Ero sivun ”George Armstrong Custer” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
p (Botti poisti 40 Wikidatan sivulle d:q188205 siirrettyä kielilinkkiä)
| lisänimi = Autie,<ref name="Hatch 1"> Hatch s.1.</ref> Cinnamon, Curly,<ref name="Angelfire"/> Long Hair
| syntymäpaikka = [[Rumley]], [[Ohio]]
| kuolinpaikka = [[Little Big HornBighorn]], [[Montana]]
| Maa = [[Yhdysvallat]]
| palvelusvuodet = 1861–1876 (Yhdysvallat)
| sotilasarvo = [[Everstiluutnantti]]
| sodat = [[Yhdysvaltain sisällisotasisällissota]], [[Gettysburgin taistelu]], tasankojen intiaanisodat kuten [[Washitan verilöyly]] ja [[Little Bighornin taistelu]]
| kunniamerkit =
}}
George Custer syntyi vanhempiensa ensimmäisenä yhteisenä lapsena. Hänen isänsä Emanuel Henry Custer oli [[seppä]]. Äidin nimi oli Maria Kirkpatrick Ward. Perheen lapsien määrä kasvoi myöhemmin kolmella pojalla ja yhdellä tytöllä. Heidän nimensä olivat syntymäjärjestyksessä Nevin, Thomas, Boston ja Margaret. Jo pienenä Georgea alettiin kutsua toisen etunimensä mukaan Armstrongiksi. Hän itse ei osannut lausua nimeään oikein, vaan siitä tuli ”Autie”, josta muodostui yleisesti käytetty lempinimi.<ref name="Hatch 1"> Hatch s.1.</ref>
 
Nuori Custer varttui lapsuutensa [[Monroe (Michigan)|Monroessa]], [[Michigan]]issa. Hän kävi [[koulu]]a Ohiossa, ja hänen kunnianhimoinen päämääränsä oli pienestä pitäen tulla sotilaaksi.<ref name="Getty"/>
 
===Opiskelu===
Koulunkäyntinsä lopetettuaan Custer aloitti vuonna 1857 sotilasuransa [[West Point]]in sotilasakatemiassa. Hän solmi monia ystävyyssuhteita niin lännestä kuin etelästäkin tulleiden kadettien kanssa. Myöhemmin hän joutui taistelukentällä kohtaamaan erään huonetoverinsa, joka [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltojen sisällissodassa]] edusti vihollisen joukkoja eli [[etelävaltiot|Etelävaltioita]].<ref name="Angelfire"/>
 
West Pointissa Custer tunnettiin useilla lempinimillä, kuten ”Cinnamonina” ja ”Curlynä”. Kumpikin nimi liittyi hänen kihariin hiuksiinsa, jotka tuoksuivat kaneliöljyllekaneliöljyltä. Hän sai epäsopivasta käytöksestäänäänkäytöksestään useita muistutuksia. Vaikka nämä teot eivät olleet juuri suunsoittoa kummempia, oli niiden määrä oli epätavallisen suuri. VakavimmistaVakavammista rikkeistä ei ole löytynyt merkintöjä. Custer käytti opiskeluaikoinaan jonkin verran alkoholia, mutta tutkimukset osoittavat, että suurin osa West Pointin kadeteista teki samoin.<ref name="Angelfire"/>
 
Vuonna 1861 Custer valmistui 34-henkisen vuosikurssinsa viimeisenä.<ref name="Angelfire">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.angelfire.com/oh5/custer/Westpoint.html | Nimeke = Academy Years at West Point | Julkaisu = Angelfire.com | Viitattu = 4.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
===Avioliitto===
[[Tiedosto:George Armstrong Custer and Elizabeth Bacon Custer - Brady-Handy.jpg| thumb|right|190px| George ja Elizabeth Bacon Custer.]]
Custer avioitui [[9. helmikuuta]] [[1864]] Elizabeth ”Libbie” Baconin kanssa. He olivat tunteneet toisensa jo lapsuudessaan Monroessa, mutta virallisesti heidät esiteltiin toisilleen [[kiitospäivä]]n juhlissa vuonna 1862.<ref name="Teilas 233"> Teilas s. 233.</ref> Libbie oli kuusi vuotta miestään nuorempi, ja häntä pidettiin sekä kauniina että älykkäänä<ref name="Vert 62"> Vert s. 62.</ref> Pari oli kirjeenvaihdossa runsaan vuoden ajan ennen avioitumista. Libbien isä ei halunnut tyttärensä seurustelevan sotilaan kanssa, mutta tyttö ei antanut tämän mielipiteen vaikuttaa päätökseensä tulla rouva Custeriksi. Custer itse myönsi, että Libbiellä oli taito hillitä hänen ajattelematonta ja röyhkeää tapaansa käyttäytyä, ja oli hänelle ihanteellinen puoliso.<ref name="Day"/>
 
Avioliiton jälkeen pari vietti kuherruskuukautensa [[New York]]issa. TämänSen jälkeen he asettuivat asumaan [[Washington (DC)|Washingtoniin]], jossa heistä tuli seurapiirien lemmikeitälemmikkejä. Kun Custer oli sotakentillä, Libbie piti yllä suhteita [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaanisen puolueen]] jäseniin. Hän hankki vaikutusvaltaa [[Yhdysvaltain kongressi|kongressin]] edustajiin, ja tällä saattoi myös olla ratkaiseva merkitys Custerin sotilaalliseen ylennykseen keväällä 1865.<ref name="Day"/>
 
==Sotilasura==
Custer osallistui [[Yhdysvaltain sisällissota]]an [[pohjoisvaltiot|pohjoisvaltioiden]] joukoissa ratsuväen komentajana. Hänen sotilaallinen nousunsa oli nopea, ja perustui voimakkaaseen kunnianhimoon ja tiukoissa tilanteissa osoitettuun kylmäverisyyteen.<ref name="Kennedy">{{Verkkoviite| Osoite=http://militaryhistory.about.com/od/1800sarmybiographies/p/custer.htm | Nimeke=Indian Wars: Lt. Colonel George A. Custer |Tekijä=Kennedy Hickman|Viitattu=21.12.2010 |Kieli={{en}}}}</ref> Hänen uskaliasta toimintaansa ei kuitenkaan pidetty erityisen älykkäänä. Custer hankki itselleen vapaaehtoisten [[kenraalimajuri]]n paikallisarvon ja suunnitteli itselleen kiiltävän ja samettisen [[univormu]]n.<ref name="New">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2010/06/13/books/review/Barcott-t.html | Nimeke = Sunday Book Review: The Last Stand| Julkaisu = New York Times.com |Viitattu =5.12.2010 |Kieli={{en}}}}</ref>
 
[[3. heinäkuuta]] [[1863]] Custer ja hänen prikaatinsa, joka tunnettiin nimellä ”Wolverines” (michiganilaiset), näyttelivät tärkeää roolia [[Gettysburgin taistelu]]ssa, joka käytiin [[Pennsylvania]]ssa. Custer johdatti taistelun aikana miehensä uskaliaaseen rynnäkköön, joka mursi etelävaltioiden joukkojen selustan. Vaikka Custer menetti 257 miestä, enemmän kuin yksikään muu pohjoisvaltioiden ratsuväkirykmentti taistelun aikana, toi Gettysburgissa osoitettu uhkarohkeus toi hänelle paljon kunniaa. Samalla hänen prikaatistaan tuli eräs sodan juhlituimmista sotilasyksiköistä.<ref name="Getty">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rocemabra.com/~roger/tagg/generals/general38.html | Nimeke = Union Cavalry Corps, 3rd Division | Julkaisu = Resemabra.com | Viitattu =6.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
[[Tiedosto:Custer BG Geo A in velvet ca 1864.JPG|thumb|right|170px| Custer istuvassa samettisessa husaarintakissaan, jonka hän oli suunnitellut itse. Hän oli sisällissodan pohjoisvaltioiden kuvatuin upseeri.<ref name="Getty"/>]] Seuraavan kahden vuoden aikana Custerin ratsuväki otti osaa vielä moniin taisteluihin, jotka päättyivät lähes vuoden jatkuneeseen [[Petersburgin piiritys|Petersburgin piiritykseen]]. [[9. huhtikuuta]] [[1865]] kenraali [[Robert E. Lee]]n johtamat etelävaltioiden joukot antautuivat pohjoisvaltioille, joka merkitsi samalla sisällissodan päättymistä.<ref name="Kennedy"/>
 
[[Tiedosto:Custer BG Geo A in velvet ca 1864.JPG|thumb|right|170px|Custer istuvassa samettisessa husaarintakissaan, jonka hän oli suunnitellut itse. Hän oli sisällissodan pohjoisvaltioiden kuvatuin upseeri.<ref name="Getty"/>]]
Sankarin maineeseen noussutta Custeria pidettiin yleisesti raakana kiipijänä, joka vaati joukoiltaan mahdottomia ja jota suurin osa hänen omista miehistään vihasi.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref> Hän oli onnistunut luomaan ympärilleen sädekehän, koska hyvä onni oli sopivasti auttanut häntä taisteluissa. Sisällissodan jälkeen ei Custeria välttämättä olisi tarvittu ollenkaan, mutta muun tekemisen puutteessa hän jäi armeijaan odottamaan itselleen sopivaa työtä. Hän kieltäytyi kuitenkin ottamasta komentoonsa ensimmäisenä tarjottua kymmenettä ratsuväkikomppaniaa, joka oli koottu työttömistä ja asunnottomista [[afroamerikkalainen|afroamerikkalaisista]].<ref name="Kennedy"/> [[Alabama]]sta, [[Louisiana]]sta ja [[Tennessee]]stä tulleet vapautetut mustat orjat olivat tottuneet [[rasismi]]in ja nostivat itsensä maineeseen tulevien intiaanisotien pelättyinä [[Buffalo soldiers|puhvelisotilaina]].<ref name="Buffalo Soldiers: Indian Wars, Facing Rasism..."> {{Verkkoviite| Osoite=http://encyclopedia.jrank.org/articles/pages/6032/Buffalo-Soldiers.html|Nimeke=Buffalo Soldiers|Julkaisu=Jrank.org|Viitattu 24.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref>
[[Tiedosto:Custer BG Geo A in velvet ca 1864.JPG|thumb|right|170px| Custer istuvassa samettisessa husaarintakissaan, jonka hän oli suunnitellut itse. Hän oli sisällissodan pohjoisvaltioiden kuvatuin upseeri.<ref name="Getty"/>]] Seuraavan kahden vuoden aikana Custerin ratsuväki otti osaa vielä moniin taisteluihin, jotka päättyivät lähes vuoden jatkuneeseen [[Petersburgin piiritys|Petersburgin piiritykseen]]. [[9. huhtikuuta]] [[1865]] kenraali [[Robert E. Lee]]n johtamat etelävaltioiden joukot antautuivat pohjoisvaltioille, joka merkitsi samalla sisällissodan päättymistä.<ref name="Kennedy"/>
 
Sankarin maineeseen noussutta Custeria pidettiin yleisesti raakana kiipijänä, joka vaati joukoiltaan mahdottomia ja jota suurin osa hänen omista miehistään vihasi.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref> Hän oli onnistunut luomaan ympärilleen sädekehän, koska hyvä onni oli sopivasti auttanut häntä taisteluissa. Sisällissodan jälkeen ei Custeria ei välttämättä olisi tarvittu ollenkaan, mutta muun tekemisen puutteessa hän jäi armeijaan odottamaan itselleen sopivaa työtä. Hän kieltäytyi kuitenkin ottamasta komentoonsa ensimmäisenä tarjottua kymmenettä ratsuväkikomppaniaa, joka oli koottu työttömistä ja asunnottomista [[afroamerikkalainenafroamerikkalaiset|afroamerikkalaisista]].<ref name="Kennedy"/> [[Alabama]]sta, [[Louisiana]]sta ja [[Tennessee]]stä tulleet vapautetut mustat orjat olivat tottuneet [[rasismi]]in ja nostivat itsensä maineeseen tulevien intiaanisotien pelättyinä [[Buffalo soldierssoldier|puhvelisotilaina]].<ref name="Buffalo Soldiers: Indian Wars, Facing Rasism..."> {{Verkkoviite| Osoite=http://encyclopedia.jrank.org/articles/pages/6032/Buffalo-Soldiers.html|Nimeke=Buffalo Soldiers|Julkaisu=Jrank.org|Viitattu 24.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref>
Sopivampi pesti Custerille ilmaantui loppuvuodesta 1866, kun läntisten Territorioiden ylipäällikkönä toiminut kenraali [[Winfield Scott Hancock]] alkoi varustaa retkikuntaa, jonka tehtävänä oli valvoa intiaanien käytöstä ja rangaista niitä, jotka syyllistyisivät rikollisiin tekoihin valkoisia vastaan. Tämä oli valheellinen veruke retkikunnan kokoamiseen, sillä todellisuudessa Hancockin tarkoitus oli ajaa intiaanit pois mailtaan huolimatta niistä monista sopimuksista, joita oli allekirjoitettu takaamaan maat niiden alkuperäisille asukkaille.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref>
 
Sopivampi pesti Custerille ilmaantui loppuvuodesta 1866, kun läntisten Territorioidenterritorioiden ylipäällikkönä toiminut kenraali [[Winfield Scott Hancock]] alkoi varustaa retkikuntaa, jonka tehtävänä oli valvoa intiaanien käytöstä ja rangaista niitä, jotka syyllistyisivät rikollisiin tekoihin valkoisia vastaan. Tämä oli valheellinen veruke retkikunnan kokoamiseen, sillä todellisuudessa Hancockin tarkoitus oli ajaa intiaanit pois mailtaan huolimatta niistä monista sopimuksista, joita oli allekirjoitettu takaamaan maat niiden alkuperäisille asukkaille.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref>
Custer sai komentoonsa Yhdysvaltain seitsemännen ratsuväen, joka koostui lähes kokonaan eri miehistä kuin sisällissodan aikana. Mukana oli seikkailijoita, etsintäkuulutettuja rikollisia ja ammattitappajia.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref> He saivat tehtäväkseen ajaa takaa kapinoivia [[cheyennet|cheyennejä]] ja näihin yhdistyneitä [[siouxit|siouxeja]], jotka kävivät rautatietyöläisten, vankkurien ja postiasemien kimppuun läntisen [[Kansas]]in ja [[Nebraska]]n alueilla. Custerin polkuja tasangoilla viitoittivat poltetut ja evakuoidut kylät, mutta ryöstöretkiin osallistuneet soturit onnistuivat välttelemään heitä. Kesällä 1867 intiaanit tekivät aselevon, mutta sen kestoaika oli lyhyt. Väkivaltaisuudet leimahtivat liekkeihin uudelleen jo samana vuonna.<ref name="Waldman 149"> Waldman s. 149.</ref>
 
Custer sai komentoonsa Yhdysvaltain seitsemännen ratsuväen, joka koostui lähes kokonaan eri miehistä kuin sisällissodan aikana. Mukana oli seikkailijoita, etsintäkuulutettuja rikollisia ja ammattitappajia.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref> He saivat tehtäväkseen ajaa takaa kapinoivia [[cheyennet|cheyennejä]] ja näihin yhdistyneitä [[siouxit|siouxeja]], jotka kävivät rautatietyöläisten, vankkurien ja postiasemien kimppuun läntisen [[Kansas]]in ja [[Nebraska]]n alueilla. Custerin polkuja tasangoilla viitoittivat poltetut ja evakuoidut kylät, mutta ryöstöretkiin osallistuneet soturit onnistuivat välttelemään heitä. Kesällä 1867 intiaanit tekivät aselevon, mutta sense kestoaikakesti olivain lyhytlyhyen aikaa. Väkivaltaisuudet leimahtivat liekkeihin uudelleen jo samana vuonna.<ref name="Waldman 149"> Waldman s. 149.</ref>
 
===Washita-joen verilöyly===
Läntisten alueiden ylipäällikkö ja prikaatinkenraali [[Philip Sheridan|Philip H. Sheridan]] lähetti ensiluokkaisia rajaseudun miehiä nujertamaan intiaanit, mutta cheyennien lisäksi vastassa oli [[kiowat|kiowia]] ja [[comanchet|comancheja]]. Sota siirtyi etelämmäksi ja mukaan liittyi Sheridanin alaisuuteen siirtynyt Custer ja hänen ratsuväkensä. Sheridan suunnitteli hyökkäystä [[Oklahoma]]n Wachita-joen reservaattialueella sijaitsevaan cheyennien talvileiriin, joka toimi rauhantahtoisen päällikön [[Musta Kattila|Mustan Kattilan]] alaisuudessa. Tämä oli tuonut joukkonsa pois sota-alueilta osallistumatta siellä käytäviin taisteluihin. Sheridan tiesi, että Mustan Kattilan leiriin ei kuulunut kovinkaan paljon nuoria sotureita.<ref name="Newark 251"> Newark & May s. 251.</ref> Tämä asia helpotti hänen päätöstään antaa Custerille määräyksen hyökätä kylään.<ref name="Horsley">{{Verkkoviite| Osoite =http://www.dickshovel.com/was.html |Nimeke=Genocide on The Great Plains | Tekijä=Horsley, James|Viitattu=18.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref>
 
[[Tiedosto: The Indian campaign.jpg|thumb|300px|Custer kävelytti vangitsemiaan cheyennenaisia yli sata kilometriä lumen peittämillä tasangoilla jäätävän tuulen piiskaamina. Theodore R. Davisin aikalaispiirros.]]
[[27. marraskuuta]] [[1868]] Custer joukkoineen tunkeutui läpi lumituiskun Mustan Kattilan leiriin. Hyökkäyksen vaikuttavuutta lisätäkseen rykmentin soittokunta puhalsi torvillaan Custerin lempisävelmää ”Garry”[[Garry Owenia”Owen]]ia”.<ref name="Henriksson 111"> Henriksson s. 111.</ref> Cheyennet eivät ehtineet nousta puolustukseen, vaan yrittivät paeta suojaan sekasorron alta. Heidän muonansa ja talvivarustuksensa tuhottiin, ja yli 800 intiaaniponia ammuttiin. Taistelu oli ohi muutamassa minuutissa, mutta sen seuraukset olivat murheelliset cheyenneille. Päällikkö Musta Kattila ja 103 leirin asukasta menehtyi. Heistä 92 oli naisia, lapsia ja vanhuksia.<ref name="Horsley"/> Eloon jääneet 53 naista ja lasta pakotettiin kulkemaan jalkaisin yli sadan kilometrin matka lähimpään linnakkeeseen paksussa lumessa ja kovassa pakkasessa.<ref name="Henriksson> Henriksson s. 111.</ref>
 
===Venäjän suurruhtinaan vierailu===
Washitan verilöylyn jälkeen Custerin saama kyseenalainen maine levisi [[tasankointiaanit|tasankointiaanien]] keskuudessa ja hänestä käytettiin halventavaa liikanimeä ”Vaimontappaja”. Cheyennet ja siouxit kutsuivat Custeria myös ”Pitkätukaksi” hänen hiustensa mukaan. Ulkoista olemusta korostava samettinen sisällissodan aikainen asepuku oli tasangoilla vaihtunut valkoiseksi pukinnahkaiseksi turkismetsästäjän hapsutakiksi. Tästä muodostui liehuvan tukan ohella Custerin tunnusmerkki, jota seuraavan vuosisadan elokuvantekijät hyödynsivät.<ref name="Frost 179"> Frost s. 179.</ref>
 
Custerin saamat tehtävät eivät liittyneet yksinomaan vierailuihin tasankointiaanien kylissä. Alkuvuodesta [[1872]] hän oli mukana [[Venäjä]]n [[tsaari]]nkeisarin [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:senn]] pojan [[Aleksei suurruhtinasAleksandrovitš AlexisinRomanov|suuriruhtinas Aleksein]] ja tämän seurueen metsästysretkillä [[Nebraska]]n tasangoilla.<ref name="Teilas 228"> Teilas s. 228.</ref><ref name="Leckie 134"> Leckie s. 134.</ref> Ruhtinas ampui kahtena päivänä useita [[biisoni|biisoneita]] ja oli katselijana sadan sioux-soturin esittämässä rauhanomaisessa sotatanssissa.<ref name="Angel">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.angelfire.com/mi4/polcrt/Custer.html| Nimeke =General George Armstrong Custer| Julkaisu=Angelfire.com|Viitattu=16.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref> Maailmankiertueella oleva ruhtinas vieraili Custerin mukana myös [[Denver]]issä, josta he jatkoivat [[Louisville]]en. TäälläSiellä rouva Custer liittyi seurueeseen mukaan ja kertoili jälkeenpäin ylpeänä siitä kuninkaallisesta kohtelusta, jota oli saanut osakseen venäläisten arvovieraiden mukana liikkuessaan. Yli kuukauden kestäneen vierailun jälkeen ruhtinas seurueineen matkusti Custerien seurassa laivalla alas [[Mississippi (joki)| Mississippiä]] [[New Orleans]]iin, josta hän jatkoi matkaansa venäläisen sotalaivan mukana päämääränään [[Havanna]].<ref name="Hatch 108"> Hatch s. 108.</ref>
 
===Mustien vuorten kultalöydöt===
 
Vuonna 1874 kenraali Sheridan lähetti Custerin rykmentteineen tutkimusmatkalle [[siouxit|sioux-intiaanien]] pyhille maille [[Black Hills]]iin, jossa oli huhun mukaan tehty kultalöytö. Custer vahvisti asian, ja tietoa levitettiin tehokkaasti lehdistölle. Asia eteni aivan kuten Washingtonin päämajassa oli laskettukin. Kullanhimon sokaisemia onnenonkijoita ja seikkailijoita alkoi virrata [[Dakotan territorioonterritorio]]on päämääränään MustatBlack vuoretHills. Pienelle alueelle kertyi lyhyessä ajassa 15&nbsp;000 kullankaivajaa.<ref name ="New"/> Custer joukkoineen oli valmiina avaamaan tulen, jos intiaanien ja kullankaivajien välille syntyisi erimielisyyksiä. Vaikka Custerin tehtävänä olikin ”suojella” alueen intiaaniväestöä, niin sotilaat eivät kyenneet tai edes halunneet estää kullankaivajien toimia.<ref name=Henriksson 123"> Henriksson s. 123.</ref>
 
[[Tiedosto: USGrant.gif|thumb|left| Ulysses Grant ennen presidenttikauttaan. Yhdysvaltojen päämiehenä ([[1869]]- [[1877]]1869–1877) hän kannatti ”rauhanpolitiikkaa”, joka perustui intiaanien sotilaallisesti alistettuun asemaan. Tasankointiaanit osoittivat kuitenkin politiikan perusajatuksen virheellisyyden.]]
Siouxien eri leirikuntien ja heimojen päälliköt yhdistivät voimansa. He toimivat juuri päinvastoin kuin mitä heiltä osattiin odottaa. He halusivat neuvotella sen sijaan että olisivat ryhtyneet sotimaan. Yhdysvaltojen presidentti [[Ulysses S. Grant]] joutui tukalaan asemaan yrittäessään tehdä valintaa intiaanien ja kullankaivajien välillä. Hän nimitti komission neuvottelemaan [[lakotat|lakotain]] kanssa Mustien vuorten ostamisesta. Intiaanien johdossa toiminut [[Punainen Pilvi]] piti kiinni sopimuksesta, joka oli kirjoitettu 1860-luvun lopulla ja jossa maat oli luvattu lakotoille. Hän oli valmis myymään vuoret, mutta palkkioksi niistä hän vaati Yhdysvaltoja elättämään kansaansa seitsemän sukupolven ajan ja maksamaan lisäksi 600 miljoonaa [[dollari]]a. Grantin komissio ei suostunut vaatimuksiin.<ref name="Henriksson 124">Henriksson s. 124.</ref>
 
===Custer ja Grant===
 
Grantin rauhanpolitiikan ohella esille noussut [[Bureau of Indian Affairs]] (intiaaniasiain virasto) sai ikävää julkisuutta, kun muutamat siihen kuuluvat henkilöt joutuivat syytteeseen [[korruptio]]sta. Reservaatti-intiaaneille tarkoitetuista vuotuisista korvauksista suurin osa oli käytetty muihin tarkoituksiin. Eräs syytetyistä oli presidentin veli Orvin T. Grant.<ref name="Anderson 16"> Anderson s. 16.</ref> Custer matkusti Washingtoniin keväällä [[1876]] ja esiintyi [[tuomioistuin|tuomioistuimen]] edessä todistajana syytettyjä vastaan. Tapaus kiristi Custerin ja presidentti Grantin välejä.<ref name="Experience">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.pbs.org/wgbh/amex/grant/peopleevents/p_custer.html| Nimeke = People and Events: George Armstrong Custer | Julkaisu=American Experience| Viitattu=15.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref> Grant oli raivoissaan ja halusi kostaa Custerille veljensä puolesta. Presidentin käskystä Custer menetti määräysvallan ratsuväkeensä. Kenraalit Sheridan ja [[Alfred H. Terry]] ryhtyivät puhumaan Custerin puolesta ja onnistuivat muuttamaan Grantin päätöksen.<ref name="Anderson 16"> Anderson s. 16.</ref> Terry oli nimitetty johtamaan kolonnaa, jonka tehtävänä oli laittaa kuriin reservaateistaan karanneet intiaanit, keinoja kaihtamatta. Sheridan, jonka kuuluisin [[mietelause]] oli ”''Ainoa”Ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani''”intiaani”, luotti täysin Custerin taitoihin tulevissa yhteenotoissa .<ref name="Waldman 157"> Waldman s. 157.</ref> Sisällissodassa ansioituneelta Terryllä ei ollut kokemuksia intiaaneja vastaan käydyistä sodista, ja siksi hän halusi ottaa Custerin mukaan tasangoille suuntautuvalle matkalle.<ref name="Teilas 276"> Teilas s. 276.</ref><ref name="Leckie 134"> Leckie s.134.</ref>
 
===Little Bighorn===
{{pääartikkeli|[[Little Bighornin taistelu]]}}
[[25. kesäkuuta]] [[1876]] Custer johdatti Yhdysvaltain seitsemännen ratsuväen [[Istuva Härkä|Istuvan Härän]] ja [[Hullu Hevonen|Hullun Hevosen]] johtamia intiaaneja vastaan [[Little Bighorn]] -joen läheisyydessä [[Montana]]ssa. Custerin seitsemäs rykmentti oli kolmiosaisen armeijan idästä tuleva etujoukko. Kenraali [[George Crook]] omine miehineen lähestyi etelästä ja eversti [[John Gibbon]]in johtamat joukot lännestä tarkoituksenaan piirittää vastarintaan nousseet lakotat, cheyennet ja [[arapahot]].<ref name="Luhrmann 61-62"> Luhrmann 61-62.</ref>
 
Custer oli saanut selvän määräyksen odottaa muiden joukkojen saapumista sovitulla paikalla. Hän päätti kuitenkin olla noudattamatta ohjeita, kun tiedustelijat havaitsivat intiaanien leirin Little Bighorn -joen rannalla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan paikalla olisi ollut 14501&nbsp;450 [[jalkaväki|jalkaväen]] ja [[ratsuväki|ratsuväen]] sotilasta, mutta eteen avautunut mahdollisuus ottaa kunniakas voitto ilman apuvoimia houkutteli Custerin tekemään väärän ratkaisun.<ref name="Farlex">{{Verkkoviite|Osoite=http://encyclopedia.farlex.com/Custer,+George+Armstrong | Nimeke =Custer, George Armstrong (1839-1876) |Julkaisu =Encyclopedia.farlex.com|Viitattu=9.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref>
 
Custer ei ilmeisesti käsittänyt vastassa olevan vihollisjoukon suuruutta ja määräsi joukkonsa piirittimään leirin, vaikka vastassa oli noin 1&nbsp;800 soturia.<ref name="Waldman 157"/> Päätöksensä tehtyään hän jakoi rykmenttinsä kolmeen erilliseen taisteluyksikköön.<ref name="Teilas 74"> Teilas s. 74.</ref>
{{Sitaatti2|right|
Custeria ei oltu silvottu lainkaan. Hän makasi selällään ja hänen asentonsa oli hyvin luonnollinen. Olimme nähneet hänet monesti samanlaisessa asennossa ottamassa torkkuja sotaretkien aikana. Hänellä oli luodinreikä vasemmassa ohimossaan ja vasemmalla rinnassa lähellä sydäntä.| Edward S. Godfrey, K-komppania.<ref name="Teilas 16"> Teilas s. 16.</ref>
''Custeria ei oltu silvottu lainkaan.
''Hän makasi selällään ja hänen asentonsa
''oli hyvin luonnollinen. Olimme nähneet
''hänet monesti samanlaisessa asennossa
''ottamassa torkkuja sotaretkien aikana.
''Hänellä oli luodinreikä vasemmassa
''ohimossaan ja vasemmalla rinnassa
''lähellä sydäntä.''| Edward S. Godfrey, K-komppania.<ref name="Teilas 16"> Teilas s. 16.</ref>
</div>
}}
Operaatio ei mennyt niin kuin Custer oli suunnitellut. Hän odotti helppoa voittoa, mutta hän yliarvioi itsensä ja aliarvioi intiaanit, jotka monien kauppa- ja reservaattisuhteittensa avulla olivat hankkineet Yhdysvaltain armeijalta tuon ajan uusinta asetekniikkaa. Yllätetty Custer ja hänen hieman yli 200 miestään joutuivat pahaan alakynteen. He olivat vailla mahdollisuuksia, kun Hullun Hevosen joukot pakottivat heidät perääntymään kukkulalle, jossa heidät surmattiin tunnin sisällä.<ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s.62.</ref> Custer ja hänen miehensä löydettiin tiistaiaamuna [[27. kesäkuuta]]. Eräs paikalle ensimmäisenä tulleista oli kapteeni [[Edward S. Godfrey]], joka kuvaili näkyä kammottavaksi.<ref name="Taylor 96"> Taylor s. 96.</ref>
 
==Kuoleman jälkeinen myytti==
[[Tiedosto:Buffalo Bill Cody ca1875.jpg|thumb|right|150px| Buffalo Bill omaksui Custerin ulkoisen tyylin jo tämän eläessä. Kuva vuodelta 1875.]]
George Armstrong Custerin ruumis haudattiin alun perin taistelukentälle, mutta [[10. lokakuuta]] [[1877]] se siirrettiin West Pointin hautausmaalle. Nuoreksi leskeksi jäänyt vaimo Libbie tunnettiin väsymättömänä miehensä maineen puolustajana tämän kuoleman jälkeen.<ref name="Day">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.history.com/this-day-in-history/george-custer-married | Nimeke = This Day in History: George Custer is Married| Julkaisu = History.com | Viitattu = 5.12.2010| Kieli ={{en}}}}</ref> Rouva Custer oli osallistunut moniin miehensä sotaretkiin, ja kirjoitti myöhemmin useita kirjoja, joissa antoi ylistäviä kuvauksia aviomiehestään. Myös Custer itse ehti saada valmiiksi intiaanisotia käsittelevän kirjansa ''My Life on the Plains'', joka julkaistiin kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa. Monet taidemaalarit tekivät Little Bighornin verilöylystä maalauksia, jotka vahvistivat traagista sankarikuvaa Custerista taistelemassa miestensä keskellä katkeraan loppuun asti. Nimekkäin näistä töistä lienee ollut [[Cassilly Adams]]in ''Custer's Last Fight'', josta otettiin miljoona kopiota. Osa jäljennöksistä päätyi eri puolille Yhdysvaltoja koristamaan [[saluuna|saluunoiden]] seiniä.<ref name="Teilas 351"> Teilas s. 351.</ref>
 
Myytin syntymiseen vaikutti myös [[Buffalo Bill]], joka ei vain tyytynyt ihailemaan Custeria, vaan omi itselleen tämän vaatetustyylin ja pitkät hiukset. Hänen kiertävässä [[Villi länsi|Villin lännen]] show’ssaan esitettiin vuosikymmenien ajan suosittua kohtausta, joka kuvasi Custerin viimeistä taistelua.<ref name="Luhrmann 64"> Luhrmann s. 64.</ref> Eräs show’n intiaaniesiintyjistä oli legendaksi noussut Istuva Härkä, joka vapauduttuaan vankilasta vuonna 1885 liittyi yhden esiintymiskauden ajaksi Buffalo Billin kiertävään sirkukseen.<ref name="Henriksson 150"> Henriksson s. 150.</ref>
Taistelukenttien ulkopuolella Custer pysytteli poissa muiden upseerien yhteisistä riennoista. Hän viihtyi hyvin kotonaan, jossa luki tai keskittyi kirjoittamaan muistelmiaan. Metsästys oli ainoa säännöllinen kodin ulkopuolella tapahtuva harrastus.<ref name="Teilas 228"> Teilas s. 228.</ref>
 
Custerin avioliitto oli lapseton, mutta cheyennien suullinen perimätieto kertoo, että hänelle syntyi avioliiton ulkopuolinen poika syksyllä 1869. Tytön äiti oli nuori cheyenne-tyttöcheyennetyttö nimeltään Mo-nah-se-tah, joka oli otettu vangiksi vuotta aiemmin Washitan verilöylyssä.<ref name="Hoffling 2"> Hoffling s. 2.</ref><ref name="Teilas 229"> Teilas s. 229.</ref> Tyttö toimi Custerin tulkkina, ja everstiluutnantin tiedetään ylistäneen nuoren tulkkinsa kauneutta.<ref name="Hatch 92"> Hatch s. 92.</ref>
Tyttö toimi Custerin tulkkina, ja everstiluutnantin on tiedetty ylistäneen nuoren tulkkinsa kauneutta.<ref name="Hatch 92"> Hatch s. 92.</ref>
 
Sotakentillä ja armeijan leireillä Custer muuttui. Hänen käytöstään pidettiin ylimielisenä ja hänessä oli annos [[narsisti]]a, joka keikaroi vaatteiden lisäksi sotavarusteillaan, joista esimerkkinä voidaan mainita kaksi norsunluukahvaista [[revolveri]]a.<ref name="Teilas 344"> Teilas s. 344.</ref> Little Big Hornin verilöylyn jälkipuintia sanomalehdistössä käytiin pitkään. Vaikka Custeria kohdeltiin silkkihansikkain sai hän osakseen myös kritiikkiä, joka syytti häntä hölmöstä ylpeydestä, ylempiarvoisten määräysten rikkomisesta, kuumapäisyydestä ja kärsimättömyydestä.<ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s. 62.</ref> Häntä kuvailtiin myös röyhkeäksi, oikukkaaksi ja äkkipikaiseksi. Custer vaati rykmenttinsä miehiltä paljon ja suuri osa hänen johtamistaitoaan perustui pelotteluun ja ankaraan kurinpitoon.<ref name="Heck">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.bizforum.org/Journal/www_journalSJH003.htm | Nimeke=Follow Me, or Else | Tekijä=Heck, Stephen J.| Viitattu =18.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref> Custerin urheudella oli pimeä puolensa, sillä hän halveksi pelkuruutta, ja testasi usein miehiään laittamalla nämä taistelun pahimpaan paikkaan. Itse hän seurasi tilannetta taustalla erottaakseen joukosta pelkurit.<ref name="Getty"/>
 
==Toteutumaton unelma==
[[Tiedosto: Custer11.jpg|170px220px|thumb|Custer lyhensi hiuksensa ennen Little Big Hornia, ehkä ajatellen mahdollista poliittista uraansa tulevaisuudessa.]]
Jos Custer olisi palannut juhlittuna sankarina kotiin Little Bighornista, olisi hänen sotilasuransa olisi päättynyt siihen. Hänen kiinnostuksensa [[politiikka]]an oli herännyt jo aiempina vuosina, ja hänen päämääränään oli luoda vahva poliittinen ura. Isänsä tavoin Custer kannatti [[Yhdysvaltain demokraattinen puolue|demokraatteja]], ja huhun mukaan hän oli uskonut maineensa intiaanitaistelijana tuovan hänelle mainitun puolueen presidenttiehdokkuuden.<ref name="Utley 129"> Utley s. 129.</ref><ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s. 62.</ref> [[Arikarat|Arikara]] -tiedustelijoilleen Custer oli kuvaillut tulevaa elämäänsä Washingtonin ”suurena valkoisena isänä”.<ref name="Newark 258"> Newark & May s .258.</ref> Custerin kunnianhimoisen unelman takana oli ajatus lopettaa [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaanisen puolueen]] valta, joka oli vastuussa epäonnistuneesta intiaanpolitiikasta. Demokraattien tulevana keulakuvana Custer oli uskonut pystyvänsä siirtämään vastuun intiaanipolitiikasta [[Yhdysvaltain sisäministeriö]]stä [[sotaministeriYhdysvaltain puolustusministeriö|sotaministeriöön]]öön.<ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s. 62.</ref>
 
== Custer fiktiossa ==
Ohjaaja [[Raoul Walsh]] teki vuonna 1941 Custerista elokuvan ''[[He kuolivat saappaat jalassa]]'' (''They Died with Their Boots On''). Custerina esiintyi [[Errol Flynn]] ja Elizabeth Baconia esitti [[Olivia de Havilland]]. Elokuvassa ei ole oikeastaan mitään muuta totta kuin nimet, perhesuhteet ja osa historiallisesta kaavasta. Tarina on pitkälti romantisoitu ja totuuden sivuuttava.<ref name="Boots">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.guardian.co.uk/film/2009/feb/11/reel-history-errol-flynn-little-bighorn-general-custer | Nimeke = They Died with Their Boots On | Julkaisu = Guardian.co.ok | Viitattu = 5.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
 
Elokuvassa soiva 7. ratsuväkirykmentin marssi ''Garryowen'' (myös: Garyowen, Garry Owen, Garry Owens tai Gerryowen) oli Custerin lempisävelmä, josta hän teki rykmentin virallisen tunnuksen 1867. Alun perin sävelmä on irlantilainen juomalaulu, josta ensimmäiset merkinnät ovat 1700-luvulta. Custerkin mieltyi melodiaan kuullessaan irlantilaissyntyisten ratsusotilaiden soittavan sitä leirissä.<ref name="Garry">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.us7thcavalry.com/legend.htm | Nimeke = Legend of The ”Garryowen” | Julkaisu = Us.7th cavalry.com | Viitattu = 5.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref> Mainittakoon, että 7. ratsuväkirykmentti ei ottanut sapeleita mukaan viimeiseen taisteluunsa eikä itse Custer kuollut viimeisenä kuten elokuvassa. Toinen merkittävä ja ehkä vähemmälle huomiolle jäänyt elokuva on ''[[Aamutähden poika]]'', joka kuvaa kenties kaikkein tarkimmin sen mitä joukko-osastolle tapahtui. Myös [[Arthur Penn]]in ohjaama elokuva ''[[Pieni suuri mies]]'' näytti Custerin viimeisen taistelun.<ref name="Son">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.destgulch.com/movies/sms/| Nimeke =Son of the Morning Star | Julkaisu = destgulch.co | Viitattu =5.12.2010| Kieli ={{en}}}}</ref><ref name="Little">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1944 | Nimeke = Little Big Man - Pieni suuri mies | Julkaisu = Dvdplaza.fi | Viitattu =5.12.2010}}</ref> Tässä elokuvassa Custer esittäytyi [[Richard Mulligan]]in tulkitsemana hourailevana maanikkona.<ref name="Teilas 358"> Teilas s. 358.</ref>
Mainittakoon, että 7. ratsuväkirykmentti ei ottanut sapeleita mukaan viimeiseen taisteluunsa eikä itse Custer kuollut viimeisenä kuten elokuvassa. Toinen merkittävä, ehkä vähemmälle huomiolle jäänyt elokuva on ''[[Aamutähden poika]]'' joka kuvaa ehkä kaikkein tarkimmin sen mitä joukko-osastolle tapahtui. Myös [[Arthur Penn]]in ohjaama elokuva ''[[Pieni suuri mies]]'' näytti Custerin viimeisen taistelun.<ref name="Son">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.destgulch.com/movies/sms/| Nimeke =Son of the Morning Star | Julkaisu = destgulch.co | Viitattu =5.12.2010| Kieli ={{en}}}}</ref><ref name="Little">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1944 | Nimeke = Little Big Man - Pieni suuri mies | Julkaisu = Dvdplaza.fi | Viitattu =5.12.2010}}</ref> Tässä elokuvassa Custer esittäytyi [[Richard Mulligan]]in tulkitsemana hourailevana maanikkona.<ref name="Teilas 358"> Teilas s. 358.</ref>
 
==Lähteet==
*Wert, Jeffry D. '' Custer: The Controversial Life of George Armstrong Custer''. Simon & Schuster. 2002. ISBN 0-684-81043-3.
*''Villi länsi oli mainettaan pahempi'', osa 6: Kenraali Custer, intiaanien ”vapauttaja”; artikkelisarja APU-lehdessä vuonna 1963
 
==Viitteet==
{{Viitteet|sarakkeet=2}}
== Aiheesta muualla ==
 
* Tieteen Kuvalehti numero 4 vuodelta /1995, s. 52–57.
* Dee Brown: ''Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen''.
{{commons-rivi|George Armstrong Custer|George Armstrong Custer}}
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Custer, George Armstrong}}
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset sotilaat]]
[[Luokka:Amerikanenglantilaiset]]
70 305

muokkausta