Ero sivun ”Karađorđe” versioiden välillä

109 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
tark., kuva patsaasta
(Ak: Uusi sivu: thumb|Ðorđe Petrović (Karađorđe), [[Vladimir Borovikovskin maalaama muotokuva vuodelta 1816.]] '''Karađ...)
 
(tark., kuva patsaasta)
[[Tiedosto:Karađorđe Petrović, by Vladimir Borovikovsky, 1816.jpg|thumb|Ðorđe Petrović (Karađorđe), [[Vladimir Borovikovski]]n maalaama muotokuva vuodelta 1816.]]
[[Tiedosto:Statue of Karadjordje in Belgrade.jpg|thumb|Karađorđen patsas [[Belgrad]]issa.]]
'''Karađorđe''' (syntyjään ''George Petrović'', {{k-sh|Ðorđe Petrović}}, tunnettiin myös nimellä ''Musta George''; [[14. marraskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 3. marraskuuta)</small> [[1762]] [[Viševac]] – [[25. heinäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 13. heinäkuuta)</small> [[1817]] [[Radovanje]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/311942/Karadjordje Karadjordje] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 20.4.2013.</ref> oli [[serbia]]lainen kapinajohtaja, joka johti serbien itsenäisyystaistelua [[Ottomaanien valtakunta|ottomaanien]] valtaa vastaan vuosina 1804–1813. Hän oli myös [[Karađorđević]]in dynastian perustaja.
 
Karađorđe oli lähtöisin talonpoikaisesta perheestä ja vietti nuoruutensa siko- ja vuohipaimenena. Hän muutti vuonna 1787 [[Itävalta]]an ja soti Itävallan armeijassa italialaisia ja turkkilaisia vastaan. [[Itävallan–Turkin sota|Itävallan–Turkin sodan]] loputtua hän asettui asumaan Serbian [[Topola]]an ja elätti itsensä karjakauppiaana. Kun serbit vuonna 1804 nousivat turkkilaisia [[Janitsaarit|janitsaareja]] vastaan, he valitsivat Karađorđen johtajakseen. Sulttaani [[Selim III]] hyväksyi janitsaarien kukistamisen, sillä hän piti näitä kapinallisina. Menestys kuitenkin innoitti serbit vaatimaan itsehallintoa, mihin sulttaani ei enää suostunut. Tämän seurauksena Karađorđe aloitti vuonna 1805 [[serbien ensimmäinen kansannousu|itsenäisyyssodan]]. Taitavalla sissisodankäynnillä hän onnistuikin karkottamaan turkkilaiset Serbiasta ja maa itsenäistyi väliaikaisesti. Vuonna 1808 hyväksyttiin Serbian ensimmäinen perustuslaki ja Karađorđe nimitettiin maan valtionpäämieheksi nimikkeellä ”Serbian ylin perinnöllinen johtaja”.<ref name="brit" />
 
Vuodesta 1807 sodassa Turkkia vastaan ollut [[Venäjä]] toimi Serbian liittolaisena, mutta sen tuki Serbian itsenäisyydelle oli lähinnä muodollinen. Vuonna 1810 serbit ja venäläiset voittivat yhteisvoimin turkkilaiset Varvarinin ja Loznican taisteluissa, mutta [[Napoleon]]in [[Isänmaallinen sota|hyökättyä Venäjälle]] vuonna 1812 venäläisetVenäjä solmivatsolmi pikaisesti Turkin kanssa rauhan, joka ei antanut kunnollisia takeita Serbian itsenäisyyden säilymiselle. Turkkilaiset hyökkäsivätkin pian Serbiaan ja valloittivat maan takaisin vuonna 1813. Karađorđe pakeni Itävaltaan. [[Miloš Obrenović]] käynnisti vuonna 1815 Serbiassa [[Serbien toinen kansannousu|uuden kapinan]] turkkilaisia vastaan, mutta hän piti Karađorđea kilpailijanaan eikä sallinut tämän palata maahan. Karađorđe palasi kuitenkin Venäjän kautta salaa Serbiaan tarkoituksenaan johtaa uutta kansannousua kreikkalaisten tuella. Hänet murhattiin nukkuessaan Obrenovićin käskystä, joka lisäksi määräsi Karađorđen pään lähetettäväksi sulttaanille [[Konstantinopoli]]in. Karađorđevićin ja [[Obrenović]]in sukujen suhteet olivat tämän jälkeen pitkään vihamieliset, mikä vaikutti merkittävästi Serbian politiikkaan.<ref name="brit" />
 
==Lähteet==