Ero sivun ”Henri Lebesgue” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 33 Wikidatan sivulle d:q206005 siirrettyä kielilinkkiä
KonstaM (keskustelu | muokkaukset)
p kh
Rivi 10:
Tämä artikkeli kertoo Lebesguen integraalista historiallisesta näkökohdasta. Katso artikkelia [[mittateoria]] jos haluat lukea aiheesta matemaattisemmasta näkökulmasta.
 
[[integraali|Integrointi]] on matemaattinen operaatio, jolla pystytään esimerkiksi määrittämään [[funktio]]n [[kuvaaja]]n ja koordinaattiakseleiden väliin jäävien alueiden pinta-aloja. Integrointiteoriaa kehitti ensimmäisenä [[Arkhimedes]] 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua täyttämällä alueita säännöllisillä monikulmioilla, mutta tätä metodia voitiin hyödyntää vain tapauksiin, joissa esiintyi geometristä säännönmukaisuutta. 1600-luvulla [[Isaac Newton]] ja [[Gottfried Leibniz]] keksivät toisistaan riippumatta, että integraalit ovat sellaisten funktioiden etsimistä, joilla on annettu derivaatta, etsimistä. Tämä antoi matemaatikoille ensimmäistä kertaa mahdollisuuden määrittää monien funktioiden integraalit. Toisin kuin Arkhimedeen metodilla, Newtonin ja Leibnizin integraalilaskennalla ei ollut vahvaa pohjaa.
 
1800-luvulla [[Cauchy]] kehitti viimein raja-arvon täsmällisen määritelmän ja [[Bernhard Riemann]] jatkoi idean kehittelyä kehittämällä [[Riemannin integraali]]n. Tässä integraalikäsitteessä on ideana täyttää funktion ja koordinaattiakseleiden suuntaisten suorien rajaama alue suorakulmioilla kahdella tavalla: ensiksi siten, että kukin suorakulmio sisältyy kokonaan alueen sisään ja sitten siten, että jokainen alueen piste kuuluu johonkin suorakulmioon. Jos jakoa tihennettäessä rajatta näiden suorakulmiokokoelmien yhteiset pinta-alat yhtyvät, on annettu funktio Riemann-integroituva. Tämä ei toteudu kaikkien funktioiden kohdalla, joten kaikki funktiot eivät ole Riemann-integroituvia.