Ero sivun ”Rooman keisari” versioiden välillä

3 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Keisarikunnan alkuaikoina aiemmat tasavaltalaiset muodot suurelta osin säilyivät. Tätä vaihetta keisariuden historiassa kutsutaan ''prinsipaatiksi''. Myöhemmin 300-luvulla keisarius muuttui yksinvaltiuden suuntaan, josta käytetään nimitystä ''dominaatti'', mutta keisariudesta ei silti muodostunut [[monarkia]]a sen nykyisessä merkityksessä. Keisari oli virallisesti ''[[primus inter pares]]'', ensimmäinen vertaistensa joukosta, eikä hänellä ollut rajatonta ''[[de jure]]'' valtaa. Monet keisarit eivät olleet hallitsijoita myöskään ''[[de facto]]'', sillä aikojen saatossa todellista valtaa käyttivät usein esimerkiksi byrokraatit ja sotilaat, joille keisari oli kätevä [[nukkehallitsija]].
 
KeisarinMagan auktoriteetti pohjautui tasavaltalaisiin virkoihin. Yleensä keisari valitutti itsensä sekä [[konsuli|konsuliksi]] että [[kensori]]ksi. Hän johti myös senaattia [[princeps senatus|princeps senatuksen]] (senaatin pään) viran haltijana ja pontifex-pappien [[kollegio]]ta [[pontifex maximus|pontifex maximuksen]] viran haltijana. Näiden virkojen haltijana hänellä oli suuri henkilökohtainen arvovalta (''dignitas'' ja ''auctoritas''). Henkilökohtaisesti keisarilla oli myös ''[[imperium]] maius'' (suurempi imperium) ja [[tribuuni]]noikeudet. Tämän yhdistelmän johdosta keisarilla oli ylin tuomiovalta, veto-oikeus kaikkiin päätöksiin ja täydellinen koskemattomuus.
 
Keisarin tavallisia titteleitä olivat [[imperaattori]], ''[[Caesar (arvonimi)|caesar]]'' ja ''[[Augustus (arvonimi)|augustus]]'', joista ensimmäinen on tasavaltalainen sotapäällikön kunnianimi ja kaksi viimeistä on johdettu henkilönimistä. Alkuaikoina keisareilla ei ollut varsinaista [[univormu]]a, myöhemmin he käyttivät purppuraviittaa ja [[diadeemi]]a.
Rekisteröitymätön käyttäjä