Ero sivun ”Tervahauta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 4:
==Tervasten hankkiminen==
[[Terva]]sta tuli [[1700-luku|1700-luvulla]] Suomen tärkein vientituote. Vuosisadan lopulla tervanpoltto keskittyi [[Kainuu]]n alueelle, [[Oulujoki|Oulujoen]] toimiessa tervan kuljetusreittinä. Yksi syy oli myös, että [[isojako]]a ei toimitettu vielä 1700-luvulla [[Kajaani]]n kihlakunnassa, joten [[tervas]]ten hankkiminen oli siellä pitkään paljon helpompaa kuin esimerkiksi [[Pohjanmaa]]n länsiosissa. Tosin Kajaani kielsi [[1755]] tervasten oton kaupunkialueelta ja kolmen vuoden päästä tervan polton viittä kilometriä kaupunkia lähempänä ilman erityislupaa. Vaikka tervaksina käytettiin myös [[pihka]]isia [[mänty|männyn]] kantoja ja kuivuneita keloja, yleinen hankintakeino oli [[kolomarauta|kolota]] ja pihkaannuttaa mäntyjä kolmen peräkkäisen vuoden aikana aina usean metrin korkeudelle asti. Kolotut puut kaadettiin ja vietiin rankoina tervahaudan paikalle, jossa niistä tehtiin säröksiä eli lyhyempiä halkaistuja soiroja. ▼
▲[[Terva]]sta tuli [[1700-luku|1700-luvulla]] Suomen tärkein vientituote. Vuosisadan lopulla tervanpoltto keskittyi [[Kainuu]]n alueelle, [[Oulujoki|Oulujoen]] toimiessa tervan kuljetusreittinä. Yksi syy oli myös, että [[isojako]]a ei toimitettu vielä 1700-luvulla [[Kajaani]]n kihlakunnassa, joten [[tervas]]ten hankkiminen oli siellä pitkään paljon helpompaa kuin esimerkiksi [[Pohjanmaa]]n länsiosissa. Tosin Kajaani kielsi [[1755]] tervasten oton kaupunkialueelta ja kolmen vuoden päästä tervan polton viittä kilometriä kaupunkia lähempänä ilman erityislupaa. Vaikka tervaksina käytettiin myös [[pihka]]isia [[mänty|männyn]] kantoja ja kuivuneita keloja, yleinen hankintakeino oli [[kolomarauta|kolota]] ja pihkaannuttaa mäntyjä kolmen peräkkäisen vuoden aikana aina usean metrin korkeudelle asti.
[[Tiedosto:Tervahauta Oulun Turkansaaressa.JPG|pienoiskuva|Tervahauta Oulun [[Turkansaari|Turkansaaressa]].]]▼
==Tervahaudan rakentaminen==
▲[[Tiedosto:Tervahauta Oulun Turkansaaressa.JPG|pienoiskuva|Tervahauta
Tervahaudat ovat Suomessa olleet kahta päätyyppiä, rännimäisiä ja trattimaisia. Suurempaa tuotantoa varten valmistettiin trattimaisia hautoja, jotka kaivettiin tuulensuojaiseen paikkaan ja joiden pohjalle rakennettiin umpinaiset säiliöt. Rännihaudassa terva juoksutettiin tynnyreihin rännin eli ns. piipun kautta, jonka päässä oli kynä tai purtilo. Tervahaudan pohja tampattiin tiiviiksi [[turve|turpeella]] ja [[savi|savella]]. Särökset ladottiin kerroksittain yläviistoon tai joskus melkein pystyyn haudan pohjalle, niin että keskelle jäi ns. silmäkeppi ja sen pohjalle särösristikko eli takka. Ennen polttamista säröksistä ladottu hauta peitettiin huolellisesti ensin huonolla puulla, sitten [[sammal]]illa, turpeella ja [[multa|mullalla]]. Tervahaudan vierusvallin eli ns. palton alareuna jätettiin peittämättä, hauta sytytettiin [[tuohi|tuohella]] juuri paltonreunasta. Terva valui silmästä piipun aukkoon. Piippu oli ontto putki, joka oli tehty kahdesta halkaistusta ja koverretusta puusta. Ne liitettiin vanteilla yhteen ja tilkittiin puun [[kaarna|kuorella]]. Kynän päässä oli tappi, jota avamaalla tervaa juoksutettiin tynnyriin.
==Tervahaudan poltto==
Poltossa tervaksista tislautuu ns. nestemäinen terva kuivatislaamalla. Ison haudan polttaminen kesti noin viikon ja yhdestä kuutiometristä tervaksia saatiin noin 30 litraa eli neljännestynnyri tervaa. Tervatynnyrin standardikoko oli 48 kannullista eli 125 litraa. Piipun tappi avattiin vasta ensimmäisen polttovuorokauden jälkeen, jolloin siitä valui ensin tervavettä eli tervankusta. Tervaa alettiin saada kolmantenä päivänä, aluksi paksumpaa ja sitten haudan kuumuuden kohotessa hienoa ja notkeaa. Polton aikana tervahautaa juntattiin aika ajoin tiiviimmäksi isolla puunuijalla. Valmiit tynnyrit kuljetettiin usein haudalta jatkoyhteyksien ääreen ns. palkkuilla eli puisilla [[aisa|purilasaisoilla]], jolloin niiden kestävyys tuli heti koeteltua.
Tervanpoltto alkoi vähetä [[1800-luku|1800-luvun]] luvun jälkipuoliskolla ja loppui [[1930-luku|1930-luvulla]]. Nykyisin tervanpolttoa järjestetään perinnetapahtumana muun muassa [[maaseutunäyttely]]issä ja esimerkiksi
==Katso myös==
*[[Tervaporvarit]]
Rivi 21 ⟶ 23:
*[[Tervakauppa]]
*[[Oulujoki]]
==Lähteet==
* Kauppila, R., Suihko, A. 1987. Tervan tie. Kainuun museon julkaisuja. Painopaikka: Kainuun Sanomain Kirjapaino, Kajaani. ISBN 951-800-106-5
| |||