Ero sivun ”Terrorin aika” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
toinen kirjalähde; korja, |
toinen kirjalähde; korjausta |
||
Rivi 3:
Terroriaallon taustalla olivat ulkoisen sodan ja sisäisten kapinoiden vallankumoushallinnolle muodostama uhka, minkä seurauksena maan johtajat päättivät ryhtyä käyttämään ankaria keinoja vallankumouksen vihollisiksi epäiltyjä kohtaan.<ref name="brit" /> Kesällä 1793 Ranskan joukot joutuivat perääntymään [[Ranskan vallankumoussodat|vallankumoussodassa]] kaikilla rintamilla ja viholliset – [[Itävalta]], [[Preussi]], [[Englanti]], [[Espanja]] ja [[Sardinian kuningaskunta|Sardinia]] – uhkasivat maata joka suunnalta. Vielä huolestuttavampi oli [[Vendéen kapina]]n ja muiden maakuntien kapinoiden muodostama sisäinen uhka, sillä kapinointi oli levinnyt suurimpaan osaan Ranskan [[Departementti|departementeista]] ja kapinalliset hallitsivat monia suuria kaupunkeja.<ref name="OSMH" /> Myöhemmin on laskettu, että 84 prosenttia terrorin ajan uhreista tuomittiin juuri maaseudulla.<ref name="Haikala">Sisko Haikala: ''Vallankumousten aikakausi'', teoksessa ''Maailmanhistorian pikkujättiläinen'', s. 621–622. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1988.</ref>
Terrorin ajan katsotaan alkaneen 5. syyskuuta 1793, jolloin [[kansalliskonventti]] päätti ”ottaa [[terrori]]n päiväjärjestykseen”. 17. syyskuuta säädettiin ”laki epäilyksenalaisista”, joka antoi laajat valtuudet vallankumouksen vastustajien vangitsemiseen ja tuomitsemiseen.<ref name="OSMH" /> Lokakuussa 1793 lähetettiin giljotiiniin [[Girondistit|girondistien]] johtajat. Levottomuuksia aiheuttaneet [[sanskulotit]] pyrittiin lannistamaan tuhoamalla liikkeen johtajat ja lähettämällä rivijäsenet yleisen asevelvollisuuden perusteella rintamalle tai lahjomalla nämä virkanimityksillä.<ref name="Haikala" /> Vuoden 1794 alkupuolella Yhteishyvän valiokuntaa johtanut [[Maximilien Robespierre]]n ryhmä eliminoi puhdistuksilla sekä maltilliset että äärivasemmistolaiset vastustajansa, [[Danton]]in ja [[Jacques Hébert|Hébertin]] kannattajat. Valiokunta antoi 10. kesäkuuta [[Prairialkuun 22. päivän laki]]na tunnetun säädöksen, jolla syytetyiltä kiellettiin julkinen oikeudenkäynti ja oikeus asianajajaan sekä määrättiin oikeusistuimet tuomitsemaan kaikki syyllisiksi todetut kuolemaan.
Vaikka terrorin aika on usein nähty ylempiin yhteiskuntaluokkiin kohdistuneena tuhoamisena, suurin osa uhreista kuului todellisuudessa alempiin säätyihin. Surmatuista 28 prosenttia oli talonpoikia ja 31 prosenttia työläisiä ja käsityöläisiä sekä kaikkiaan 85 prosenttia [[Kolmas sääty|kolmanteen säätyyn]] kuuluvia.<ref name="Haikala" />
==Tunnettuja terrorin aikana teloitettuja==
| |||