Ero sivun ”Nicolae Martinescu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p w |
||
Rivi 15:
{{Kultaa| [[Painin Euroopan-mestaruuskilpailut 1966 (kreikkalais-roomalainen paini)|Essen 1966]] | 97 kg}}
{{Pronssia| [[Painin Euroopan-mestaruuskilpailut 1972|Katowice 1972]] | 100 kg}}
{{Pronssia| [[Painin Euroopan-mestaruuskilpailut 1973
{{mitalitaulukkoAla}}
Rivi 22:
Martinescu voitti olympiakultaa sadan kilogramman painoluokassa [[Paini kesäolympialaisissa 1972|Münchenissä 1972]], missä hän kohtasi loppuottelussa neuvostoliittolaisen [[Nikolai Jakovenko]]n. Neljä vuotta aiemmin hän oli saavuttanut olympiapronssia [[Paini kesäolympialaisissa 1968|Méxicon kisoissa]]. Ensimmäisissä olympiakisoissaan [[Paini kesäolympialaisissa 1964|Tokiossa 1964]] hän oli neljäs. Olympiakultansa lisäksi Martinescu saavutti arvokisavoiton [[Painin Euroopan-mestaruuskilpailut 1966 (kreikkalais-roomalainen paini)|Essenin EM-kilpailuista 1966]] 97 kilogramman painoluokassa, missä hän kukisti loppuottelussa Neuvostoliiton [[Aleksei Karmatski]]n.
Martinescu saavutti urallaan lukuisan määrän himmeämpiä arvokisamitaleita. MM-hopealle hän jäi kahdesti: [[Painin maailmanmestaruuskilpailut 1963 (kreikkalais-roomalainen paini)|1963 Helsingborgissa]] ja [[Painin maailmanmestaruuskilpailut 1971|1971 Sofiassa]]. MM-pronssia hän saavutti neljissä kisoissa: [[Painin maailmanmestaruuskilpailut 1966|1966]], [[Painin maailmanmestaruuskilpailut 1967 (kreikkalais-roomalainen paini)|1967]], [[Painin maailmanmestaruuskilpailut 1970|1970]] ja [[Painin maailmanmestaruuskilpailut 1974|1974]]. EM-kisoista Martinescu saavutti vuoden 1966 kultamitalin lisäksi pronssia [[Painin Euroopan-mestaruuskilpailut 1972|1972 Katowicesta]] ja [[Painin Euroopan-mestaruuskilpailut 1973
Martinescun viimeisiksi arvokisoiksi jäivät [[Paini kesäolympialaisissa 1976|Montréalin kesäolympialaiset 1976]], joissa hän sijoittui seitsemänneksi. Urallaan Martinescu paini kaikkiaan 21 kansainväliset arvokilpailut ja sijoittui Montréalia lukuun ottamatta joka kerta kuuden parhaan joukkoon.
| |||