Wikipedia

Ero sivun ”Itävallan vapauspuolue” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
lähteettömiä, vanhentuneita ja huonoa kieltä olevia pois
Rivi 1:
{{Korjattavat 2012|834}}
'''Itävallan vapauspuolue''' ({{k-de|Freiheitliche Partei Österreichs}}, FPÖ) on poliittinen puolue [[Itävalta|Itävallassa]]. Se on perustettu vuonna 1955. Puoluetta on sanottu myös liberaalipuolueeksi. Se on populistinen, edistyksellinen ja vastustaa [[kollektivismi]]a. Puolue kannattaa maltillista sosiaalista uudistusta, työlisten osallistumista johtamiseen ja Euroopan yhdentymistä. Vuonna 2005 maltillisten ja ääriainesten erimielisyydet johtivat siihen että osa puoluejohdosta perusti uuden puolueen, [[Itävallan tulevaisuuden liitto]] (Bündnis Zukunft Österreich; BZÖ).<ref>[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/44183/Austria/33406/Political-process?anchor=ref409272 Austria] Encyclopedia Britannica</ref>
 
Rivi 5 ⟶ 4:
 
Puolueen kansallismielinen linja teki siitä epätyypillisen liberaalipuolueen. Se nousi näyttävään asemaan Itävallan politiikassa sen jälkeen, kun kansallismielisen siiven edustaja [[Jörg Haider]] kaappasi vallan puolueessa 1986. Samalla puolue kääntyi selvästi oikeistolaisemmaksi, ja Haider esitti kärkeviä lausuntoja ulkomaalaisia vastaan.<ref name="VVN">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.virtualvienna.net/main/modules.php?name=News&file=print&sid=48 | Nimeke = The Freedom Party of Austria (FPÖ) | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Virtual Vienna Net| Viitattu = 14.3.2013 | Kieli = }}</ref>
 
== Itävallan vapauspuolue ==
 
Puoluetta pidetään yleensä oikeistopopulistisena ja nationalistisena puolueena. Puolue on saanut alkunsa [[pangermanisti|pangermanistisesta]] liikkeestä, jossa on nationalismia ja liberalismia.
 
=== Puolueen äärinationalismi ===
 
Puolue vastustaa turkkilaisten saapumista [[Euroopan unioni|EU:hun]]. Se vastustaa myös Itävallan EU-tukiosuuden kasvattamista ja EU:n vaikutusta Itävallan politiikkaan. Näin puolue näyttää ajavan EU:sta riippumatonta, ulkomaalaisiin kielteisesti suhtautuvaa Itävaltaa.
 
Puolueen ohjelmassa on monia selvästi äärinationalistisia piirteitä. Puolueen johtajat ovat antaneet 1990-luvulla [[autoritarismi|autoritaarisuutta]] ja muukalaisvihaa tihkuvia lausuntoja<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Itävallan vapauspuolue on ollut vahvasti johtajakeskeinen. Vaikka Itävallan vapauspuoluetta äänestäneet ovat monesti ulkomaalaisten suhteen varsin neutraaleja, sitä on johtanut on ryhmä, joka vastustaa pangermaaniselta pohjalta ulkomaalaisia.
 
Kaksi ensimmäistä puolueen johtajaa olivat 1950-luvulla entisiä natseja. Tietyt puolueen tukijat kannattavat yleissaksalaista kansallismielisyyttä, jossa on joitain [[kansallissosialismi|kansallissosialistien]] politiikan piirteitä. Puolueen ei-liberaalit kannattajat jotka ovat lähinnä työläisiä, kannattavat puolueen johtajien julistamaa [[ulkomaalaisvastaisuus|ulkomaalaisvastaista]], [[autoritarismi|autoritaarista]] linjaa.<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Jopa nykyään suurin osa puolueen alemmista jäsenistä on puolueen pangermanistisen opiskelijaliikkeen jäseniä. Puoluetta pidetään monesti [[äärioikeisto|äärioikeistolaisena]], koska aikaisempi puolueen johtaja [[Jörg Haider]] on kansallissosialismin ihailija, joka on antanut [[antisemitismi|juutalaisvastaisia]] lausuntoja<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Vapauspuolueen äärinationalismi ei ole koskaan estänyt Itävallan muita puolueita tekemästä yhteistyötä sen kanssa.
 
=== Puolueen liberalismi ===
 
Joidenkin arvioiden mukaan Vapauspuolueen menestys vaaleissa pohjautuu keskiluokan kapinaan vallassa olevaa poliittista eliittiä vastaan<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref> eikä niinkään pangermanismin ja ulkomaalaisvihan suureen kannatukseen. Osa puolueen kannatuksesta on johtunut maan poliittisista skandaaleista.
 
Monet puolueen tukijoista ovat pelkästään pettyneitä kansanpuolueen roomalaiskatolisuuteen ja sosialistipuolueen sosialismiin. Niinpä puolueen tukijoissa on uskontoon sitoutumattomia liberaaleja liikemiehiä, jotka haluavat lisää taloudellista vapautta, esimerkiksi verojen alentamista. Monet puolueen äänestäjät ovat korkeasti koulutettuja vapaiden markkinoiden ja liberaalin elämäntyylin kannattajia tai maanviljelijöitä. He kannattavat Vapauspuoluetta, koska ovat tyytymättömiä vallitseviin puolueisiin.
 
== Itävallan vapauspuolueen historia ==
[[Kuva:Heinz-Christian Strache Sankt Poelten 20080918a.jpg|thumb|200px|Itävallan vapauspuolueen nykyinen johtaja [[Heinz-Christian Strache]].]]
 
Alun perin vapauspuoluetta edelsi Herbert Alois Krausin ja Viktor Reimannin 25. maaliskuuta 1949 Salzburgissa perustama kansallisliberaali Itsenäisten liitto eli ''Verband der Unabhängigen'', VdU<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Puolueetta äänestivät muun muassa entiset natsit ja Itä-Euroopasta saapuneet pakolaiset, sotavangit ja muut Saksan paitsioon jääneet vähemmistöryhmät. Puolue oli lähellä Itävallan kansanpuoluetta, mutat sitä väritti individualistinen liberalismi. Mutta toisin kuin Kansanpuolue, se ei ollut katolilainen. Puolue tuki natsien poliittista julistusoikeutta rajoittavien lakien kumoamista. Tämä puolue ajautui ristiriitoihin ja hajosi.
 
Itävallan Vapauspuolue FPÖ. saksaksi ''Freiheitliche Partei Österreichs'' perustettiin vuonna 1956. Puolueessa oli perustamishetkellä samoja aatteita kuin maailmansotien välisen ajan ei-fasistisessa kansallismielisessä ''[[Landbund]]''issa ja Saksojen yhdistymistä ajaneessa Suur-Saksan kansanpuolueessa (''Großdeutsche Volkspartei''). Kaksi ensimmäistä puolueen johtajaa [[Anton Reinthaller]] ja [[Friedrich Peter]] olivat entisiä natseja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.wienerzeitung.at/nachrichten/archiv/154373_Anton-Reinthaller.html | Nimeke = Anton Reinthaller | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Wiener Zeitung | Viitattu = 14.3.2013 | Kieli = {{de}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://derstandard.at/2187307 | Nimeke = Ex-FPÖ-Obmann Friedrich Peter gestorben | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Der Standard | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 14.3.2013 | Kieli = {{de}} }}</ref>
 
VuonnaLiberaalisiiven edustaja Norbert Steger oli puheenjohtajana 1980-1986.<ref name="VVN"/> Hänen kaudellaan vuonna 1983 vapauspuolue muodosti hallituskoalition Sosiaalidemokraattien kanssa.<ref name="BBCTL"/>▼
Vapauspuolue esiintyi 1950-luvulta 1970-luvulla perinteisten puolueiden vastustajana ja kansan tukijana<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Jörg Haiderista tuli puolueen nuoriso-osaston johtaja vuonna 1970. 1970-luvun lopulla puoluetta johti Alexander Götz. Kun puolueen liberaaleihin kuuluva [[Norbert Steger]] nousi puolueen johtaja, puolue pääsi hallitukseen sosialistisen SPÖ:n kanssa<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Puolueessa esiintyi hänen aikanaan linjaerimielisyyksiä ja puolue menetti kannattajiaan. Vuonna 1986 puolueen johoon siirtyi [[Jörg Haider]], joka syrjäytti puolueen aikaisemman linjan pangermanistien, konservatiivien ja muiden puolueen linjaa vastustavian ryhmien kanssa. Haiderin linja onkin nostanut puolueen kannatusta. Puolue on puhunut vaalikampanjoissaan muun muassa verorahojen tuhlauksesta, työttömyydestä, korruptiosta, skandaaleista ja yhteiskunnan harjoittamasta holhouksesta. Puolue näyttää haluavan yrittäjille toimintavapautta, verojen alentamista ja lisää yksilönvapautta<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. Haiderin aikana puolue on entistä ankarammin vastustanut ulkomaalaisten tuloa Itävaltaan. Haiderista tuli vuonna 1989 [[Kärnten]]in kuvernööri. Vuonna 1992 puolue julisti ”Itävalta ensin” -ohjelmaa, johon olis liittynyt ulkomaalaisten tulon rajoittaminen ja rikoksia tehneiden ulkomaalaisten ajaminen maasta pois. Ohjelma ajoi puoluejohdon riitoihin, jonka takia puolueen liberaalit erosivat ja perustivat oman puolueen<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>. silti Vapauspuolue säilytti monia kannattajiaan. Puolueen menestys 1990-luvulla perustui osaksi Jörg Haiderin karismaattiseen ja taitavaan esiintymiseen. Haider puhui korruptiota ja tehottomuutta vastaan, esiintyi shokeeraavasti, mutta toisaalta kannatti turvallisuutta ja yhteisön perusarvoja<ref>http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim3.htm</ref>.
 
▲Vuonna 1983 vapauspuolue muodosti hallituskoalition Sosiaalidemokraattien kanssa.<ref name="BBCTL"/>
 
[[Jörg Haider]] kaappasi vallan puolueessa 1986. Puolueen kannatus ja näkyvyys kasvoivat. Se nousi Kärntenin aluevaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja Haiderista tuli kuvernööri. Samalla puolue kääntyi selvästi oikeistolaisemmaksi, ja Haider esitti kärkeviä lausuntoja ulkomaalaisia vastaan.<ref name="VVN"/>
 
Puolue menestyi hyvin Itävallan parlamenttivaaleissa 1999 saaden 26.9&nbsp;% äänistä, ja pääsi hallitukseen toiseksi puolueeksi Wolfgang Schûsselin Kansanpuolueen ÖVP:n kanssa. Tällöin neljätoista Euroopan maata julisti itävallan boikottiin EU:n perusarvojen rikkomisen takia. Syynä oli Itävallan vapauspuolueen edustajien antamat avoimet natseja myötäilevät ja ulkomaalaisvastaiset lausunnot. Haiderin ministerikausi loppui jo helmikuussa 2000. Vuoden 2000 huippukokouksessa Ranskan silloinen presidenttiopresidentti [[Jacques Chirac]] kieltäytyi seisomasta Itävallan ei-FPÖ:läisen liittokansleri [[Wolfgang SchüsselinSchüssel]]in vieressä. Boikotti Itävaltaa vastaan kesti seitsemän kuukautta. Se häiritsi EU:n toimintaa. EU asetti tapausta tutkimaan komitean, johon kuului muun muassa [[Martti Ahtisaari]]. Komitea kehui Schlusselin hallituksen toimia rasismia vastaan, vaika arvosteli eräitä FPÖ:n jäseniä. Sen suosituksesta boikotti purettiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/vapauspuolueen_hallitusvastuu_pani_itavallan_eu-boikottiin/6114596 | Nimeke = Vapauspuolueen hallitusvastuu pani Itävallan EU-boikottiin | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = YLE | Viitattu = 14.3.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Vuoden 2002 vaaleissa FPÖ sai vain 10&nbsp;% äänistä, mutta hallituskoalitio Kansanpuolueen kanssa säilyi. Vuonna 2005 populistien ja nationalistisen ryhmittymän kiistat hajoittivat puolueen. Niinpä puolueen pitkäaikainen johtaja erosi monien muiden merkittävien johtohahmojen kanssa ja perusti [[BZÖ|BZÖ:n]] eli [[Itävallan tulevaisuuden liitto|Itävallan tulevaisuuden liiton]], josta tuli FPÖ:n sijasta Kansanpuolueen hallituskumppani.<ref name="BBCTL"/>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Itävallan_vapauspuolue”