Wikipedia

Ero sivun ”Kagaali” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
OITi (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
6 557 muokkausta
kuinka tällainen on päässyt jäämään tänne moneksi kuukaudeksi
OITi (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
6 557 muokkausta
pienellä vai isolla? muutin nyt niin että on ainakin johdonmukainen
Rivi 11:
Perustuslaillisten ensimmäinen järjestäytyneeseen passiiviseen vastarintaan tähdännyt kokoontuminen pidettiin 3. elokuuta 1901 entisen tsaarin kenraalin [[Jacob Julius af Lindfors]]in luona [[Tuurholman kartano]]ssa Helsingin Laajasalossa. Kokouksen johtajana oli [[Leo Mechelin]] ja osallistujina lähinnä vanhoja valtiopäivämiehiä – myös [[Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen|Yrjö Sakari Yrjö-Koskista]] oli pyydetty mukaan, mutta hän ei osallistunut. Kokouksessa päätettiin lähinnä asevelvollisuuskutsuntoja vastustaneen adressin keräämisestä, mutta sen innoittamina joukko nuorempia perustuslaillisia päätti perustaa salaisen keskusjärjestön. Näin syntyi kagaali, jonka toiminta alkoi elo–syyskuussa.<ref>Matti Klinge, Keisarin Suomi, s. 374. Schildts Miktor, 1997.</ref>
 
Kagaalin varsinainen perustamiskokous pidettiin 15. päivä syyskuuta vuonna 1901 varatuomari Arne Cederholm asianajajatoimistossa, joka sijaitsi Helsingissä Pohjois-Esplanadin ja Unioninkadun kulmauksessa. Kokouksessa olivat läsnä Arne Cederholm, Ernst Estlander, Th. Homen, [[Adolf von Bonsdorff]], Carl Mannerheim, F. von Wright ja lyhyen hetken Eugen Wolff. Tätä tilaisuutta pidetään Kagaalinkagaalin varsinaisena perustavana kokouksena.<ref> Taistelujen kirja 3 , s. 348</ref><ref>Kagalen 1, s. 132</ref><ref>Koskimies, Y. S. Yrjö-Koskisen elämä 3, s. 195</ref>
 
Myöhemmin pidettiin uusia kokouksia tässä samassa paikassa. Kagaali perusti Helsinkiin keskustoimikunnan ja jakoi maan 45 piiriin. Kagaalilla oli noin 500 kirjeenvaihtajaa, jotka huolehtivat paikkakunnillaan työn järjestämisestä ja hankkivat avukseen paikallisia asiamiehiä, jotka heidän kanssaan jakoivat salaisia painotuotteita ja tekivät muita tehtäviä <ref>Taistelujen kirja 3 , s. 348</ref>
Rivi 29:
 
==Toiminta ja sen loppuminen==
Bobrikovin saatua [[diktaattori]]n valtuudet [[29. maaliskuuta]] [[1903]], hän karkotti maasta kagaalin johtohenkilöt, sen jälkeen Kagaalinkagaalin toimintaa johdettiin Tukholmasta käsin. Maanalaiset lehdet ''Fria Ord'', ''Vapaita Sanoja'', ''Vapaita lehtisiä'' kirjoitettiin ja painettiin useimmiten Tukholmassa. Enemmistö pysyi Mechelinin väkivallattoman vastarinnan linjalla, mutta kirjailija [[Konni Zilliacus|Konni Zilliacuksen]] vähemmistösiipi perusti [[Suomen aktiivinen vastustuspuolue|aktiivisen vastustuspuolueen]], ja aktivistit muun muassa murhasivat Venäjän vallan edustajia, salakuljettivat aseita sekä oikeistolaisuudestaan huolimatta solmivat liittoja muun muassa Venäjän sosialistivallankumouksellisten kanssa. Professori Mechelin puolestaan teki yhteistyötä Venäjän [[liberaali]]en ([[kadettipuolue]]) kanssa.<ref>Mauno Rosendal : elämäkerta, s. 155, 160-161, 177</ref>
 
Diktatuuriasetuksen jälkeen kagaalin toiminta vaikeutui, mutta vielä vuoden 1904 säätyvaltiopäivävaaleissa se onnistui vaikuttamaan passiivista vastarintaa kannattavien voittoon. Kagaali hajaantui [[Vuoden 1905 suurlakko|vuoden 1905 suurlakon]] jälkeen, kun [[marraskuun manifesti]] lopetti yhtenäistämistoimet.<ref name="kauttaaikojen" /> Kagaalia ei koskaan virallisesti lakkautettu, mutta käytännössä sen toiminta päättyi yhteiseen lounaaseen [[18. marraskuuta]] 1905.<ref name="kauttaaikojen" />
 
==Kagaalin toiminnan vastustaminen==
Y. S. Yrjö-Koskisen johtama Suomalainen puolue 17.10.1901 perusti kolmijäsenisen valiokunnan, jonka jäseniä olivat Yrjö-Koskinen, [[J. R. Danielson-Kalmari]] ja [[Viktor Lounasmaa|Viktor Löfgren]], sekä varamiehenä [[K. A. Brander]]. Branderin tehtäväksi oli annettu lukea Kagaalinkagaalin julkaisemat lentolehtiset ja tarvittaessa tehdä niitä vastustavia lehtisiä. Kagaalin vastustaessa laittomia kutsuntoja v. 1903, kolmijäseninen valiokunta lähetti omia edustajiaan, usein raittiuspuhujiksi naamioituneina, pitämään puheita kutsuntoihin osallistumisen puolesta. Kirkkoherra [[Elis Bergroth]], kirkkoherra J. Hollmén, pastori [[K. R. Kares]], kirkkoherra Blomberg ja maisteri Akseli Järnefelt kiertelivät "raittiuspuhujina" vastustamassa Kagaalinkagaalin toimintaa.<ref>Koskimies, Y. S. Yrjö-Koskisen elämä 3, s. 198, 214</ref>
 
==Venäjä-Japani-sota tuo mullistuksia==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kagaali”