Ero sivun ”Uusi-Ruotsi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisäystä viimeisen kuvernöörin tuloon ja aikakauteen. |
|||
Rivi 69:
1640-luvun puolivälissä Uusi Ruotsi koki lyhyen kukoistuksen Printzin alaisuudessa. Vähän yli sata suomalaista ja ruotsalaista asui hajallaan runsaan 30 kilometrin alueella Delawarejoen länsipuolella nykyisten Wilmingtonin ja Philadelphian välillä. Intiaaneilta saatu maissi ja muut ruokatarpeet täydensivät siirtokunnan ruokavaraston. Printz huomasi, että Fort Kristinan pohjoispuolella asuvat [[Susquehannockit|susquehannat]] pystyivät tuomaan kauppapaikoille suuria määriä turkiksia, kun sen sijaan delawarein mailta majavat ja saukot oli metsästetty lähes sukupuuttoon. Printz alkoikin suosia kaupankäynnissä susquehannoja ja pyysi Ruotsista kahtasataa sotilasta hävittämään delawarein kylät ja valtaamaan näiden maat. Samanaikaisesti Printz asetti vartioitavia sulkuja Delawarejoen suulle estämään Uusien-Alankomaiden ja Englannin kaupan leviäminen susquehannojen keskuuteen.<ref name="Weslager2">Weslager 1990, s. 123</ref>
===
Uuden Ruotsin ja susquehannojen välinen kaupankäynti johti hetkelliseen väkivallan aaltoon, kun eräs delawarein sodanhaluisista ryhmistä surmasi eri yhteyksissä viisi ruotsalaista. Sama ryhmä tulitti Printzin yksityisasuntoa ja poltti metsää, josta puusepät ottivat rakennusmateriaalia. Myöhemmin useita delawarepäälliköitä saapui Printzin luo pyytämään anteeksiantoa rikoksista, jotka oli tehty heidän tietämättään. Printz otti vastaan intiaanien tuomat lahjat, mutta teki selväksi, että jos väkivaltaisuudet jatkuisivat, niin delawaret maksaisivat ne omalla hengellään.<ref name="Weslager2"/>
Vuonna 1649 Uusi Ruotsi koki taantumisen aikaa. Monet Ruotsissa tapahtuneet poliittiset muutokset veivät maan hallituksen huomion muihin asioihin ja tuhansista lähetetyistä majavannahoista huolimatta myös ruotsalaisten kauppiaiden kiinnostus Uutta Ruotsia kohtaan katosi.<ref name="Weslager2" /> Saman vuoden aikana Ruotsista Delawareen siirtolaisia kuljettanut ''Katt'' ajautui [[Karibianmeri|Karibianmerellä]] matalikolle, eikä yksikään siirtolaisista selvinnyt perille.<ref name="FWP 1991. 25">FWP 1991 s. 25.</ref>
Uuden-Amsterdamin Kuvernööri [[Peter Stuyvesant]] hyödynsi Uuden-Ruotsin vastoinkäymisiä ja antoi määräyksen rakentaa [[Fort Casimir]]in alueelle, joka oli jo kertaalleen myyty ruotsalaisille. Printz sai keskeytettyä linnakkeen rakennustyöt, mutta Uusien-Alankomaiden poliittinen ja sotilaallinen uhka oli ilmeinen. Uusi Ruotsi odotti turhaan täydennystä kotimaastaan, sillä 1650-luvun alkuvuosina yksikään laiva ei tuonut lisää siirtolaisia eikä kauppatavaraa. Vuonna 1653 Printz luopui virastaan
===Siirtokunnan elvyttäminen===
Syksyllä 1653 alkanut matka Delawareen ei sujunut odotetusti. Pääasiassa tavarakuljetukseen tarkoitettu ''Gyllen Haj'' vaurioitui jo Ruotsin vesillä eikä päässyt matkaan. Siirtolaisia kuljettanut ''Örn'' sai vuodon [[Jyllanti|Jyllannin]] rannikolla. [[Pohjanmeri|Pohjanmerellä]] voimakas myrsky hidastutti laivan menoa ja se jouduttiin korjaamaan [[Weymouth]]issa Englannissa. Selvittyään läpi talven ''Örn'' joutui kevällä 1654 [[Karibianmeri|Karibianmerellä]] uusiin vaikeuksiin. Huono hygienia ja puhtaan juomaveden puute altistivat matkustajat sairauksille, ja noin sata menehtyi [[punatauti]]in ja erilaisiin kuumesairauksiin.<ref name="John 2012 472">Johnson 2012. s. 472.</ref>
21. toukokuuta 1654 ''Örn'' saapui Delawarejoelle ja ankkuroi hollantilaisten hallussa olleen Fort Casimirin edustalle. Ensimmäisenä tehtävänään Risingh valtasi tukikohdan ja pakotti 22 hollantilaista vannomaan uskollisuudenvalan Ruotsin hallitukselle. Päivää myöhemmin ''Örn'' jatkoi matkaansa Fort Kristinaan, jossa Risinghin ensimmäiseksi tehtäväksi jäi sairaanhoidon järjestäminen. [[Virginia]]n englantilaiset kauppiaat avustivat myymällä omia elintarvikkeitaan. Myös paikalliset intiaanit kantoivat päivittäin Fort Kristinan edustalle lihaa ja kalaa, mutta välttelivät siirtolaisia sairastumisen pelosta.<ref name="John 2012 515">Johnson 2012. s. 515.</ref>
Sairaiden toipuessa Risingh aloitti määrätietoisen työskentelyn siirtokunnan elvyttämiseksi. Fort Kristinan puolustusta vahvistettiin neljällä ''Örnistä'' tuodulla tykillä. Kun hollantilaiset laskettiin mukaan saatiin Uuden Ruotsin asukasluvuksi 368 henkilöä.<ref name="John 2012 514">Johnson 2012. s. 514.</ref>
Eräs Risinghin tehtävistä oli saada takaisin Virginiaan paenneet siirtolaiset. Tehtävä osoittautui vaikeaksi, sillä pakolaiset eivät halunneet palata Uuteen Ruotsiin. Intiaanien kanssa käydyt neuvottelut onnistuivat paremmin. Useat susquehannojen päälliköistä vierailivat Risinghin asunnolla sopimassa uusista maakaupoista, joiden tuloksena Uuden Ruotsin omistamat maat laajenivat [[Maryland]]iin.<ref name="John 2012 570">Johnson 2012. s. 570.</ref> Maanviljely ja karjankasvatus nousivat tärkeään asemaan tulevaisuuden suunnitelmissa. Virginian britit suostuivat myymään siirtokunnalle nautoja sekä tammoja ja syksyllä siirtolaiset raivasivat suuria maa-alueita keväällä suoritettavaa maissinistutusta varten.<ref name="John 2012 523">Johnson 2012. s. 523.</ref>
===Uuden Ruotsin antautuminen===
Uuden Ruotsin kasvu lisäsi vastatoimia Uudessa Amsterdamissa ja kuvernööri Stuyvesant sai määräyksen puuttua asiaan. Vuonna 1655 [[Amsterdam]]ista lähetettiin Uuteen-Amsterdamiin 200 sotilasta, jotka liittyivät Stuyvesantin johtamaan laivastoon, joka elokuun lopussa purjehti ylös Delawarejokea mukanaan 317 sotilasta.<ref name="Dela">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.genealogia.fi/emi/art/article298ke.htm|Nimeke=The Delaware Finns|Tekijä=Louhi E.A|Viitattu=8.03.2013|Kieli={{en}}}}</ref>
Risingh sai tiedon tulevasta hyökkäyksestä ja sijoitti noin 300 uudisasukasta Kristinan ja Trinityn (entinen Fort Casimir) linnakkeisiin. Neuvottelujen jälkeen kumpikin tukikohta antautui ilman vastarintaa. Antautumisehtojen mukaan Risingh sai viedä siirtokuntaa koskevat asiakirjat maansa hallitukselle, mutta Uuden Ruotsin kauppayhtiön julkiset rakennukset ja omaisuus luovutettiin Hollantilaiselle kauppayhtiölle. Antautumiskirjan allekirjoittivat kummankin siirtokunnan kuvernöörit. Risingh ja osa sotilaista palautettiin Ruotsiin, mutta halukkaat uudisasukkaat saivat jäädä asumaan tiloilleen Alankomaiden hallinnan alaisina.<ref name=Davis 2005 44.>Davis 2005. s. 44.</ref>
Syksyllä 1664 Uudet-Alankomaat antautui englantilaisille joukoille.<ref name="Barraveld 2009 221">Barraveld 2009. s. 221.</ref>
| |||