Ero sivun ”Elanto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 9:
Vuonna 1915 Elannon johtoon nousi nuori juristi, [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosiaalidemokraatti]] [[Väinö Tanner]], jonka kakkosmieheksi nimitettiin porvari [[Otto Valmari]]. Tanner haistoi ensimmäisen maailmansodan vaikutukset sekä kaupankäyntiin että kiinteistöbisnekseen. Elanto hankki tontteja ja kiinteistöjä yli oman tarpeen; tulevaisuuden varalle ja sijoitusmielessä. Vakavarainen osuuskunta osti muun muassa [[Helsinki|Helsingin]] [[Aleksanterinkatu (Helsinki)|Aleksanterinkadulta]] suuren tontin ja nykyisestä [[Vantaa]]n [[Pakkala]]sta lähes 700 hehtaarin [[Backaksen kartano]]n.
Ristiriidat pääasiassa kaupunkien tehdastyöväestöstä koostuneiden, jäsenmäärältään suurten ja poliittisesti lähellä vasemmistoa olleiden osuuskauppojen sekä pääasiassa maaseudun viljelijäväestöstä koostuneiden, jäsenmäärältään pienten ja poliittisesti lähellä porvareita olleiden osuuskauppojen kesken vahvistuivat, kun suuret osuuskaupat halusivat saada aatteellisessa keskusjärjestössä, Yleisessä Osuuskauppojen Liitossa enemmän määräysvaltaa perustuen kunkin osuuskaupan jäsenmäärään. Koska tämä oli kuitenkin jyrkästi osuustoiminnan yksi jäsen - yksi ääni -periaatetta vastaan, perustivat suuret osuuskaupat Elannon johdolla omaksi aatteelliseksi keskusjärjestöksi [[Kulutusosuuskuntien Keskusliitto|Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK)]] vuonna 1916 muodostaen näin
Poliittisen suuntataistelun kiihtyessä Tanner korosti, että Elanto haluaa palvella kaikkia pääkaupunkiseudun asukkaita, aatteeseen katsomatta. Kaikille helsinkiläisille tämä osuustoimintamalli ei kuitenkaan riittänyt, vaan osa porvareista ryhtyi arkkitehti Jalmari Kekkosen johdolla puuhaamaan ''[[S-ryhmä|pellervolaiseen osuuskauppaliikkeeseen]]'' eli YOL:seen ja SOK:aan sitoutuvaa osuuskauppaa, jonka perustava kokous järjestettiin 1919.
| |||