Ero sivun ”Kaija Rahola” versioiden välillä

Kaija Rahola syntyi musikaaliseen perheeseen. Hänen isänsä harrasti säveltämistä ja sisarensa pianonsoittoa. Laulajanuraa suunnitellut tamperelainen ylioppilas oli sisarensa kannustamana lähettänyt [[kirje]]en valokuvansa kera ohjaaja [[Valentin Vaala]]lle vuonna [[1939]]. Vaala vastaanotti kirjeen palattuaan [[Aulanko| Aulangolta]] [[Helsinki]]in näyttelijä [[Sirkka Sari]]n traagisen onnettomuuden jälkeisenä päivänä [[heinäkuu]]n lopulla 1939. Hän availi kirjeitä, ja yhdestä putosi kuva tytöstä, jonka profiili muistutti Saria: pehmeä vaalea tukka, kauniit merenvihreät silmät. Vaala kutsui Raholan koekuvauksiin, ja [[Talvisota|talvisodan]] jälkeen nuoren näyttelijättären ura alkoi saada tuulta siipiensä alle, jolloin hänet otettiin [[Suomi-Filmi]]in. FilmidebyyttinsäHänen Raholadebyyttinsä tekivalkokankailla oli [[Hanna Taini]]n ja [[Olavi Reimas|Olavi Reimaksen]] tähdittämässä elokuvassa ''[[Vihreä kulta]]''.

[[Jatkosota|Jatkosodan]] aikaan Rahola tahtoi näyttelijänammattinsa ohessa etsiä muita töitä ja olla hyödyksi. Muiden sota-ajan naisten tavoin hän päätyi hakemaan avustustyötä kaupungeista. Hän pyrki sekä apusisareksi että [[Lotta Svärd|lotaksi]] Helsingissä ja Tampereella, kunnes pääsi lottatöihin [[Vaasa]]an., Sielläjossa hän työskenteli lottakanttiinissa.

Kaija Raholan rooli kartanonneito Ringa Littowina [[kauhuromantiikka|kauhuromanttisessa]] klassikossa ''Linnaisten vihreä kamari'' sai sekä kiittäviä että kielteisiä arvioita. Hänen sanottiin olevan "viehättävä roolissaan, riehakas ja tyttömäinen", ja toisaalta häntä pidettiin Ringan raisuun ja pirteään hahmoon liian vakavana ja yksitoikkoisena. Kriitikon mukaan Ringan rooli elokuvassa ei vastannut [[romaani]]n henkilöä, joka oli "enemmän 'rasavilli' ja reipas", nyt ansioiksi jäivät vain herttaisuus ja entisestään vapautunut näytteleminen. Raholan itsensäkin mukaan hän soveltui paremmin vakaviin rooleihin, vaikka hän rakastikin Ringan hahmoaan, sillä se poikkesi suuresti hänen muista osistaan. ''Linnaisten vihreä kamari'' oli Raholan viimeinen merkittävä elokuvatyö, ja hänen filmiuransaaktiiviuransa päättyi 1940-luvun puolivälissä.