambi]]a eli ontuvaa [[jambi]]a.
 
Runoissa käsiteltävien aihepiirien kirjo on suuri, mutta pääosin ne liittyvät Rooman arkipäivään. Runoissa ollaan kylpylöissä, toreilla, kaduilla, ilotaloissa, kilpa-ajoissa, aterioimassa jne. Monesti runot pilkkaavat joitakin yleisiä roomalaisia paheita – tuolloin runoissa ei mainita ketään oikealla nimellä – mutta joukossa on myös tiettyjä henkilöitä (erityisesti keisareita) ylistäviä kuvauksia.