Ero sivun ”Gallipolin taistelu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Taistelun tausta: Venäjän armeijan huoltamisesta |
|||
Rivi 29:
Pääministeri [[Herbert Henry Asquith]] oli saanut 29. joulukuuta 1914 mennessä kaksi sotasuunnitelmiin liittyvää muistiota, joista ensimmäisen oli kirjoittanut hallituksen neuvonantaja [[Maurice Hankey]] ja toisen [[Winston Churchill]]. Edellinen kannatti Fisherin suunnitelmaa vallata [[Borkum]] ja maihinnousta Schleswig-Holsteinissa, mikä mahdollistaisi Britannian meriylivoiman turvin vaikka venäläisten maihinnousun ja samalla Berliinin uhkaamisen. Winston Churchill puolestaan halusi hyökätä [[Dardanellit|Dardanelleille]]. Tätä mieltä oli ollut 1914 myös [[Herbert Henry Asquith|Asquith]]. Kitchener oli kannattanut retkikunnan lähettämistä [[Saloniki]]in. Suuriruhtinas Nikolai oli lähettänyt Kitchenerille viestin, jossa hän oli pyytänyt Kitcheriä toimiin turkkilaisia vastaan, koska venäläiset olivat alivoimaisia Kaukasuksella suurin tappioin. Kitchener ilmoitti Churchilille, että toiminnan avain on Turkki, jos sinne lähetetään 75 000 sotilaan siirtoarmeija William Robertsonin komentamana. Taktiikkaan liittyen Churchill kysyi vara-amiraali Cardenilta, voisiko Dardanellien läpi mennä vain laivoilla ja ottaa alue haltuun ylläköllä. Carden suositteli suurta määrää sotilaita ja suurta määrää laivoja heidän tuekseen. Brittien sotaneuvosto kokoontui 5. tammikuuta ja 8. tammikuuta 1915. Kitchener ilmoitti, että 150 000 sotilasta, joita ei ollut käytettävissä, voisivat vallata Dardanellit. Operaatiosuunnitelman oli tehnyt vara-amiraali Carden, jonka Fisher ja amiraali Oliver olivat hyväksyneet. Amiraaliteetin komentoesikunnan mukaan 15 tuuman tykeillä varustettua Queen Elisabethia piti kokeilla turkkilaisia linnoituksia vastaan. Amiraliteetin mukaan linnoitukset piti järjestelmällisesti tuhota ja raivata miinakentät. [[Kuninkaallinen laivasto]] voisi näin edetä [[Konstantinopol]]iin ja tuhota Goebenin. Kitchener ei ollut täysin varma, koska ehdotti, että mikäli linnoitusten ampuminen laivatykein ei osoittautuisi tehokkaaksi, siitä voitaisiin luopua. Kahdessa viikossa Kitchener harkitsi lisää ja kääntyi Cardenin suunnitelmaa vastaan ja tarjoutui eroamaan sotaneuvostosta ennen sen seuraavaa kokousta. Churchillin esitellessä suunnitelmaa, oli Fisher ilmoittanut, ettei hänen käsityksensä mukaan suunnitelmaa pitänut esitellä kokouksessa. Fisher poistui ja tarjoutui eroamaan. Kitchener sai hänet jatkamaan ensimmäisenä merilordina velvollisuuden tunnosta. <ref>Tuntemani Winston Churchill, sivu 365-371, Violet Bonham Carter, WSOY, Porvoo 1965</ref>
Koska Ottomaanien valtakunta oli [[Saksan keisarikunta|Saksa]]n liittolaisista heikoin, päätettiin isku tehdä sinne. [[Dardanellien salmi|Dardanellien salmesta]] pääsee [[Marmaranmeri|Marmaranmerelle]], jonka rannalla [[Konstantinopoli]] (nykyään nimeltään [[Istanbul]]) on. Kun Dardanellit vallattaisiin, voitaisiin edetä Konstantinopoliin, jonka seurauksena Turkki antautuisi. Kun Turkki olisi lyöty, Turkin ja [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]n rintama ei enää sitoisi Venäjän joukkoja, ja venäläiset voisivat keskittää valtavat sotilasreservinsä Saksaa vastaan, niin että Saksa olisi nyt saarrettu eikä sillä olisi enää sen eteläistä liittolaista. Lisäksi Turkin kukistaminen olisi tarjonnut länsiliittoutuneille mahdollisuuden huoltaa Venäjän puutteellisesti varustettua armeijaa tilanteessa, jossa kaikki muut kulkuväylät itärintamalle olivat tukossa. Ajatus oli hyvä, mutta brittien suunnitelma huono.
Suunnitelmana oli että laivat vain "porhaltaisivat" salmen läpi ja tuhoaisivat ottomaanien linnakkeet. Maihinnousua ei alun perin ollut tarkoitus tehdä.
| |||