|
== Jatkosota ==
Pääartikkeli: [[Kiestingin taistelut]]
[[jatkosota| JatkosodassaJatkosodan]] pohjoisenalkupuolella rintamanKiestinki suurimmatvalittiin taistelutpäähyökkäyssuunnaksi, käytiinkoska Kiestingineteneminen suunnallaonnistui siellä parhaiden. <ref>Jatkosodan historia 4. Sotatieteen laitos, WSOY, 1993. ISBN 951-0-15330-3</ref> ▼[[Kuva:Falkenhorst ja Siilasvuo2.jpg|right|thumb|[[Nikolaus von Falkenhorst]] ja [[Hjalmar Siilasvuo]]. Suomen armeijan kuva]]
Kiestinki oli sotanäyttämönä kesästä 1941 syksyyn 1944. Suomalaiset ja saksalaiset joukot pyrkivät kohti Louhea, joka oli Murmanskin radan risteysasema. Rintamalinja asettui kuitenkin syyspuolella 1941 hieman Kiestingin itäpuolelle. Talvikauden 1941-42 hiljainen asemasotavaihe päättyi maalis-huhtikuussa, kun Venäjän Karjalan armeija pyrki saartavalla hyökkäyksellä tuhoamaan koko hyökänneen
[[Kuva:Kiestinki AT cannon firing.jpg|thumb|190px|Suomalaiset sotilaat torjuvat neuvostoliittolaisten vastahyökkäystä Kiestingin lähellä]]
saksalais-suomalaisen ryhmittymän. Kevään 1942 Kiestingin ns. kelirikkotaistelu on suurin taistelu, mitä pohjoisella kalottialueella on koskaan käyty.
▲[[jatkosota|Jatkosodassa]] pohjoisen rintaman suurimmat taistelut käytiin Kiestingin suunnalla. <ref>Jatkosodan historia 4. Sotatieteen laitos, WSOY, 1993. ISBN 951-0-15330-3</ref>
Kiestingin rintama oli [[Suomen III armeijakunta (jatkosota)|III:nnen armeijakunnan]] vastuualuetta. Armeijakuntaa johti [[kenraalimajuri]] [[Hjalmar Siilasvuo]]. [[Armeijakunta]] oli jatkosodan alusta alistettu [[Saksan Norjan armeija]]lle, AOK Norwegian'lle. Tammikuussa 1942 perustettiin [[Saksan Lapin armeija]], Armeeoberkommando Lappland, jonka komentajaksi [[Rovaniemi|Rovaniemen Kursunkijärvellä]] sijainneeseen esikuntaan tuli kenraalieversti [[Eduard Dietl]]. Kiestingin merkittävimmät taistelut käytiin 1941-1942, mutta asemasota jatkui alueella syyspuolelle 1944 asti.
=== Hyökkäysvaihe ===
1. heinäkuuta 1941 valtakunnanrajalta alkanut [[everstiluutnantti]] [[Jussi Turtola]]n johtaman ryhmä J:n ([[Jalkaväkirykmentti 53 (jatkosota)|JR 53]]) hyökkäys saavutti [[Sohjana]]jokilinjan 11:ntenä heinäkuuta. Saksalaisia joukkoja alistettiin 17. heinäkuuta alkaen ryhmä J:lle. Kiestinki vallattiin 8. elokuuta päättyneissä taisteluissa. Hyökkäystä jatkettaessa [[natsi-Saksa|saksalaiset]] joukot pyrkivät Kiestingistä maanteitse kohti [[Louhi (Karjalan tasavalta)|Louhea]] joka sijaitsee [[Muurmannin rata|Murmanskin radan]] varrella. Vastarinta oli voimakasta eikä
hyökkäys edennyt. Ryhmä J sen sijaan eteni hieman etelämpänä [[rautatie]]linjaa pitkin kohtaamatta vastusta ja pääsi saksalaisia huomattavasti pidemmälle Louhen tuntumaan. Venäläisen 88. [[divisioona]]n vastahyökkäykset johtivat siihen että tuhatlukuinen suomalais-saksalainen osasto motitettiin elokuun 20:nnen päivän tienoilla Kapustnajajoen maisemiin. [[Kiestingin motti]], josta vetäydyttiin soita pitkin syyskuun alkupuolella, koitui myös komentaja Jussi Turtolan kohtaloksi. <ref> Martti Turtola: Kyllä täällä kaatuakin voidaan. Suomalainen upseerinkohtalo 1941. Otava 2000. ISBN 951-1-15449-4"</ref>
====Kenraaleiden sooloilua ja suurvaltapolitiikkaa====
Saksan Norjan armeijan komentaja kenraalieversti [[Nikolaus von Falkenhorst]] ja Siilasvuo hahmottelivat asemien parantamisen varjolla hyökkäyksen, jonka tarkoituksena oli katkaista Murmannin rata.
Hyökkäys alkoi marraskuun alussa. Jo lokakuun lopulla [[Yhdysvallat]] oli lähettänyt Suomelle hyökkäyksen lopettamista koskevan nootin. Mannerheim pyysi Saksan Norjan armeijalta hyökkäyksen pysäyttämistä viitaten Suomen armeijan uudelleenjärjestelyihin. Saksan sodanjohto, Oberkommando der Wehrmacht (OKW) oli jo aiemmin käskenyt Norjan armeijaa puolustustukseen kaikilla rintamilla ja saatuaan Mannerheimin viestin OKW vaati jyrkkäsanaisesti Norjan armeijalta selvitystä sen aikomuksista. Hyökkäystä leimasi kenraalien erimielisyydet operaatioista ja von Falkenhorst määräsi hyökkäyksen pysäytettäväksi 17. marraskuuta. Luovuttiin ajatuksesta katkasta [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] tärkeä huoltoväylä Murmannin rata. III armeijakunta ryhmittyi puolustusasemiin.
=== Kiestingin kevättaistelu 1942 - asemasodan suurtaistelu ===
Neuvostoliiton 26. [[Armeija]] aloitti 1942 huhtikuussa suurhyökkäyksen Kiestingin suomalais-saksalaista ryhmittymää vastaan. Operaatio oli ajoitettu kelirikkokauteen, jolloin puolustajan apuvoimien saanti olisi hankalinta. Noin kuukauden kestäneet taistelut päättyivät torjuntavoittoon. Hyökkääjän miestappiot olivat monikymmenkertaiset puolustajaan nähden. <ref>Karjalainen, Mikko. Jatkosodan taistelut. Maanpuolustuskorkeakoulu, Gummerus, 2005. ISBN 951-25-1387-0. </ref>
Puolustajan vahvuus vastasi noin kahta [[divisioona]]a. Venäläisillä oli kolmen divisioonan lisäksi 2 merijalkaväen [[prikaati]]a, 1 hiihtoprikaati sekä erillinen panssariprikaati. Suomalaisessa sotakirjallisuudessa Kiestingin kevään 1942 taistelut usein mainitaan kelirikkotaisteluna.
Kevään 1942 mittaan oli saatu viitteitä tulevasta hyökkäyksestä. Maaliskuun lopulla Jelettijärven [[kenttävartio]] joutui rajun hyökkäyksen kohteeksi. Varsinainen saarrostukseen pyrkinyt hyökkäys alkoi 24. huhtikuuta aamulla 15 kilometriä leveänä [[rintama]]na. Eteläosassa suomalaisen Divisioona J:n ja sen pohjoispuolella SS-divisioona Nordin alueella hyökkäykset torjuttiin. Saksalaisten vastuualueen pohjoispuolella oleva Ylä-Mustajärven ja Jelettijärven välinen kannas oli varmistettu vain kenttävartioilla. Venäläiset pioneeripataljoonat olivat kevään aikana rakentaneet pohjoiselle suunnalle huoltotien. Siihen tukeutuen 23. kaartin divisioona hyökkäsi järvikannaksen kautta koukaten saksalaisten selustaan. Vastahyökkäyksen aloitti IV/11.Pr etelästä ja JR 14 luoteesta tarkoituksena katkaista vihollisen huolto. Hyökkäyksen aikana koko IV:nnen [[pataljoona]]n upseeristo haavottui kranaatin osuessa käskynjaolla olleeseen ryhmään. Vastahyökkäys tyrehtyi ylivoiman edessä. <ref>Karhunen Veikko. Raatteen tieltä Kostamukseen. WSOY 1972. ISBN 951-0-00627-0 </ref>
Venäläisiin hyökkääviin joukkoihin liittyivät 186. divisioona sekä 2 erillistä [[prikaati]]a, jotka pyrkivät katkaisemaan Kiestingin länsipuolisen tieyhteyden ja motittamaan koko rintaman. Sekä suomalaisia että saksalaisia apuvoimia tuotiin alueelle toukokuun alkupäivinä. Taistelut kulminoituivat 5.-6.5. Kiestingin neljän tien risteyksen luoteispuolella. Vihollisvoimien kärjessä edenneet JR 238 ja 8. Hiihtoprikaati motitettiin ja pääosin tuhottiin.
Vastahyökkäystä varten oli saatu lisävoimia yhteensä 6 pataljoonaa, mm. I/JR 12, I/JR53, I/11.Pr sekä VuorJR 139:n pataljoona Salzer.
Perustettuja suomalaisia taisteluosastoja johtivat [[Albert Puroma]] ja [[Albert Ravila]]. Mukana olivat saksalaiset taisteluosastot Kräutler ja Boysen. SS Nord tuki hyökkäystä omalla sivustallaan. Vihollisen vahvojen vetäytymisasemien murtamiseen osallistuivat [[tykistö]], panssarit ja [[Stuka]]-lentolaivueet. Stukat tuhosivat myös venäläisten huoltokuljetuksia. Perääntyviä neuvostojoukkoja yritettiin motittaa, mutta siinä ei täysin onnistuttu. Venäläisten takaa-ajo pysähtyi lopulta 23. toukokuuta vahvaan puolustusasemaan samalle järvikannakselle, josta hyökkäys oli alkanutkin. Taisteluiden jälkeen III AK ilmoitti torjuneensa yhteensä 175 sellaista hyökkäystä, jossa vihollisella oli pataljoona tai sitä suurempi miesmäärä käytössään. Taisteluissa kaatuneita venäläisiä sotilaita laskettiin taistelupaikoilta yli 15000. Suomalaisia sotilaita kaatui 170 ja saksalaisia 248.
==Lähteet==
{{Viitteet}}
| 