Wikipedia

Ero sivun ”Ranskan säätyjen yleiskokous 1789” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
täyd.
Rivi 1:
[[Tiedosto:Couder Stati generali.jpg|thumb|350px|Säätyjen yleiskokouksen avajaisistunto Versaillesin Menus- Plaisirsissa 5. toukokuuta 1789, [[Auguste Couder]]in maalaus vuodelta 1839. Valtiovarainministeri Necker puhumassa.]]
'''[[Ranskan säätyjen yleiskokous]]''' järjestettiin viimeisen kerran kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] kutsumana vuonna 1789. [[Kolmas sääty|Kolmannen säädyn]] edustajien julistautuminen kansalliskokoukseksi käynnisti tuolloin [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] ja johti vanhan säätyjärjestelmän lakkauttamiseen.
 
==Tausta==
Säätykokouksen koollekutsumisen taustalla olivat Ranskan valtiontalouden krooniset ongelmat: sotien seurauksena kasaantunut suuri valtionvelka, hupeneva valtion kassa, vuodesta toiseen toistuva alijäämä ja näiden seurauksena uhannut valtion vararikko. Tilanteen ratkaisuksi suunniteltu suuri verotusuudistus oli kuninkaan harmiksi torjuttu vuonna 1786 [[notaabeli]]kokouksessa ja 1787 [[Pariisi]]n paikallisparlamentissa.<ref Kuningasname="Mykland101">Mykland yritti1985, siirtääs. valtaa101–104.</ref> pois[[Parlamentti alueparlamenteilta(ancien régime)|Parlamentit]] olivat tuon ajan Ranskassa aatelin hallitsemia tuomioistuimia, mikäjoiden johtioli tyytymättömyyteenrekisteröitävä jakuninkaan lisääntyviinantamat vaatimuksiinlait säätyjenennen koollekutsumisesta.niiden Valtionvoimaanastumista kassanja ollessajotka josaattoivat lähesmyös tyhjälausua Ludvigmielipiteensä XVI:nniiden olisisällöstä. kesälläNe 1788jarruttivat myönnyttäväkaikkia vaatimuksiinverouudistuksia, mikäjotka merkitsiolisivat [[Itsevaltius|itsevaltiuden]]merkinneet ajanpuuttumista päättymistäetuoikeutettujen Ranskassa.säätyjen Samassaverovapauksiin, yhteydessäja päätöksetvetosivat parlamenttienusein vallansiihen, supistamisestaettä peruttiinainoastaan jayleisellä [[Jacquessäätykokouksella Necker]]olisi kutsuttiinoikeus takaisinhyväksyä valtiovarainministeriksiuusia veroja.<ref name="Haikala">MyklandHaikala 19851988, s. 101–104604–607.</ref>
 
Kuningas yritti vuosina 1787–1788 siirtää valtaa pois alueparlamenteilta, mikä johti tyytymättömyyteen ja lisääntyviin vaatimuksiin säätyjen koollekutsumisesta.<ref name="Mykland101" /> Aatelisto käynnisti näin hallitsijan yksinvaltaa vastustaneen poliittisen kamppailun, jota on joskus kutsuttu ”esivallankumoukseksi”. Tässä vaiheessa myös yleinen mielipide asettui heidän tuekseen.<ref name="Haikala" /> Valtion kassan ollessa jo lähes tyhjä Ludvig XVI:n oli kesällä 1788 myönnyttävä vaatimuksiin säätyjen koolle kutsumisesta, mikä merkitsi [[Itsevaltius|itsevaltiuden]] ajan päättymistä Ranskassa. Samassa yhteydessä päätökset parlamenttien vallan supistamisesta peruttiin ja [[Jacques Necker]] kutsuttiin takaisin valtiovarainministeriksi.<ref name="Mykland101" />
Säätykokouksen alla käyty poliittinen keskustelu radikalisoi Ranskan porvaristoa.<ref name="Mykland105">Mykland 1985, s. 105–107.</ref> Paljon huomiota herätti tammikuussa 1789 ilmestynyt [[Emmanuel Joseph Sieyès]]in pamfletti ''[[Mikä on kolmas sääty?]]'', jossa julistettiin kolmannen säädyn edustavan yksinään kansakuntaa. Myös jotkut radikaalit aateliset, kuten [[Honoré Mirabeau]] olivat valituttaneet itsensä kolmannen säädyn edustajiksi aatelissäädyn sijaan.▼
 
==Säätykokouksen valmistelu ja vaalit==
==Tapahtumat==
SäätykokousHallitus aiottiinlupasi järjestääheinäkuussa 1788, että säädyt kokoontuisivat seuraavan vuoden toukokuussa. Syyskuussa 1788 Pariisin parlamentti ilmoitti, että säätykokous pidettäisiin vuoden 1614 edellisen kokouksen mallin mukaisesti, jolloin kaikilla kolmella säädyllä olisi ollut yhtä monta edustajaa ja veto-oikeus lopullisiin päätöksiin. Tällöin etuoikeutetut aateli ja papisto saattoivat äänestää kolmannen säädyn ehdotukset nurin, vaikka kolmas sääty edusti periaatteessa 98 prosenttia maan väestöstä ja maksoi suurimman osan veroista. Porvariston edustajat vaativat kuitenkinnyt kolmannelle säädylle kaksinkertaista edustajamäärää muihin nähden, mikämihin Neckerin ansiosta myössuostuttiin toteutettiinjoulukuussa 1788. AatelistaNecker valittiinuskoi kokoukseensaavansa 270veroreformin edustajaa, papistosta 291 ja kolmannesta säädystä 578. Vaikkaläpi kolmannen säädyn vaalissatuella.<ref olivatname="Haikala" äänioikeutettuja/> myösAatelista veroavalittiin maksavatnäin talonpojatollen jakokoukseen käsityöläiset270 edustajaa, moniportaisenpapistosta vaalijärjestelmän291 seurauksenaja kaikkikolmannesta valitutsäädystä edustajat kuuluivat porvaristoon578. Kolmannen säädyn edustajat toivoivat myöslisäksi päätöksentekoa pääluvun mukaan, kunmutta perinteisestitämän päätöksettärkeämmän edellyttivätkysymyksen säätyjenosalta enemmistönei hyväksyntää, jolloinluvattu etuoikeutetut aateli ja papisto saattoivat äänestää kolmannen säädyn ehdotukset nurinmitään.<ref name="Mykland105" />
 
▲Säätykokouksen allaVaalien käyty poliittinen keskustelu radikalisoi Ranskan porvaristoa.<ref name="Mykland105">Mykland 1985, s. 105–107.</ref> Kritiikin kohteena alkoivat valtionvarojen tilan ja kuninkaan yksinvallan sijaan olla yhä enemmän ylempien säätyjen etuoikeudet ja privilegiot. Paljon huomiota herätti tammikuussa 1789 ilmestynyt [[Emmanuel Joseph Sieyès]]in pamfletti ''[[Mikä on kolmas sääty?]]'', jossa julistettiin kolmannen säädyn edustavan yksinään kansakuntaa ja ylempien säätyjen olevan pelkästään yhteiskunnan loisia. Myös jotkut radikaalit aateliset, kuten [[Honoré Mirabeau]] olivat valituttaneet itsensä kolmannen säädyn edustajiksi aatelissäädyn sijaan. Pariisissa kolmannen säädyn vaalitaistelua johti marraskuussa 1788 perustettu ”kolmenkymmenen komitea”, jonka jäsenet (muun muassa Sieyès) kuuluivat pääasiassa hovi- ja virka-aateliin.<ref name="Haikala" />
Säätykokouksen avajaisissa 5. toukokuuta 1789 ei käsitelty kiisteltyjä menettelytapakysymyksiä. Avajaisseremonioiden marssi- ja istumajärjestys kuitenkin korostivat perinteistä säätyjen arvojärjestystä, jossa kolmas sääty tuli viimeisenä. Avajaisistunnossa [[Versailles]]in Hôtel des Menus-Plaisirs -rakennuksessa Necker piti kahden tunnin esitelmän valtiontalouden tilasta.<ref name="Mykland105" />▼
 
Vaalit pidettiin vuoden 1789 alussa. Aatelin edustajiksi valikoitui lähinnä konservatiivisia henkilöitä, jotka olivat valmiit puolustamana säätynsä etuoikeuksia. Papiston edustajista enemmistö oli seurakuntapappeja ja vain 51 [[Piispa|piispoja]].<ref name="Haikala" /> Vaikka kolmannen säädyn vaalissa olivat äänioikeutettuja kaikki 25 vuotta täyttäneet veroa maksavat miehet eli myös talonpojat ja käsityöläiset, moniportaisen vaalijärjestelmän seurauksena kaikki valitut edustajat kuuluivat porvaristoon.<ref name="Mykland105" /> Enemmistö oli ammatiltaan lakimiehiä ja lainopillisiin kysmyksiin perhetyneitä virkamiehiä. Lähes 3/4 kolmannen säädyn edustajista oli kaupunkilaisia. Käytännössä kolmannen säädyn edustajat olivat mielipiteiltään radikaalimpia kuin valitsijakunnan enemmistö.<ref name="Haikala" />
Lopulta tyytymättömät kolmannen säädyn edustajat julistautuivat 17. kesäkuuta Sieyèsin ehdotuksesta kansalliskokoukseksi, johon enemmistö pappissäädystä pian liittyi. Kolme päivää myöhemmin edustajat vannoivat niin sanotun [[pallohuoneen vala]]n, jonka mukaan kansalliskokous ei hajaantuisi ennen kuin se olisi säätänyt Ranskalle uuden perustuslain. Kuningas Ludvig XVI ei hyväksynyt näitä päätöksiä ja 23. kesäkuuta [[suursinetinvartija]] [[Charles Louis François de Paule de Barentin|de Barentin]] luki säädyille kuninkaan päätöksen, jossa vaadittiin säätyjä kokoontumaan perinteiseen tapaan erikseen. Kolmannen säädyn edustajat kieltäytyivät kuninkaan käskystä huolimatta hajaantumasta ja Mirabeau julisti ”''Me olemme täällä kansan tahdosta ja väistymme vasta pistinten edessä.''” Kuningas antoi lopulta periksi ja suostui 27. kesäkuuta siihen, että säädyt kokoontuisivat yhdessä.<ref>Mykland 1985, s. 108.</ref> Tämä merkitsi perinteisen säätyedustusjärjestelmän päättymistä Ranskassa.▼
 
Edustajien valinnan yhteydessä vaalikokoukset laativat säätykokousta varten valituskirjelmiä ([[cahiers de doléances]]), joissa toivottiin pääosin maltillisia uudistuksia, kuten kansalaisvapauksia, virkojen ostettavuuden poistamista ja perustuslain säätämistä. Papiston ja aateliston kirjelmissä ilmeni valmius ainakin kaventaa kyseisten sätyjen verovapautta.<ref name="Haikala" />
 
==Säädyt kokoontuvat==
▲Säätykokouksen avajaisissa 5. toukokuuta 1789 ei käsitelty kiisteltyjä menettelytapakysymyksiä. Avajaisseremonioiden marssi- ja istumajärjestys kuitenkin korostivat perinteistä säätyjen arvojärjestystä, jossa kolmas sääty tuli viimeisenä. Avajaisistunnossa [[Versailles]]in Hôtel des Menus-Plaisirs -rakennuksessa Necker piti kahden tunnin esitelmän valtiontalouden tilasta.<ref name="Mykland105" /> Säätykokouksen ensimmäiset viikot kuluivat kiistelyyn äänestysjärjestyksestä ja varsinkin aatelin ja kolmannen säädyn välinen juopa syveni. Yhä useammat kolmannen säädyn edustajat alkoivat kannattaa Sieyèsin esittämää ajatusta, että he voisivat edustaa kansakuntaa yksinään.<ref name="Haikala" />
 
▲Lopulta tyytymättömät kolmannen säädyn edustajat julistautuivat 17. kesäkuuta Sieyèsin ehdotuksesta kansalliskokoukseksi,.<ref johonname="Mykland108">Mykland enemmistö1985, pappissäädystä pians. liittyi108.</ref> KolmeKaksi päivää myöhemmin pappissääty päätti niukalla äänten enemmistöllä liittyä siihen. Julistus käytännössä kyseenalaisti Ludvig XVI:n aseman ja kuninkaan vastatoimia osattiin odottaa. Epäröinnin jälkeen Ludvig määräsikin kolmannen säädyn kokoustilana olleen Versaillesin Menus Plaisirs -salin suljettavaksi. Tämän seurauksena säädyn edustajat vannoivat 20. kesäkuuta niin sanotun [[pallohuoneen vala]]n, jonka mukaan kansalliskokous ei hajaantuisi ennen kuin se olisi säätänyt Ranskalle uuden perustuslain. Kuningas Ludvig XVI eiyritti hyväksynytvielä näitäarvovallallaan päätöksiäpalauttaa tilanteen ja kutsui 23. kesäkuuta säädyt kuninkaan eteen.<ref name="Haikala" /> [[suursinetinvartijaSuursinetinvartija]] [[Charles Louis François de Paule de Barentin|de Barentin]] luki säädyille kuninkaanhallitsijan päätöksen, jossa vaadittiin säätyjä kokoontumaan perinteiseen tapaan erikseen. Kolmannen säädyn edustajat kieltäytyivät kuninkaan käskystä huolimatta hajaantumasta ja Mirabeau julisti ”''Me olemme täällä kansan tahdosta ja väistymme vasta pistinten edessä.''” Kuningas antoi lopulta periksi ja suostui 27. kesäkuuta siihen, että säädyt kokoontuisivat yhdessä.<ref>Mykland 1985,name="Mykland108" s. 108.</ref> Tämä merkitsi perinteisen säätyedustusjärjestelmän päättymistä Ranskassa.
 
==Lähteet==
*Sisko Haikala: ''Vallankumousten aikakausi'', teoksessa ''Maailmanhistorian pikkujättiläinen'', WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1988. ISBN 951-0-15101-7
*Knut Mykland: ''Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset'' (suom. Heikki Eskelinen). Otava, Helsinki 1985. ISBN 951-1-08772-X
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan_säätyjen_yleiskokous_1789”